Siinä tapauksessa tulokset on saavutettu jo kuukausia sitten. Spotifystä löytyy yllättävän paljon indie-levy-yhtiöiden kamaa, joiden myyntiluvut liikkuvat ainoastaan muutamissa sadoissa äänitteissä. Kukapa olisi uskonut, että tämänkaltainen palvelu hakkaa toisinaan torrent-trackereiden yms. tarjonnan.

Japanilaisen mainstream-hötön puuttuminen Spotifystä ihmetyttää ja – toisaalta ei ihmetytä – allekirjoittanuttakin. Spotifyhyn lisätään päivittäin satoja (aikanaan jopa tuhansia, en tiedä pitääkö enää paikkaansa) levyjä ilman oikeudenomistajien suostumusta, mutta menettely koskeekin lähinnä yhdysvaltalaisia levy-yhtiöitä. Syy, miksi Spotifystä löytyy niin paljon sellaista kamaa, jota ei mistään muualta netin syövereistä ilmaiseksi saa, lienee independet-levylafkojen oman aktiivisuuden ansiota. En osaa kuvitella, että suomalaisen hämyilyn (esim. Paavoharju, Islaja…) löytyminen Spotifystä on tapahtunut ilman Fonalin tai Fullsteamin omatoimista panostusta. Koska japanilaiset kustantajat eivät vieläkään ymmärrä länsimarkkinoita ja niiden potentiaalia, ei ole mikään ihme, että sieltä tulevaa kamaa ei löydy Spotifystäkään. Sitä ei uskalleta lisätä palveluun luvatta kuten jenkkikamaa (tai muutakaan Yhdysvaltojen ulkopuolelta, tai lähinnä eri kielialueelta tulevaa, liekö ohjelman kehittäjillä siltikin pieni pelon pökäle housuissa), ja mahdollisesti jo käydyt viralliset keskustelut Japanin Sonyn tai BMG:n päättäjien kanssa Hamasakista ja muusta skeidasta ovat katkenneet japanilaisten epäluuloon ja haluttomuuteen softaa kohtaan – johon jokainen japanilaisten kanssa musiikkibisneksessä toimiva länsimaalainen joutuu tutustumaan.

Ajatus siitä, että Spotifyhyn integroituisi kaikenmaailman mikseri.net:ien viiden pennin Jarret, faniremiksejä ja/tai -covereita vääntävät tumpelot ja puolijauhoiset nuorisotalorokkarit… ei kiitos. Sitä kamaa haluavat löytävät sen muualtakin. Viralliset soundtrackit ja muu tuotettu ja levytetty kama onkin sitten asia erikseen.

Täytyy myöntää, että itsekin jätin tuosta pois yhden sulkeissa olevan jutun, mikä olisi voinut selventää omaa ajatustani – nimittäin se, että tuskinpa kuvittelet markkina-alueen olevan maantieteellisesti rajattu. Siinä mielessä niin toisaalta tietenkin on, että suurin osa ihmisistä ei kuuntele kuin musiikkia, jonka sanoja he ymmärtävät (Toisaalta useat suomalaiset kuuntelevat silti Rammsteinia, vaikkeivät saksaa ymmärtäisikään…).

Tietysti jos musiikkinsa suuntaa vain jollekin piskuiselle markkina-alueelle (kuten Suomi), on mielestäni ihan oma häpeä jos levyt eivät mene kaupaksi. Nythän muusikoilla – ja oikeastaan lähes kenellä tahansa – on mahdollisuus koko maailman laajuiseen markkina-alueeseen.

Spotify on kyllä melkoinen musta laatikko. Sinällään minusta on erittäin hyvä että kehitetään laillisia tapoja saada musiikkia kuunneltavaksi – mutta ihmetyttää juuri nuo samat asiat mistä kirjoitit (ts. miten levy-yhtiöt ovat suostuneet siihen? Millä perusteilla korvaukset tilitetään? jne…). Tilityslogiikka olisi ”ihan kiva” saada julkiseksi. Eri asia tuleeko niin ikinä käymään.

Ääh. Mokasin jos tuollainen aatos tuli tekstistä läpi. Tarkoitin lähinnä markkinoiden kokoa. Paikallisesti marginaaliset markkinat voivat olla toki myös maailmanlaajuisesti riittävän kokoiset.

Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Johanna Juhola (, jonka kanssa kävin muuten juuri Japanissa keikalla:) – Suomessa levyjä ei myydä taloudellisesti kannattavia määriä, mutta ”maailmanlaajuinen marginaali” voi olla riittävä. Kansanmusiikin ja maailmanmusiikin saralta esimerkkejä löytyy lukuisia. Esim. Frigg ja Sväng myyvät maailmanlaajuisesti enemmän levyjä kuin useimmat suomalaiset nimekkäät pop-artistit Suomessa.

Suurin ongelma mielestäni (, joka koskee myös anime yms. marginaalikamaa) on se että Spotifyn tilityslogiikka on edullisempi suurille kuin pienille yhtiöille. Toisin kuin esim. korvauksiltaan tasa-arvoinen radiosoitto, johon se mielestäni erinomaisesti vertautuu. Pienen ei kannata antaa omaansa Spotifyn jaettavaksi. Ainakaan vielä.