9.3.2010 klo 12:23am Johanna
Olin perjantaina katsomassa Disneyn uusinta ihan 2D:nä piirrettyä leffaa eli Prinsessaa ja Sammakkoa. Turussa ei originaaliversio mene ollenkaan, mistä olen hiukan katkera. Olisin edes halunnut mahdollisuuden valita, kumpaa versiota menen katsomaan! Suomidubbi oli toki ihan laadukas, mutta hieman hengetön. Toisaalta sama hengettömyys tuntui vaivaavan koko elokuvaa. Tarinassa oli osasia kohdallaan, mutta joku henki tai sydän jäi puuttumaan.
Eniten ehkä kuitenkin ärsytti se, ettei aikakaudesta, New Orleansista ja voodoosta oltu otettu sen enempää irti. Lauantaina televisiosta tuöi Pocahontas ja vaikka kyseinen pätkä ei tarinankerronnallisesti olekaan suosikkejani Disneyltä, se taide, se taide! Prinsessa ja sammakko oli lähinnä perusvarmaa perinteistä disneytyyliä sitä yhtä musikaalinumeroa (Voin saavuttaa) lukuun ottamatta. Hirveä sääli, kun elokuva olisi voinut olla vaikka kuinka hienon ja tyylitellyn näköinen noilla inspiraationlähteillä. Blääh.
Pölinä sikseen, teemapukeutuminen on aina pop ja satun omistamaan sammakkohameen…
Huomatkaa äärimmäisen hyvin tyyliin sopiva leffamainos taustalla. Saattaa tosin olla, että menen katsomaan tätä ”mestariteosta” myöhemmin poikaystävän kanssa… kermakakut päällä tietysti! Mikä olisi parempi tilanne pitää vaaleanpunaisia vauvamekkoja kuin B-luokan äksönleffa?
Hame ja rusetti itse tehty, paita ja vyö Asiajam, neuletakki Bodyline, loput taviskaupoista.
Hameessa ja rusetissa on siis tällainen printti. Se on sammakkoprinssi! (Pride-kulkueessa? Mitä nuo sateenkaaret ovat? :D)
Tämä rusetin ja hameen setti taitavat olla vanhimmat itse tekemäni lolivaatteet, jotka ovat yhä tallella eivätkä näytä mitenkään urpoilta kuusi vuotta myöhemmin. Kangas oli aikanaan hyvinkin epätyypillinen, mutta nykylolitassa ei enää niinkään. AP:n radioaktiiviset printit ovat pitäneet ainakin siitä huolen, että nykyään lolitaprintit voivat olla sweetissä muutakin kuin pastelleja!
Aihe: Johanna, Päivän asu, Viihde
7.3.2010 klo 01:23pm Airin
Vaikka tällä hetkellä asun vielä iloisesti soluasunnossa kuten hikisen opiskelijan kuuluukin, monien muiden tavoin pohdin silti usein miten sisustaisin Ihka Oman Asuntoni kun tilapäisasumisen päivät ovat ohi ja vastaan tulee kämppä jota ei tarvitse jakaa puolituntemattomien kanssa. Omaa huonettaan voi tietenkin näilläkin eväillä koristella jo riittämiin, mutta suuri heikkouteni ovat erilaiset keittiötavarat ja muu yleissälä jotka ankeassa opiskelijakämpässä eivät juuri pääse täysiin oikeuksiinsa. Tähän himoon selailenkin usein japanilaisen Swimmerin nettisivuja, sillä söpöjä pikkutavaroita ja arkielämän piristäjiä on kyseinen pulju täynnä. Alla siis muutamia omia suosikkejani, olkaa hyvä!
Sydänpeili ja haamunmuotoinen ns. passcase eli kotelo
Nämä kaksi edustavat enemmänkin pikkusäläosastoa, mutta en voinut olla ottamatta niitä mukaan. Vaaleanpunainen ja musta sydänpeili on yksinkertaisen suloinen (tällä hetkellä mukanani kulkeva taskupeili on Asiajamista hommattu, vaaleansininen ja tikkukaramellin muotoinen), ja haamukotelo puhuu itse puolestaan. Japanissa suositut erilaisille junapasseille ja muille vastaaville tarkoitetut kotelot ovat hieman tuntemattomampi käsite Suomessa, mutta kyllä tuolle käyttöä keksisi silti!
Kakkukello, kirsikkalasi, jäätelöteline… aaa
Vaikka tuskin tulen koskaan keittiötäni vaaleanpunaisella kuorruttamaan, on kuvan kakkukello aivan liian mauttoman vastustamaton. Myös kolmiulotteisen kellon reunat on koristeltu täytekakkua muistuttamaan, joten se on ällösöpöydessään supervitsikäs ja piristäisi nimenomaan keittiötä (jossa vietän suurimman osan ajastani leipoen). Suloiset printit juomalaseissa ovat jälleen yksi haikailujeni kohde, ja ilmeisesti ruokailuvälineille/muumikä tarkoitettu jäätelöteemainen teline menee jälleen kerran osastoon ”näyttäis ihan älyttömältä mutta PAKKO SAADA”.
Purnukoita ja henkareita, a++
Jokainen keittiö tarvitsee tietysti läjäpäin säilytystavaroita, ja mikä sopisikaan tähän tarkoitukseen paremmin kuin printtipurnukat? Tahtoo (;_;)/ Myös kuvioidut, värikkäät henkarit edustavat niitä arjen pieniä piristäjiä, tässä tapauksessa aamulla vaatteita valitessa. Miksi tyytyä tylsään kun voi saada hauskaa? No, toisaalta pidän myös tyylikkään yksinkertaisesta, joten saa nähdä miten tulevaisuudessa yritän yhdistää rakkauteni ruoka-aiheisiin teemoihin sekä uskottavan hillityn designin…
Aihe: Airin, Inspiraatio
6.3.2010 klo 09:21pm Heidi
Eräällä Heidillä alkoi loma maanantaina ja nyt samaisen Heidin on äärimmäisen vaikea uskoa, että odotettu loma loppuu kohta. Loman alun kunniaksi kävin tuossa viikon alussa hieman shoppailemassa ja saaliiksi tarttui kaikennäköistä tarpeellista ja vähemmän tarpeellista tavaraa uusista unityynyistä lehtikorin kautta kukkaruukkuihin. Vaatteita en hommannut mitenkään erityisen paljon, mutta ne mitkä hommasin ovat sitäkin ihanampia!
Ostin tällaiset söpöt kevätkengät Seppälästä. En yleensä IKINÄ osta kenkiä mistään vastaavista halpisliikkeistä, koska mitä kavereiden ja siskon kenkäostoksia olen seuraillut vierestä, sellaisista kaupoista ostetut kenkulit eivät tunnu olevan kamalan kestävää tekoa. Nyt en kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, etenkin kun kenkien hintakaan ei ollut mikään järkyttävän iso. Nämä olivat vaan nii-in suloiset! Olen hiplaillut näitä nyt vähintään kerran tunnissa joka päivä, enkä mitenkään malttaisi odottaa lumien sulamista, että pääsisin nämä jalassa ulos. Vaaleanvihreä on yksi lemppariväreistäni ja se yhdistettynä tuohon hauskaan kukkakuosiin on A++!
Tätä paitulia en ostanut itse, mutta laitetaan sekin nyt tähän samaan postaukseen. Avopuolisoni vanhemmat keksivät viedä meidät syömään Jyväskyläläiseen Figaroon (jossa on btw ihan taivaallisen hyvää ruokaa) ja sen jälkeen poikaystäväni äiti vielä osti minulle tämän paidan. Paita on irl vielä nätimpi kuin tuossa kuvassa! Siinä on todella ihanat helmiäisnapit ja kivat pintucksit! Lisäksi paituli käy kivasti yhteen noiden uusien kenkien kanssa!
Näiden vaateostosten lisäksi ostin vielä Terriblen sisäisistä kaupoista mustan Bodylinen lyhythihaisen paidan. Musta lolipaitaa tässä onkin ollut ostoslistalla jo useamman vuoden, joten ajattelin, että nyt en kulje onneni ohi, vaan tartun tilaisuuteen ennenkuin joku muu ehtii napata paidan nenäni edestä. :D Seuraavaksi sitten odotellaankin postimiestä saapuvaksi…
Aihe: Heidi, Materiaa
5.3.2010 klo 07:07pm Maija
Johanna huivimummoili jo aiemmin, nyt on sitten minun vuoroni. Pidän siis ihan mielettömästi erilaisista kaulahuiveista, ja etenkin talvella kun ne kuuluvat pakostikin jokapäiväiseen pukeutumiseen, kiinnitän niihin erityistä huomiota. Tänä talvena etenkin massiiviset huivit ovat kiehtoneet minua suunnattomasti, ja löysinkin alennusmyynneistä viimein tarpeeksi monta kertaa kaulan ympäri kiedottavan neulehuivin.
Oma kolmimetrinen huivini tietenkään ei vedä vertoja hulluimmille muotinäytöksissä ja -lehdissä nähdyille luomuksille, joihin hautautuu puolet kantajansa päästä ja hartioista. Onnekseni suuret huivit eivät ole vielä lähiakoina katoamassa kaupoista tai katukuvasta, ainakaan jos on uskomista joidenkin vaatemerkkien julkistamiin talvi/syksy 2010 -mallistoihin.
Korealaisen General Idean syys/talvimallisto 2010/11 vetoaa minuun estetiikaltaan muutenkin ja tarjoili samalla kivaa huivi-inspiraatiota jo tälle talvelle. Lacosten ensi syksyn Ready To Wear -mallisto ei puolestaan ollut ihan täysosuma (liikaa päävärejä, yöh), mutta inspiroivaa kamaa sieltäkin löytyy, myös huivipuolella.
Pidän huiveista asusteena myös niiden muunneltavuuden takia. Yksi huivi on mahdollista saada näyttämään erilaiselta vain taittelua tai solmimistapaa muuttamalla, ja ne sopivat niin lämmikkeeksi kuin juhla-asujen piristäjäksi. Olin joitain viikkoja sitten taas kerran kroonisessa juhlavaatepulassa, kun en meinannut millään löytää Riitan glitter-teemaisille syntymäpäiväjuhlille päällepantavaa. Asuni kuitenkin pelasti mahtava, kimaltava huivilöytö, joka riittikin koko asun koukuksi eikä juuri muuta kimalletta (glittersprayta lukuunottamatta) enää tarvinnut. Sääli ettei kimallus oiken näy valokuvissa.
Aihe: Inspiraatio, Maija, Mallistot, Päivän asu
3.3.2010 klo 03:13pm Johanna
Olen yrittänyt pysyä pois vaatekaupoista (niin oikeista kuin vain netissäkin sijaitsevista), sillä minulla on iso pino kankaita ja lankoja, joista pitäisi tehdä vaatteita ja ennen kuin saan pinon purettua vaatteiksi, en kyllä tasan tarkkaan aio ostaa valmiita vaatteita! Shoppailuhimo on kuitenkin vaikeasti taltutettavissa, joten ihan täysin ilman ostoksia en ole alkuvuotta elellyt.
Vanha teräksenvärinen rannekelloni katosi jokunen vuosi sitten enkä saanut aikaiseksi ostaa uutta, ensin toivossa, että vanha löytyisi, ja sitten, kun kelloa ei mistään putkahtanut, pettyneenä itseeni. En osta itelleni kelloa koska olin niin tyhmä että hukkasin vanhan!!! Rankaisen itseäni!!!
Nyt ostin kuitenkin vihdoin ja viimein uuden kellon, tällä kertaa kullanvärisen, jotta se sopii myös kullanväriseen kihlasormukseeni.
Kellonostoreissuni oli melkoisen huvittava. Minua palveli hyvin nätti ja trendikäs suunnilleen ikäiseni myyjä, joka ensin esitteli minulle ihan nättejä ja tyylikkäitä neliskanttisia kelloja, jotka eivät kuitenkaan millään tavalla sovi tyyliini. Kun vihjaisin, että haluaisin ehkä ei-niin-modernin ja tekotimantittoman kellon, myyjä ystävällisesti esitteli sitten muita vaihtoehtoja kuitenkin todeten, että niitä ei juuri kysytä eivätkä pyöreät taulut ole enää muodissa. Olen siis auttamattoman vanhanaikainen näemmä kellomaussanikin. Onneksi olin reissussa vanhahtavan tyylisessä otomeasussa ja pystyin toteamaan asuuni viitaten, että vintage/retro/muumikä-tyyliini ei ultramodernin päheä neliskanttinen teräksenvärinen kello miljoonalla blingblingillä oikein sovi :D
Toinen uusi ostokseni on tässä, lolitasateenvarjo! Minulla ei ole koskaan ollut eikä varmaan tule olemaankaan monien lolitojen käsipuolessa kesäisin keikkuvaa brändipäivänvarjoa; pidän itsepintaisesti kesällä hattua niinä kahtena päivänä vuodessa, kun Suomessa paistaa aurinko. En vain osaa käyttää päivänvarjoja, ne ovat tyyliini ”liikaa”, naamiaisasumaisia.
Sateenvarjot ovat kuitenkin eri juttu, sadetta kun ripsuu Lounais-Suomen ilmastossa niskaan melkoisen usein ja varjo on välttämättömyys. Ennen olen käyttänyt joko isoa mustaa sateenvarjoa tai sitten kirkkaanpunaista Sailor Moon -sateenvarjoa sateen sattuessa, mutta minulla ei ollut sweettariasukokonaisuuksiin sopivaa hienostunutta varjoa. Niinpä en ole voinut sateessa pitää sweettiä tai classicia vaan on pitänyt pysyä tummasävyisissä tai ehdottoman hulluissa (no, mihin muuhun yhdistäisitte Sailor Moon -varjon?) asuissa. Nyt voin kulkea pastelleissa kevätsateissakin!
Aihe: Johanna, Materiaa
1.3.2010 klo 02:01pm Airin
Rentojen viikonloppujen aikana ehtii hyvin leipoa – alunperin pohdinnassa oli jonkinlainen marjapiirakka, mutta raati päätyi lopulta suklaakekseihin. Valinta oli onnistunut, sillä taikinasta syntyi kolmelle hengelle runsaasti syötävää (vaikka tekovaiheessa yksi osapuoli yrittikin aina silmän välttäessä varastaa taikinaa suoraan kulhosta). Jostain päin nettiä baitattu, hieman muunneltu resepti siis alla:
- 5dl vehnäjauhoja
- 1dl fariinisokeria (tämän sijasta käytin intiaanisokeria)
- 2½ sokeria (jonka määrää voi mielestäni vähentää ja/tai korvata intiaanisokerilla)
- 2tl vaniliinisokeria
- 1tl suolaa
- 1tl leivinjauhetta
- 2 munaa
- n. 250g rasvaa
- n. 300-400g suklaata
Suklaa kannattaa rouhia/pilkkoa heti alkuun omien mieltymysten kokoisiksi palasiksi. Rasva ja sokerit+suola vaahdotetaan, munat vispataan kevyesti erillisessä kipossa ja lisätään seokseen. Muut kuivat aineet yhdistetään ja sekoitetaan taikinaan, lopuksi lisätään suklaapalat. Leivinpaperille kasattavat taikinanokareet on hyvä pitää suht pienikokoisina ja jättää kunnon leviämisvarat, jolloin taikinasta syntyy ainakin kolme pellillistä (3×4 per pelti) kuvan kokoisia keksejä. (Jos toisaalta hinkuu nimenomaan jumbokeksien perään, saa jo ruokalusikallisella taikinaa oikein kookkaan lopputuloksen.) 175°C:ssa keksejä paistetaan koosta riippuen noin 10min tai kunnes ne ovat väriltään kullankellertäviä. Lyhyt jäähdytysaika parvekkeella/jääkaapissa on myös suotavaa, jotta suklaa ehtii jähmettyä ennen syöntiä.
Aihe: Airin, Leipomukset
25.2.2010 klo 03:38pm Heidi
Ihanaa, kevät tulee! Sen pystyy jo aistimaan! Tänään kävellessäni kotiin, huomasin miten ihanasti aurinko jo lämmittääkään ja näin miten lumikin on jo alkanut sulamaan tietyillä aurinkoisilla paikoilla! Pidän oikeastaan kaikista vuodenajoista, mutta keväässä ja kesässä on kyllä sitä jotain erityistä, mitä syksystä ja talvesta puuttuu. Keväällä tekee mieli hymyillä 24/7 ja tehdä monia sellaisia asioita, joita ei muuten tekisi. Siinä missä syksyllä aloitetaan uusia harrastuksia ja opetellaan leipomaan, niin keväällä järjestellään asioita, istutetaan kukkia ja haaveillaan tulevasta kesästä. Ostin jo kevään kunniaksi kukkiakin ilostuttamaan niitä aamuja, kun on pakko vääntäytyä tunneille, vaikka kuinka haluaisi jäädä kotiin makoilemaan.
Keväthaaveissani olen selaillut melko paljon Country Livingin hauskoja nettisivuja. Mikäli englanti sujuu ja kodin sisustaminen, kokkailu ja käsityöt kiinnostavat, niin tuo sivusto kannattaa kyllä lisätä kirjanmerkkeihin. Itse olen jo selaillut täältä vinkkejä kevätsiivoukseen ja vakoillut täältä ideoita erilaisiin askarteluihin.
Tänä keväänä aion myös inspiroitua ihanasta Crystal Rennista, joka on nähty mm. niissä hypetetyissä V Magazinen One Size Fits All -muotikuvissa. Rakastuin ihan täysin tähän alla olevaan kuvaan, jossa Renn on puettu Jean-Paul Gaultierin ihanan keväiseen mekkoon (mekko vuodelta 2006).
Kuva täältä
Nyt, kun ulkona kaikesta huolimatta on vielä lunta, pääsen kevättunelmaan kaikista helpoiten vain sulkemalla makuuhuoneen verhot. Kun verhoihin on painettu hentoja oksia ja iloisen vihreitä lehtiä, voi keskellä talveakin teeskennellä, että olisi kevät. Vielä kun laittaa Vivaldia soimaan ja siemailee vihreää teetä, niin avot! :D
Joten lumi, usko nyt vaan minua, ja sula suosiolla pois!
Aihe: Heidi, Inspiraatio
25.2.2010 klo 01:48pm Johanna
Jostain syystä ompelu ei ole vähään aikaan napannut, ja nurkkiin kerääntyneet kankaat odottavat inspiraatiota puikkojen suhistessa. Neulomisessa on se hyvä puoli, että voin ottaa kutimeni mukaan lähes mihin tahansa – junaan, labraan – ja työt valmistuvat huomaamatta. Ompelukonetta ei oikein voi kuljetella!
Valmiiden töiden kasasta löytyi tämä jo joskus marraskuussa valmistunut ympyrähuivi/neulekauluri, joka oli jäänyt kuvaamatta. Lanka on edelleen se Puro, värit ovat aivan yhtä loistavat oikeassa elämässä!
Sain myös joululahjalangoista tekemäni boleron valmiiksi. Pahoittelen ankeaa naamaa ja tylsiä vaatteita noin muuten, sillä napsaisin kuvat äkkiä tultuani labrasta ennen kuin päivänvalo ehti täysin kadota. Älkää katsoko ympäröivää tylsyyttä, katsokaa boleroa! Rakastan noita eri sinisten vaihteluita ja kaikkia lähes säihkyviä sävyjä, kuvien saturaatioon ei ole koskettu vaan bolero oikeasti on juuri noin … sininen. Bolero on jo pestykin pari kertaa eikä se ole mennyt miksikään. Tämä on varmaan uusi lempineuleeni.
Pidin sinisen sävyjä lähes koko ajan ollessani nuorempi, joten minulle jäi siitä kaudesta vuosiksi pieni yliannostus sinisestä. Nyt olen löytänyt tukun muitakin värejä ja sävyjä, jotka näyttävät päälläni hyvältä, mutta pitäisi varmaan taas opetella käyttämään vanhaa tuttua sinistä. Oikeastaan vain sinisten vaatteiden kanssa silmäni näyttävät sinisiltä eivätkä mitäänsanomattoman harmailta.
Ainoa työ, joka jossain määrin seisoo, on tämä takintekele Novita Luxus Cottonista. Otin itselleni kohtuullisen kunnianhimoisen projektin, sillä malli on kauttaaltaan pitsineuletta. Pitsineule vielä menisi haasteena, mutta kun kaupassa niiiiiin kivan tuntuinen lanka onkin todella rasittavaa neuloa. Lanka menee koko ajan säikeiksi yliveto- ja yhteenneulomiskavennuksissa, plääh. Ehkä saan tämän vielä valmiiksi ennen syksyä, toivotaan ainakin.
Ja vaikka keskeneräisiä töitäkin on nurkissa, en voinut vastustaa kiusausta ja ostin nämä puuvillalangat euron kerä (halpaa!). Ihastuin tähän tuliseen väriyhdistelmään kympillä, pätkävärjätyt ja itseraidoittuvat langat ovat heikkouteni. Ihanan värikkäitä keriä, mutta mitä ihmettä näistä tekisin – en voi pitää oranssia tai keltaista lähellä kasvoja, sillä se saa minut näyttämään keltatautiselta. Apua! Olen jo suunnitellut niinkin eriskummallisia projekteja kuin neulehametta.
Aihe: Johanna, Käsityöt
24.2.2010 klo 03:17pm Airin
Muodin Huipulle -kommentaareja seuranneet ovat varmasti huomanneet, että Project Runway -sarja kaikkine reinkarnaatioineen on kovasti Fisumandiaksen mieleen. Alkuperäinen amerikkalainen versio on ehtinyt jo seitsemänteen tuotantokauteensa, joka kuudennen kauden Los Angelesin reissun jälkeen on palannut jälleen New Yorkin hellään huomaan. Mitään kovin ekstensiivistä kommentaaria PR:n seitsemännestä tulemisesta tuskin voi spoilerivaaran vuoksi kirjoittaa (ellei joku ole ehdottoman kiinnostunut, jolloin voi soveltaa tarvittaessa Lue lisää -toimintoa), mutta jotain yleistä tohtii silti jo kuusi jaksoa ulos pukanneesta kaudesta mainita.
Uudet isänmaan toivot valmiina haasteisiin
PR:n kausien viihdyttävyysarvo on suoraan verrannollinen kahteen seikkaan: suunnittelijoiden estetiikantajuun ja siihen kuinka hyvin se mätsää katsojan mieltymyksiin, sekä suunnittelijoiden luonteeseen henkilöhahmoina ja missä määrin näiden käytös ihastuttaa/vihastuttaa katsojia. Pelkkä moottoriturvan aukominen ja sateenkaaripaletti ei tee kenestäkään automaattisesti parempaa suunnittelijaa, mutta kerta toisensa jälkeen beessin ja ruskean värisiä kotelomekkoja otsa rypyssä catwalkille tuuppaavat fässhön disainerit eivät itselleni nappaa niin esteettisessä kuin persoonallisessakaan mielessä. Seiskakaudella värien ja harmaavarpusten tasapaino on jotakuinkin 50-50, joten kaikille luulisi löytyvän jotain: äänekkäin joukosta on ehdottomasti Anthony, 28-vuotias jannu Alabamasta, ja omituisin Ping, 34-vuotias kiinalaisnainen, jonka estetiikantaju joko uppoaa tai ei uppoa muttei ainakaan huku joukkoon.
Aina välillä joku haluaa olla rock
Tähänastiset haasteet ovat olleet ”ok”: kuuden jakson aikana suunnittelijat ovat joutuneet työskentelemään jo pariin otteeseen muidenkin kuin omien malliensa kanssa, joskaan neloskauden miestenvaatehaasteen kaltaisia pommeja (ja siitä seuranneita faileja) ei ole vielä ilmaantunut. Vaikka osalla suunnittelijoista on jo vahva henkilökohtainen visio ja haasteesta toiseen he onnistuvat tekemään vaatteista itsensä näköisiä, löytyy joukosta vielä paljon epämääräistä eh-jengiä jotka taistelevat jatkopaikasta samalla kun kotiin lähetetään porukkaa niin eriskummallisuuden kuin kyseenalaisen maun (tai sanotaanko mauttomuuden) nimissä. Mutta näinhän se on aina, juna kulkee ja karavaani polkee.
Central Park ja kangasinvaasio
Ylläolevat kuvat ovat ensimmäisestä jaksosta, jonka perinteinen ”duunaa asu joka kertoo JUURI SINUSTA suunnittelijana” -haaste oli vitsikästä seurattavaa verhoiltuine Central Parkin penkkeineen. Vaikka lopputuloksesta suurin osa oli jälleen suhteellisen mitäänsanomattomia mekkoja, löytyi joukosta tarpeeksi mielenkiintoisia designeja lupaamaan tästä kaudesta edes semi-mielenkiintoisen tapauksen. Tähän mennessä olenkin seurannut seiskakautta valppaampana kuin vaikkapa kolmosta, sillä hämmentäviä tilanteita ei varmasti puutu: kuka suunnittelija lähettikään jo kakkosjaksossa mallinsa tuomarien eteen perberi vitsikkäästi vilkkuen?
Aihe: Airin, Viihde
20.2.2010 klo 11:03pm Johanna
Talvisin innostun aina natural keistä ja muutenkin kerrostetusta pukeutumisesta. Tämä talvi on kylmine ilmoineen ollut erityisen hyvä vaikka millaisiin hullumummovirityksiin – harmittavasti tosin olen ollut labrailun takia pakotettu pukeutumaan arkena käytännöllisesti. Onneksi on viikonloput!
Huivit löytävät tiensä vaatekaappiini aina talven tullessa uudestaan, mutta tänä vuonna olen löytänyt hullumummoiluun ja asusteiden päälle kasaamiseen uudenkin inspiraation: neulotut ja virkatut asusteet ja erityisesti virkatut kukat, tähän tyyliin:
Olen siis vääntänyt langanlopuista kukkia ja huiveja ja etsinyt kaupoista sopivia henkäyksenohuita pitsejä ja muita huivitarpeiksi. Monet (aasialaiset) nettivaatekaupat myyvät kyllä varsinkin ensimmäisen kuvan kaltaisia huiveja valmiina, mutta periaatteesta en osta sellaista, jonka voin myös tehdä itse.
Omia huivitarpeitani epämääräisessä mytyssä. Pitsit olen ostanut rullalta ja pätkinyt tai ommellut sopiviksi huiveiksi. Tässä kuvassa olevat kukat ovat muuten ostettuja eikä itse nyherrettyjä – ostin ne Tiimarista (!) muistaakseni kymmenellä sentillä jostain superalesta. Ne ovat paperinarua, mutta ihan hauskoja kiinniteltynä ympäri asua sinne tänne.
En ole ehtinyt ottamaan kunnolla kuvia vähään aikaan eikä minulla siis ole aivan tuoretta kuvaa huivitouhuistani, mutta lohdutukseksi samantyylinen asukuva viime talvelta – tällaista settiä on näkynyt päälläni tänäkin talvena, tosin usein vaaleanpunaisella höystettynä eikä pelkästään valkoisen sävyillä toteutettuna kuten tässä.
Kaikki on itse tehtyä paitsi kengät ja sukat (Anttilasta) ja rusetti (Innocent World).
Aihe: Inspiraatio, Johanna, Päivän asu
Edellinen sivu
