Onkin muuten ihan tosi pitkä aika siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut cosplaysta. Minulla ei ole vain enää valitettavaa ja riehuttavaa siinä mittakaavassa kuin joskus aiemmin! Ehkä olen osin tylsistynyt, kyynistynyt vielä lisää tai turtunut kun en enää edes huomaa kaikkia minua joskus niin ärsyttäneitä asioita. Totuuden nimessä on kyllä sanottava, että asiat ovat oikeasti muuttuneet suurelta osin paremmiksi. Coneissa on pukuhuoneet ja niissä yleensä on teippiä, peili ja hakaneuloja; cosplaykisat eivät enää ole pyhä lehmä ja muut cossarit B-luokkaa. Cosplaykisojen juonnot ja esitykset ovat menneet parempaan suuntaan.

Kehitys kehittyy ja niin näköjään myös tämä nuori harrastus. Jotkut asiat pysyvät kuitenkin samoina: aina on se pakollinen hittisarja. Mentiin Naruton ja Bleachin kautta Kingdom Heartsiin ja Hetaliaan, uusin villitys on ilmeisimmin Homestuck. Sen hahmoja en itse tunnista ollenkaan, joten en voi myöskään ärsyyntyä. :D

Pyörien pyöriessä aika kuluu ja joskus lyö vasten kasvoja vähän ikävällä tavalla. Verrattuna aloittamisvuoteeni 2005 en enää ole 18-vuotias vaan 25, ja tässä vaiheessa ikä alkaa vähän painaa. En toki ole Suomen vanhin cosplayer (en lähellekään!), mutta olen selvästi siellä vanhimmassa kymmenessä prosentissa. Olen pikku hiljaa alkanut miettiä sen faktan merkitystä harrastamiselle,  ensin pidettyäni cosplayompelulakkoa vähän yli vuoden ja sitten hidastettuani tahtia muuten vain.

En aio varsinaisesti lopettaa hörhöilyä koskaan. Omat vanhempani jatkoivat harrastuksiaan minun ilmestyttyäni maailmaan, enkä näe mitään syytä lopettaa itselle tärkeitä juttuja vain siksi, että siirtyy “aikuisten maailmaan” asuntolainan, farmarivolvon ja valmistumisen myötä. On vanhemmista hyötyäkin, taidot siirtyvät nuorempaan polveen: kiitos isän lennokkiharrastuksen tavarat ja tietotaito vacuumformingiin tai lasikuidun kanssa leikkimiseen olivat jo olemassa, kun olen pyörinyt pennusta asti ihmettelemässä isän projekteja.

Yksi ilmiselvä haittapuoli vuosien kulumisessa on. Omien kasvonpiirteiden muuttumista ei juuri huomaa, omaa naamaansa kun tuijottaa peilistä kuitenkin niin usein. Juttu menee silti niin, että ryppyvoiteista huolimatta naama vanhenee koko ajan. Pärstäni on (onneksi?) pyöreä pullanaama varustettuna kahdella pienellä tihrusilmällä. Vuosien kertyminen ei näy ihan tuskaisen radikaalisti, pyöreät kasvot kun ovat automaattisesti vähän lapselliset. En minä silti kuitenkaan enää näytä 15-vuotiaalta, vaikka baarissa joskus kysyvätkin paperit.

Suurin osa animesta tapahtuu lukiossa tai yläasteella tai jos sarja ei ole suoranaisesti koulusarja, sarjojen päähenkilöt ovat silti teini-ikäisiä. Minä en käy enää parhaalla tahdollanikaan 14-vuotiaasta; se 18 voi mennä hätätapauksessa. Kaikki vielä koulua käyvät hahmot ovat mielellään poissa laskuista, jotta en näyttäisi naurettavalta. On animessa ja mangassa toki niitä aikuisia hahmoja, mutta ne löytyvät yleensä realistissävytteisistä sarjoista, joissa myös vaatteet ovat realistisia jakkupukuja ja muita. TYLSÄÄ. En minä sellaisia halua cossata (ainakaan koko ajan).

Tänä vuonna teen ehkä vielä yhden 16-vuotiaan tytön asun, mutta sitäkin pitää jo harkita vakavasti. Pohjoisamerikkalaisissa cosplaypiireissä tässä vaiheessa siirrytään yleensä tekemään pukuja länsiviihteestä, jossa on enemmän hauskoja pukuja myös aikuisille. Minua taas ei nappaa yhtään tehdä pukuja, jotka ovat jo olemassa oikeassa elämässä – leffapuvut ja tv-sarjapuvut ei kiitos. Länsimaisista sarjakuvista en pidä, joten sekin tie on tukossa. Kamalan vaikeaa. D: Olen myös harkinnut vakavasti kirjan hahmon cossaamista ahdistuksissani.

Anime ja manga on siis se minulle tärkein ja omalta tuntuvin juttu, josta mieluiten pukuilen. Paras vaihtoehto tuntuu olevan valita sellaisia hahmoja, joiden ikä on mysteeri tai jotka ovat oikeasti ulkoista ikäänsä vanhempia. Myös se toimii, että muuten nuorison kansoittamassa sarjassa valitsee hahmoista sen vanhimman, sen isosiskotyypin – sillä ei ole niin väliä, että kaikkien muiden hahmojen ikä on 13 ja isosiskohahmon 17, oleellisempaa kuin täydellinen ikien mätsäävyys on se, että valitsee vaihtoehdoista sen parhaiten käyvän. En kehtaisi olla Tsubomi tai Erika, mutta Cure Moonlight voisi mennä. Tai en kehtaisi olla ensimmäisen animekauden Sailor Moon, mutta Prinsessa Kakyuu, Sailor Pluto tai Neo-Queen Serenity toimisi.

Vanhenemisessa on myös bonuksia. Käytettävissä oleva rahan määrä kasvaa (ainakin ennen sitä asuntolainaa) ja kamojaan voi levitellä vapaasti ympäri asuntoa (ainakin kunnes avomies suuttuu kaikkialla lojuvista peruukkikuidusta ja samettipurusta). Kukaan ei tule kieltämään conireissua “koska juuri sinä viikonloppuna pitää lähteä katsomaan Mirja-mummoa takahikiälle”. :P

Ilmiselvä etu on myös vanhojen pukujen kierrätys. Jos tulee kiire ennen tapahtumaa tai ylimääräistä rahaa on heikohkosti, voi aina tutkia cosplaykomeron syövereitä ja kiskoa esiin puvun, jota viimeksi piti vuonna 2007. Ei sitä enää kukaan muista kierrätyspuvuksi, ellei ole pahemmanlaatuinen cosplaystalkkeri. Vanhoihin pukuihin pitää tietysti tehdä korjailuja, jotta niitä kehtaa pitää – taidot kasvavat pukumäärän myötä ja viiden vuoden takaiset saumat ja luovat ratkaisut saattavat nykyään nolottaa. Olen kuitenkin huomannut, että vanhan korjailu sujuu yleensä nopeammin kuin täysin uuden tekeminen tyhjästä. Sekin auttaa, ettei koskaan heitä pois mitään ja ostaa kankaita aina liikaa. Niin voi tehdä uuden hihan vanhan omituisen muotoisen tilalle, kun kangasta on jäljellä juuri sopivasti yhteen hihakappaleeseen!

Vihamanifestikohu alkaa pikkuhiljaa laantua ja uudet tuulet puhaltaa. Mikä oli ehkä syytäkin, kun yli puolet manifestin sisällöstä paljastui höpöhöpöksi ja yli puolet allekirjoittajista keksityiksi. Manifestiadressiperseilyä selvitellessäni vastaan tuli kuitenkin erittäin jännä juttu. Eräs coneja järjestänyt taho nimittäin totesi minulle, ettei ymmärtänyt miksi Anime-lehden eräässä coniraportissa valitettiin sitä, ettei cosplay-pukuhuoneissa ollut hakaneuloja ja piti tätä Anime-lehden ilkeämielisenä pikkuasioista nillittämisenä.

Pitää myös ottaa huomioon, että viime FCAC:ssä yksi vastaavista avautui eräässä paneelissa siitä, ettei ymmärtänyt, miksi hakaneulojen puuttumisesta itkettiin. Taitaa siis olla niin, ettei läheskään kaikille coninjärjestäjille ole selvää, mikä hakaneulojen merkitys on ja mihin niitä coneissa tarvitaan ja miksi. Se taas paljastaa muutaman hyvin hälyttävän asian, joiden käsittelyä ennen voitaisiin todeta:

MITÄ VITTUA NYT TAAS.

Ensinnäkin hälyttävää on se, että nämä tahot eivät ilmeisesti ihan oikeasti tiedä, mihin niitä hakaneuloja tarvitaan. Toiseksi, koska hakaneulakysymystä on puitu Suomen animetapahtumia käsittelevissä blogeissa ties kuinka kauan, voidaan tästä myös päätellä, etteivät nämä coninjärjestäjät myöskään lue blogeja.

Mitä vittua nyt taas?

Minusta on jotenkin äärimmäisen kieroutunutta, että tahot, jotka järjestävät tapahtumia sadoille ja tuhansille ihmisille, eivät ole tutustuneet niihin kirjoituksiin, joissa on analysoitu, käsitelty ja pyöritelty Suomen animetapahtumia melkein kymmenen vuoden ajalta. Tämä ei toki olisi kovin merkittävää, jos conien järjestämisestä olisi tietoa muualla, mutta kun ei ole! Käytännössä kaikki tieto conienjärjestämisestä on nimenomaan blogeissa. Jonkin verran tietoa on toki muuallakin, kuten suullisena tietona animeseuroissa sekä myös Anikissa, mutta ehdottomasti paras tietolähde suomalaisista coneista ja niiden järjestämisestä ovat ne analyysit ja muut tekstit, mitä mm. Otakunvirassa, tässä blogissa sekä Mangotarhassa on ollut.

Tämän lisäksi on selvää, että tietoa conien järjestämisestä löytyy varmasti myös englanninkielisestä blogosfääristä; samoin on selvää, että conien järjestämisessä apuna voi käyttää esimerkiksi järjestämiskokemuksia festareilta, messuilta ja seminaareista. Jo vähän normaalia isompien (suku)juhlien järjestäminen muistuttaa coninjärjestämistä. Samoin apua voi hakea yleisistä bisnesoppaista sun muista.

Mutta kun paras tieto suomalaisten conien järjestämisestä löytyy suomalaisista blogeista – joita nämä ihmiset eivät lue – pidän hyvin epätodennäköisenä sitä, että nämä ihmiset olisivat lukeneet noita muitakaan lähteitä. Lähteethän voisi rankata relevanssijärjestykseen vaikkapa näin:

1. Blogikirjoitukset koskien coninjärjestämistä ja niistä käyty keskustelu; suomalaisia coneja koskevat coniraportit ja niistä käydyt keskustelut blogeissa
2. Festareita, messuja jne. koskevat kirjoitukset ja tällaisten järjestämisestä kertovat kirjoitukset
3. Bisneskirjallisuus

Kuten sanoin: jos coninjärjestäjä ei ole tutustunut noista parhaaseen lähteeseen, miksi tämä olisi tutustunut muihin? Ja jos coninjärjestäjä on sivuuttanut noista tärkeimmät lähteet tai ei ole lukenut yhtään mitään, miten tämä edes kuvittelee pystyvänsä järjestämään parhaan mahdollisen conin, jos hän ei ole edes tutustunut tavalliseen conikeskusteluun ja siihen kritiikkiin, mitä coneille on annettu? Minusta tällaisen keskustelun sivuuttaminen osoittaa äärimmäistä huolimattomuutta ja välinpitämättömyyttä conikävijöitä kohtaan. Conin järjestämiseen käytettävissä oleva aika tietysti vaihtelee henkilöittäin ja kaikki järjestäjät eivät tietenkään voi olla yhtä perehtyneitä coninjärjestämisen salatieteisiin, mutta kyllä ainakin pääjärjestäjien, ohjelmavastaavien jne. tulisi olla oikeasti kiinnostuneita siitä, mitä viiden viime vuoden aikana on piireissä puhuttu ja seurata sitä keskustelua.

Nähdäkseni tahot, jotka eivät lue blogikirjoituksia, coniraportteja ja niistä käytävää keskustelua, ovat joko 1) laiskoja tai 2) välinpitämättömiä kävijöitään kohtaan tai 3) näitä ei oikeasti kiinnosta tehdä parasta mahdollista conia. Mikään näistä vaihtoehdoista ei ole kovin positiivinen kävijän kannalta. Toisaalta on täysin merkityksetöntä, miksi nämä tahot eivät ole blogeja lukeneet: oleellista on ainoastaan se fakta, että blogit ja keskustelut ovat yksinkertaisesti lukematta ja tiedot ovat sen takia jääneet puutteellisiksi. ”Minulla ei ole aikaa lukea blogeja” ei ole kelvollinen selitys, sillä conin järjestäjällä täytyy olla aikaa perehtyä siihen, mitä conien järjestämisestä on kirjoitettu.

Entäs ne hakaneulat sitten? Tässä nopea kertaus: sellaisessa harrastuksessa kuin cosplay voi käydä niin, että puvun osa esimerkiksi hajoaa tai jokin kiinnitys pettää. Usein tällaiset ongelmat voi korjata hakaneulalla. Vaikka sinällään onkin cossaajan vastuulla, että tämä tuo coniin hätäkorjaustarpeet mukanaan, eivät hakaneulat ole conilta kovinkaan suuri panostus. Niiden hinta esimerkiksi eBaysta hankittuna on noin 20 euroa per 1000 kpl, eli n. 2 senttiä per hakaneula (Edit: asiantuntijat kertovat, että Suomestakin saa 900 kpl / 10 eur, eli hinta on vielä pienempi). Se ei ole kovin paljoa, eikä parinkympin panostus tunnu conien kymmenien tuhansien eurojen budjeteissa juuri missään. Tällä äärimmäisen pienellä panostuksella voi kuitenkin pelastaa monen cossaajan päivän. Se on conin tarjoama palvelu, joka yksinkertaisesti parantaa kävijän kokemusta.

Kun hakaneulan tarjoaminen parantaa kävijäkokemusta ja on panostuksena mitätön, on tämmöisen palvelun puuttuminen – varsinkin jos coni on antanut ymmärtää olevansa cosplay-ystävällinen tai cosplay-puoleensa panostava – lähestulkoon tarkoituksellista kiusantekoa ja vittuilua cossaajia kohtaan tai vähintään törkeää cossaajien laiminlyöntiä.

Eivätkä hakaneulat ole enää pelkkiä hakaneuloja, vaan enemmänkin symboli, joka kertoo, ovatko cossaajat tapahtuman järjestäjille tärkeitä.

Siksi hakaneuloja kannattaa olla conissa tarjolla: ne parantavat cossaavan kävijän kokemusta ja tekevät tapahtumasta siten paremman ja ylipäätään kertovat, että cossaajat ovat tervetulleita ja tärkeitä. Tähän pitäisi kaikkien coninjärjestäjien pyrkiä.

Kysy coninjärjestäjältäsi, onko tämä lukenut blogeja. Jos ei ole, käske lukemaan. Ja kysy tältä, tietääkö tämä, mihin hakaneuloja tarvitaan. Jos ei, käske ottamaan selvää.

Pingviinirumpu loppui sitten loistavana joululahjana. Nyt on ainakin jotain, mitä miettiä ja burgeroida salaa pään sisällä samalla kun mukamas nyökyttelee sukulaistäti X:n jouluvalmistelujutuille. Lähiaikoina on eletty mielenkiintoisia aikoja sikäli, että ensin saatiin Utenan käsikirjoittajan uusi sarja (Star Driver, jonka vikan hahmoanalyysin voisin joskus siirtää muistilapuilta koneelle) ja sitten itse ohjaaja-Ikuhara ryhtyi animehommiin vuosien hiljaiselon jälkeen.

Utenan varjo häilyy molempien uusien sarjojen päällä, mutta hieman eri tavalla. Pingviinirumpu oli Utenaan ja Star Driveriin verrattuna huomattavasti vähemmän ritualistinen sarja. Selviytymisstrategia toistui alkujaksoissa sen pari kertaa, mutta sen jälkeen sarja lopetti kaavamaisuuden ja ryhtyi yksinkertaisesti jonkinlaiseksi psykologiseksi draamaksi. Pingviinirumpua on vielä vaikeampi tunkea mihinkään genre- tai kohderyhmälaatikkoon kuin Utenaa tai tähtikuskia. Se ei ole shoujo, shounen, seinen tai josei; se ei ole taikatyttöilyä, mechaa tai mitään muutakaan. Ja sellaisenaan se on äärimmäisen virkistävä tapaus nykyisessä animeteollisuuden ilmapiirissä, jossa sarjat brändätään tarkkaan johonkin kastiin ja määritelmään jo ennen alkamistaan. Madokahan leikki charapiirteillä ja genremääritelmillä alkuvuodesta hauskasti näyttämällä perussöpöltä leveänaamataikatyttöilyltä, loistavaa rölliä.

Olen kenties jäävi sanomaan, mutta Pingviinirumpu ei ole kovin vaikea sarja. Vaikeampitajuisia sarjoja on paljon, Paranoia Agent ja Mouryou no Hako esimerkiksi. Rummussa on toki symboleja ihan sikana, osa oleellisia osa ei. Symbolit hämäävät hiukan, mutta kaikista tärkeimmistä juonenkäänteistä saa kiinni myös ilman symbolimerkitysten tajuamista. Väitin jo alusta alkaen, että pingviineillä itsessään ei ole sarjassa muuta symboliarvoa kuin olla olemassa joka paikassa – ne eivät siis merkitse ilmaston lämpenemistä tai sydämen kylmyyttä tai mitään muutakaan, ne ovat vain visuaalinen motiivi jota spämmitään ympäriinsä Utenan ruusujen tai Star Driverin pelikorttien tapaan.

Omena sen sijaan on pingviinirummun “oikea” symboli, jolla on juonellista merkitystä. Omena tarkoittaa elämää, elämänvoimaa, kohtaloa ja rakkautta. Alussa vain Kanballa oli omena, jonka tämä sitten jakoi Shouman kanssa, minkä Shouma jakoi Himarin kanssa. Kenelläkään ei ollut kokonaista omenaa, minkä takia kolmikon elämät olivat vajaat ja toisiinsa sidotut. Lopussa molemmat veljekset antoivat omenan osansa Himarille, joka sai näin mahdollisuuden elää ja vapautui kirouksestaan olla epätoivottu lapsi.

Kohtaus, jossa Kanba muuttuu lasinsirpaleiksi aivan kuten Himarin ennalta määrätty kohtalo lapsigrillissä olisi ollut, oli yksi koko sarjan väkevimmistä. Ringo ja Shouma eivät kyllä jääneet paljon jälkeen. Ilman kohtalonsiirtotaikaa Himari olisi luultavasti kuollut silti, tai ainakaan sarjan kaikkien sivuhahmojen kohtalo ei olisi ollut niin onnellinen, kuin se lopussa on. Kohtalot voitiin siirtää uusille raiteille ja kaikki muuttui hyväksi, aww. Ringon kasvu itsekkäästä stalkkerieukosta Momokan kaltaiseksi maailmanparantajaksi oli Ikuharalta mestarillista työtä. Koskaan ennen ei sarjan tyhmimmästä hahmosta ole lopussa tullut ehdotonta suosikkihahmoani!

Onko elämä sitten vain pidennetty rangaistus, jossa jotkut ihmiset ovat toivottuja ja jotkut vain kerta kaikkiaan eivät? En ihan allekirjoita Ikuharan aika kyynistä sanomaa. Kanban ja Shouman lopullinen kohtalo on toki tarkoitettu onnelliseksi. Heille käy kuin Madokalle tai Utenalle (tästä voidaan kiistellä, Utena saattaa olla vain jossain Ohtorin ulkopuolella) ja siirtyvät jonkinlaisiksi metafyysisiksi olennoiksi normitodellisuuden ulkopuolelle. Henkilökohtaisesti en pidä tällaisista lopuista hahmoille sen takia, että uskon näkyvän maailman olevan ja paras ja tärkein, en usko mihinkään Nirvanaan tai valaistumiseen (tästä voi syyttää Universumien Tomua ja Philip Pullmania). Animea katsoessa näihin loppuihin saa kyllä tottua :F Tuntuu olevan yksi suosikkilopetuksista.

Musiikinkäyttöä pitää vielä kehua yhden kappaleen verran. Varsinkin viimeisessä jaksossa musiikin voima nousee ihan uusiin sfääreihin ja huomasin hyräileväni sarjan teemaa (ei siis openingia, hoksaatte ehkä) vielä pitkään katsomisen jälkeenkin. Loistavan soundtrackin ei näköjään tarvitse aina olla Yuki Kajiuran tai Taku Iwasakin kaltaista mahtipontista paisuttelua, vaan vähän hienovaraisempikin raita riittää oikein käytettynä.

/a/ on täynnä vihaketjuja, joissa väännetään vuoden 2011 parhaasta animesta – Madoka vai Pingviinirumpu. Oma mielipiteeni on, että rummussa riittää analysoitavaa pidemmäksi aikaa ja se kestää uudelleenkatsomista paremmin kuin lopulta aika yksinkertainen aikamatkustustarina Madoka. Madoka on näistä kahdesta enemmän jipposarja, jonka ainoa idea on taikatyttögenren kääntäminen päälaelleen. Voi tosin olla, että olen väärässäkin, ja tässä se ikävä deepfagiys sitten näkyy…

Pari päivää sitten kirjoitin Anime-lehden nykyistä linjaa vastaan tehdystä nk. vihamanifestista (ks. kirjoitukseni Vihamanifesti on paras :D Ja addressi :D). Nyt kun pöly on hieman laskeutunut, on hyvinkin aiheellista kysyä, mitä manifestissa oikein vaadittiin? “Linjanmuutos” kun ei sinällään sano oikein mitään.

Kävin adressin läpi ja tein siitä yhteenvedon. Aiemmin on jo ollut keskustelua siitä, mikä osa adressissa on ollut asiallista kritiikkiä, mikä keksittyä ja mikä siltä väliltä. Olen merkinnyt adressitekstistä tosiargumentit ja kritiikin vihreällä. Punaisella olen merkinnyt ne kohdat, jotka ovat mielipide-eroja tai jotka ovat joka tapauksessa täysin lehden harkintavaltaan kuuluvia asioita. Keltaisella olen merkinnyt “siltä väliltä” olevat asiat, joissa on osa totta, osa taas ei, tai jotka ovat harkinnanvaraisia.

Läpikäydyt dokumentit voit ladata odt-muodossa tästä:

Adressi itse

Liite 1:  Con-kuvaukset

Liite 2: Yksityishenkilöt

Liite 3: Animeskene

Asia-argumentit ovat, kuten sanottua, asiaa. Niiden pääasialliset aiheet ovat esimerkiksi se, ettei Uusitalo ole esitellyt itseään toimittajaksi tai tarkistanut tiettyjä faktoja, vaikka tarkistaminen olisi ollut helppoa ja vaikka asia olisi ollut tärkeä ainakin periaatteellisesti (esimerkiksi Bakacon-artikkelin maininta siitä, että Bakacon saa avustuksia seurakunnalta. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, vaan koulutuskeskus Agricola saa avustuksia valtiolta). Myös yksityisten henkilöiden arvostelua tulisi välttää.

Kiikun kaakun -argumentit taas ovat sellaisia, joissa on osittain asiaa, mutta kyse on esimerkiksi arvostelukysymyksestä. Tähän kategoriaan menevät myös ne asiat, joissa vaaditaan lehteä tarkastamaan tietonsa – mutta joissa lehti on nimenomaan tarkastanut tiedon, mutta lähteestä, joka ei ole luotettavin mahdollinen (esimerkiksi vänkäri tai yksittäinen järjestyksenvalvoja). Kyse ei siis ole varsinaisesta virheestä. Tämän kategorian argumenteissa on myös arvosteltu adressin tekijöiden puolelta sitä, ovatko esimerkiksi nettifoorumit hyvä lähde vai ei.

Huomiotta jätettävät argumentit taas ovat sellaisia, joissa on yksinkertaisesti kyse linjanvedoista. Joko adressissa on täysin virheellistä tietoa tai asia kuuluu täysin lehden päätettäviin asioihin. Tähän kategoriaan menevät myös ne argumentit, joissa adressin allekirjoittajat vaativat lehteä olemaan uutisoimatta tärkeistä asioista, jotka ovat heille kiusallisia ja joissa he näin yrittävät vaientaa journalistista sananvapautta (esimerkiksi salakuvaus-artikkeli).

Argumenttien jakauma oli kokonaisuudessaan seuraavanlainen:

-Asiallista kritiikkiä: 17 argumenttia

-”Kiikun kaakun”-kritiikkiä: 25 argumenttia

-Huomiotta jätettäviä: 54 argumenttia.

Prosenttiosuuksilla: asiaa 18%, kiikunkaakun 26%, höpöä 56%.

Olen myös yrittänyt jonkin verran selvitellä adressin allekirjoittajia, koska tiedossa on ainakin pari tapausta, joihin adressin allekirjoittaneeksi tahoksi on merkitty sellainen taho, joka ei todellisuudessa ole antanut hyväksyntäänsä manifestille. Tällainen on ollut ainakin Tracon. Myöskään kaikkia animeseuroja ei ole ylipäätään pyydetty adressiin mukaan. Tällä hetkellä lista on seuraavanlainen:

Animeseurat:

Helsingin anime- ja mangayhdistys: Puheenjohtaja Mia Kallio (Seuraa ei ole)

Tsukiai, Jyväskylän anime- ja mangayhdistys: Puheenjohtaja Timo Nieminen - Osanotto tapahtunut lainvastaisesti; puheenjohtaja ollut alaikäinen; uusi hallitus ei vahvistanut osanottoa

Omake, Oulun anime- ja mangayhdistys: Puheenjohtaja Minna Mäkinen - Osanotto vahvistettu; Anime-lehti arvostellut PJ:n toimintaa salakuvaustapauksessa

Turun anime- ja mangayhdistys: Puheenjohtaja Henri Miettinen - Animeseuran hallituksen kanta selvityksen alla. Ainakaan PJ Miettinen ei ole osallistunut kokoukseen jossa asiasta on päätetty.

Kamy, Kuopion anime- ja mangayhdistys: Varapuheenjohtaja Pasi Savolainen - Osanotosta ei käsittääkseni epäselvyyksiä; KAMY toiminut Nekoconin järjestävänä organisaationa, jota arvosteltu lehdessä.

Jinsei, Porin anime- ja mangayhdistys: Puheenjohtaja Aino Helin – Huom: Jinsein hallituksen Petteri Palomäki on ilmoittanut, että asiasta on Jinsein hallituksen kesken kyllä keskusteltu ja Aino Helin on nimensä “tyhjään A4:ään” raapustanut. Palomäki kuitenkin totesi, että asiasta on annettu Jinsein hallitukselle varsin erilainen kuva; että adressissa on lähinnä ilmoitettu vaadittavan asiavirheiden tarkastamista. Jinseille on myös ilmoitettu, että mukana ovat “kaikki, Sangatsu mangasta alkaen”. Sinällään tämä ei poista allekirjoitusta ja se on ilmeisesti tehty juridisesti ihan oikein, mutta asia on esitelty Jinsein hallitukselle huomattavan erilaisena kuin mitä se on ollut.

Jotkut, Joensuun anime- ja mangayhdistys: Puheenjohtaja Hanna Huttunen – ? – Jotkutin jäsen- ja tekniikkavastaava Antti Myller on Anikissa ilmoittanut, ettei asiasta ole ainakaan Jotkutin hallituksessa keskusteltu. Jos puheenjohtaja Hanna Huttunen onkin suostumuksensa antanut, hän on tehnyt sen yksityishenkilönä, mutta ei seuran edustajana.

Mamy, Mikkelin anime- ja mangayhdistys: Puheenjohtaja Pauliina Hahl  – Hahl on kommenteissa ilmoittanut keskustelleensa asiasta adressin laatineen osapuolen kanssa, muttei ole allekirjoittanut, luvannut allekirjoittaa tai muutenkaan ilmaissut omaa tai edustamansa yhdistyksen tahtoa olla mukana adressissa.

 

Conit:

Tracon: Pääjärjestäjä Mitja Mieskolainen (Suostumusta ei annettu)

Animecon: Pääjärjestäjä Kati Oksanen - Osanotto vahvistettu; Anime-lehti arvostellut Animeconia ja conin pääjärjestäjää rankoin sanankääntein

Bakacon: Pääjärjestäjä Suvi Liukkonen - Osanotto vahvistettu; Anime-lehti arvostellut Bakaconia rankoin sanankääntein; artikkelin paikkansapitävyys kiistetty. Osallistumiseta päätetty hallituksen kokouksessa.

Chibicon: Pääjärjestäjä Helena Lipponen - Osanotto vahvistettu

Nekocon: Pääjärjestäjä Lassi Väänänen - Osanotto vahvistettu; Anime-lehti arvostellut Nekoconia rankoin sanankääntein; artikkelin paikkansapitävyys kiistetty

Kawacon: Pääjärjestäjä Ella Riikonen – ? – Kawaconin talousvastaava Antti Myller on ilmoittanut Kawaconilla olleen kolme pääjärjestäjää, joista Riikonen on ollut yksi. Adressiin osallistumisesta ei ole muiden pääjärjestäjien tai conitean kanssa puhuttu, joten jos Riikonen on suostumuksensa antanut, se on tapahtunut yksityishenkilönä.

Näiden lisäksi ainakin:

(Helsingin) Yliopiston Anime ja Manga (YAMA): Ei mukana

Kehittyvien conien Suomi ry / Desucon: puheenjohtaja / pääjärjestäjä Antti Myyrä: Ei mukana

Hidoi: Ei edes pyydetty osallistumaan

Sen lisäksi epävarmoista lähteistä on kuultu, että ainakin yhden seuran allekirjoituksen kanssa olisi ollut epäselvyyttä siitä, mihin oikeastaan adressissa onkaan sitouduttu.

Eli tällaista! Ottaen huomioon, että Anime-lehden päätoimittaja Petteri Uusitalo on kertonut tarkistavansa faktat tulevaisuudessa tarkemmin ja pidättäytyvänsä yksityishenkilöiden arvostelusta, lienee adressi asiallisilta osiltaan onnistunut. Long live uusi ja parempi Anime-lehti!

Also: “Jätän tämän vain tähän”.

Hox: aiemmassa kirjoituksessani “Vihapostaus vihapuheesta” oli mainittu asioita, jotka ovat osoittautuneet ao. tahon otettua yhteyttä väärinkäsityksiksi ja ne on korjattu.

Hoxhox: muokattu 23.12.2011 klo 10:45. Jinsein, Kawaconin, Turun Animeseuran ja MAMYn tilannetta selvitelty.

Viime päivien kuumin puheenaihe animeskenessä on ollut Anime-lehden uutta linjaa (ks. postaukseni Uudistunut Anime-lehti – ex-tyttöystävän uudet vaatteet) vastaan suunnattu VIHAMANIFESTI, jonka Kray blogissaan otti ansiokkaasti esille. Itse taas osittain viittasin manifestiin postauksessani Vihapostaus vihapuheesta, mutta varsinaisesti homma räjähti käsiin Urumin Helena Lipposen kommentoidessa Anime-lehden uusinta numeroa 8/2011 Anikissa tässä viestiketjussa. Itse manifestista keskustelu taas siirrettiin tähän ketjuun.

Itse olen asiaan jonkin verran panostani iskenyt esimerkiksi Twitterissä, mistä minut löytää tunnuksella @niidelj. Jotkut ovatkin jo kyselleet, mitenkäs tuo asia minuun vaikuttaa, kun tunnun olevan siitä niin kiinnostunut – eihän minulla mitään sidonnaisuuksia pitäisi olla. Kun manifestiin liittyen kuitenkin kommentoidaan asioita, jotka tapahtuivat toimiessani Desuconin pääjehuna, katson olevani hyvinkin velvoitettu osallistumaan keskusteluun. Yksi manifestin allekirjoittajien aihe kun tuntuu olevan viime Desuconin piraattivalvonnan kämmit, kun yksi myyjä ottikin piraattikamat uudestaan esille sen jälkeen, kun ne oli jo käsketty poistamaan. Silloisena pääjärjestäjänä olen luonnollisesti tästä mokasta vastuussa, koska en valvonut myyntisalivastaavan (joka siis oli nykyinen Anime-lehden päätoimittaja Petteri Uusitalo) toimintaa tarkemmin.

Kommentointiin on kuitenkin toinenkin syy, nimittäjien allekirjoittajien kaksinaamaisuus. Lähes koko Desuconin ajan tuli kakkaa niskaan siitä, miten olemme itseämme täynnä ja miten meillä on “ikävä asenne”, varsinkin muilta coninjärjestäjiltä. Ei siinä mitään, kyllähän tuota mieltä saa olla, varsinkin kun Desuconin blogissa tuli otettua kantaa yhteen sun toiseenkin asiaan animeskenessä, välillä varsin tiukastikin. Mutta jos asiaa tarkastellaan, siihen se taitaa jäädä: en muista että kukaan olisi koskaan väittänytkään, että Desucon olisi yrittänyt kiristää muita tahoja, uhkaillut muita coneja, organisoinut kauppasaartoja tai boikotteja muita coneja vastaan tai edes ollut lainaamatta välineitä muille coneille. Eikä siinä mitään, koska Desuconin toiminta on puheista huolimatta ollut varsin rehtiä. Tästä asiasta kuitenkin enemmän tuossa “Vihapostaus vihapuheesta”-postauksessa.

Ja nyt sitten tällaiset ihmiset, jotka ovat kipanneet kakkaa niskaan, yrittävät itse vaikuttaa Anime-lehteen ja suurin syy tuntuu olevan se, että näillä henkilöillä on jotain henkilökohtaista päätoimittajaa vastaan. Tämä asenne taas tuntuu johtuvan henkilökohtaisista kaunoista, jotka taas johtuvat suurimmaksi osaksi siitä, mitä nykyinen päätoimittaja on Desuconin tekijänä ollessaan tehnyt tai sanonut.

Mutta oletetaan nyt, että näin ei ole, vaan että henkilöt ovat vilpittömästi ja oikeasti huolissaan siitä, että Petteri on Anime-lehden päätoimittajana tekemässä jotain nollalla jakamiseen rinnasteista Äärimmäistä Virhettä!! joka voi koitua meidän kaikkien kohtaloksemme ja joka tuhoaa koko animeskenen, koska Anime-lehti uutisoi tapahtumista ilkeästi ja nostaa ikäviä asioita kuten OMAKEn upskirt-kuvaamisia puheenaiheeksi! Yksi pääargumentti adressissa tuntuukin olevan, että “kohderyhmään nähden Anime-lehden linja on väärä”.

Paitsi että manifestin linja on väärä.

Katsotaanpa mitä kaiken tiedon tyyssija Wikipedia sanoo päätoimittajasta: “Päätoimittaja johtaa koko tiedotusvälinettä eikä juurikaan puutu käytännön editointityöhön saati määritä sisältöä päivittäin edes yleislinjoiltaan vaan asettaa yleiset suuntalinjat ja määrää tiedotusvälineen linjan.”

HUOM: PÄÄTOIMITTAJA MÄÄRÄÄ TIEDOTUSVÄLINEEN LINJAN.

Tällä on syynsä, jotka liittyvät myös sellaisiin asioihin kuin lehdistönvapaus ja vallanpitäjien kontrolli – lehdistön yhtenä tehtävänähän on valvoa vallanpitäjiä. Animeskene ei toki ole mikään valtio, mutta vallanpitäjiä on animeskenessäkin. Näitä ovat esimerkiksi yhdistysten hallitusten henkilöt sekä coninjärjestäjät ja varsinkin molempien puheenjohtajat. Näiden lisäksi arvostelua voidaan luonnollisesti kohdistaa myös skenen kaupallisiin toimijoihin (itseasiassa nimenomaan kaupalliset toimijat ovat sellaisia, joita aivan varmasti voidaan arvostella, tästä lähtee jo laki). Näiden lisäksi vallanpitäjiksi voidaan tilanteesta riippuen lukea esimerkiksi blogaajat tai tavallista merkittävämmät cossaajat tai muut mielipidevaikuttajat. Yleensäkin, jos henkilöllä on valtaa tai tämä tuo itseään muuten esille, tämän toimia voidaan arvostella. Ja mitä isommassa roolissa tämä toimii, sitä kovempaa kritiikki voi olla. Tavallisten “riviharrastajien” arvostelemisessa sen sijaan tulee olla huomattavasti varovaisempi. Toisaalta näitä ei useinkaan ole edes tarve kritisoida, nämä kun harvoin käyttävät sellaista valtaa, joka vaikuttaisi muihin!

Tältä kannalta Anime-lehden tehtävänä on nimenomaan valvoa animeskenen toimijoita, varsinkin vallanpitäjiä ja kaupallisia toimijoita ja raportoida erityisesti niiden perseilyistä. Esimerkiksi, jos animeseuran puheenjohtaja kieltää salakuvauksen kohteeksi joutuneita uhreja puhumasta kokemuksistaan, ollaan jo niin lähellä sarjapedofiiliraiskaajapappi-ilmiötä (kuten Desuconin nykyinen pääjärjestäjä Anikissa totesi), että tästä tulee ehdottomasti uutisoida. Tai jos kaupallinen toimija järjestää kaupallisen tapahtuman, tätä sietääkin arvostella, koska silloin kyseessä ei ole enää harrastajatoiminta (mitä esimerkiksi ovat Animecon, Tracon, Desucon ja oikeastaan kaikki muut Suomen animeaiheiset conit) vaan liiketoiminta ja harrastajilla on oikeus tietää mitä heille myydään, ihan samoin kuin lehdessä arvostellaan manga- ja animejulkaisuja.

Samalla asiaan liittyy tietysti se, minkä itse kukin kokee Anime-lehden tehtäväksi. Adressi tuntuu lähtevän siitä, että Anime-lehden tehtävänä on ensinnäkin olla 1) jonkinlainen lifestyle-lehti, ja toisaalta 2) edistää kaikessa toiminnassaan skenen etua. Ja tässä on tietysti kaksi virhettä:

Ensinnäkään Animen ei tarvitse olla lifestyle-lehti, joka palvelisi epäharrastajia (ks. alempi kappale). Se on ehkä ollut sitä, mutta ei enää. Nykyään Anime on päivänselvästi harrastelehti ja kertoo nimenomaisesti animesta ja mangasta. Välillä toki myös muista harrastajakulttuurin asioista, mutta etupäässä nimenomaan animesta ja mangasta. Nyt joku tietysti jo vääntää suutaan mutruun, että “no mutta minä olen animeharrastaja enkä tykkää lehdestä enää! Joten lehden linja on väärä kun se ei palvele harrastajia!”

VÄÄRIN. Jos et tykkää Anime-lehdestä sellaisena kuin se nykyään on, olen 95% varma siitä, ettet ole animeharrastaja lainkaan. Jos sinua ei kiinnosta manga ja anime, niin sinä et ole manga- tai animeharrastaja, vaan luultavasti epäharrastaja ja vain luulet itseäsi animeharrastajaksi (aiheesta enemmän ks. kirjoitukseni Fanit: olette perseestä). Jos olet lifestyle-harrastaja (eli animen ja mangan epäharrastaja), suosittelen Japan Pop -lehteä, joka kirjoittaa kaikenlaisesta Japaniin liittyvästä oheisjutusta (katumuoti, J-rock, Japanin kulttuuri, Korealaiset bändit, Korean kulttuuri yms.) huomattavasti kattavammin kuin Anime.

Toiseksi Anime-lehden ei myöskään täydy eikä pidä olla mikään “skenen palvelija”. Anime-lehti on täysivaltainen journalistinen julkaisu, jonka päätoimittaja määrää sen linjasta. Toki lehdelle voi antaa palautetta ja toivomuksia siitä, mitä tahtoisi lehden käsittelevän tai mistä ei lehdessä pidä, mutta se ei tapahdu kirjoittelemalla adressimanifestejä ja vaatimalla päätoimittajalle “kurinpalautusta”. Kumma kyllä, tällainen “päätoimittajalle kurinpalautus!!”-retoriikka on hyvin lähellä sitä, mitä diktatuureissa harrastetaan, jos lehdistön linja ei miellytä vallanpitäjiä… joten totta helvetissä animeharrastajien pitäisi saada tietää, jos olisin vaikkapa Desuconin pääjärjestäjänä toimiessani raiskannut jonkun Desuconin kävijän. Tällä luulisi olevan hyvin paljon yleistä mielenkiintoa.

Tältä näyttää, kun vallanpitäjät tahtovat kontrolloida tiedotusvälineitä

Allekirjoittajien “Lehti on skenen palvelija”-mentaliteetti näkyy myös esimerkiksi siinä, että manifestissa ollaan hyvin huolestuneita mangakurssien tai conien kävijämäärien putoamisesta, kun Anime kertoi animeskenen mystisestä raiskaushuhusta ja OMAKEn upskirt-tapauksesta. Turun Sanomat taas kirjoitti viime kesän (Turun) Animeconin jälkeen sensaationhakuisen “uliuu animeharrastus seksiasuja ja raiskauksia”-artikkelin, minkä johdosta taas väitetysti ensi kesän Kuopion Animeconin saamat avustukset tippuivat. Luonnollisesti Animen upskirt-kuvaamisesta kertovaa artikkelia syytettiin TS:n artikkelista.

Manifestin allekirjoittajat, oletteko oikeasti sitä mieltä, että esimerkiksi uhrien ihmisoikeudet ovat toissijaisia verrattuna siihen, 1) tuleeko skeneen yksi harrastaja enemmän tai vähemmän (tai edes muutama harrastaja enemmän tai vähemmän!) tai 2) saako teidän tapahtumanne yhtä paljon avustuksia kuin viimevuotinen tapahtuma? Nyt vittu oikeesti. Jos olette oikeasti tuota mieltä, teidän ei pitäisi saada avustuksia lainkaan. Lainaan jälleen Desuconin nykyisen pääjärjestäjän yllä linkattua Aniki-postausta:

Jos näistä asioista puhuminen merkitsee animeharrastuksen hankaloitumista Suomessa, on niin syytä käydä. Ihmisoikeudet menevät aina harrastuksen edelle, poikkeuksetta.

Miettikääpä tuota hetki.

Hauskintahan tietysti on, että Turun Sanomien toimittaja olisi voinut kirjoittaa vastaavanlaisen artikkelin Animeconista ilman Anime-lehden artikkeliakin ja se, että ensi kesän Animecon ei saanut yhtä paljoa avustuksia kuin Turun Animecon, saattaa johtua esimerkiksi siitä, että Turussa oli kulttuuripääkaupunkivuosi, joten kaupungin kulttuuritapahtumiin suhtauduttiin avokätisemmin kuin muuten (vaikka varsinaisen kulttuurisäätiön rahaa ei käsittääkseni saatukaan); toisaalta avustusten vähenemiseen saattoi hyvinkin vaikuttaa myös perinteikkään Finnconin jääminen pois Animeconin rinnalta. Tai yksinkertaisesti avustushakemus saattoi olla huono tai avustusta käsittelevä virkamies nuiva animevihaaja! On siis turha osoitella nimenomaan Anime-lehteä asiasta, ellei tätä ole nimenomaan ilmoitettu syyksi. Ja silloinkin con yksin on vastuussa omasta taloudestaan, ei “skene” yleisesti tai mikään lehti.

Ja vaikka harrastajamäärät tippuisivat – entä sitten? Me emme voi olla huolissamme siitä, saako jokainen 12-vuotias aloittaa animeharrastuksen tai mennä coniin ja uhrata sille alttarille koko muuta animeskeneä (ks. Petterin Otakunvirka-aikana kirjoittama postaus “Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan ernuja”). Animeharrastuskin on lähtökohtaisesti itsestään ja omasta rahankulutuksestaan päättämään kykenevien harrastus, ei äiskän ja iskän määräysvaltaan kuuluvien 12-vuotiaiden harrastus. Tämän “uudet harrastajat ovat vaarassa!!”-argumentin voisi muotoilla toisinkin: “AJATELKAA LAPSIA!!”. Itse en saanut 13-vuotiaana aloittaa larppausta koska äiti kielsi (koska se oli äidin mielestä lapsellista :D), mutta mitä larppaamiselle tapahtui? No näköjään elää ja voi hyvin!

Tässä animeskenen aloittelijaystävällisyydessä on se ongelma, että jos oikeasti ajattelemme vain niitä 12-vuotiaita, joiden äiti saattaa kieltää näitä menemästä coniin, tapahtumat ja koko harrastus muotoutuu sellaiseksi, että se ei kiinnosta enää pidemmälle ehtineitä harrastajia ja nämä “kasvavat harrastuksesta yli” (TM). Mikä on tietysti vain kiertoilmaus sille, että harrastus ei enää tarjoa näille ihmisille sellaista, mikä kiinnostaisi heitä. Vinkkinä voin kertoa, että 18-20 -vuotiaita harrastajia kiinnostavat asiat harvoin kiinnostavat 12-vuotiaita (tai niiden tekeminen 12-vuotiaan kanssa olisi lainvastaista…).

Mikä onkaan päivän opetus? Se, että jotkut animeskenen vallanpitäjät väittävät edustavansa koko skeneä ja yrittävät manifestilla vaientaa heihin mahdollisesti kohdistuvan kiusallisen arvostelun. Tai se, että nämä luulevat Anime-lehden olevan jokin skenen asiamies, jonka tulisi jokaisessa toimessaan ajatella vain ja ainoastaan mystistä “skenen etua” tai skenevastuuta ja ovat valmiita uhraamaan sille alttarille jopa toisten harrastajien kärsimykset ja ihmisoikeudet. Ja ovat tässä auttamatta väärässä.

Lopuksi pienenä sivumainintana voisi huomauttaa, että on hivenen huvittavaa, että adressin allekirjoittaneet haluavat salata identiteettinsä ja ampua puskista. Yleensä adressin allekirjoittaminen tarkoittaa sitä, että on julkisesti omalla nimellään valmis puolustamaan mielipidettään. Minun puolellani on 5000 anonyymisoturia ja edustan 99%:ia animeskenestä. Kuka uskoo? Niinpä.

Puhukaa joko nimellänne tai äänestäkää lompakollanne. Mutta älkää naamioiko henkilökohtaisia kaunojanne “huolestuneisuudeksi Anime-lehden puolesta”.