5.2.2010 klo 10:18pm Airin
Toisinaan sitä havahtuu talvialennusmyynteihin liian myöhään, tai kun on jo tuhlannut rahojaan toisaalle. Omalla kohdallani näin kävi taannoisen Candy Stripperin alen kanssa, mutta tallensin silti omaksi ilokseni silloisia lemppareitani vaatteiden joukosta siltä varalta että jonain päivänä törmäisin vielä vastaaviin. Joten luvassa jälleen häpeilemätöntä materialismispämmiä ja hauskoja vaatteita, olkaa hyvä!
Roskaruokahuppari ja ulkoilutakki, uuh uuh
Hampurilais/hodari/ranskisteema toimii minuun lähes aina, ja printit ovat hauskan pelkistettyjä eivätkä dominoi liikaa hupparin ulkoasua muuten. Ulkoilutakissa taas on itseäni usein miellyttävä korkea kaulus, ja taskujen sijoittelu on jännä. En tiedä missä tilanteissa tällaista käyttäisin, mutta ilmeisesti täytyisi vain keksiä jostain sille sopivaa tekemistä!
Lepakkoneulehuppari ja tähtisukkikset
Huppareita ei koskaan voi olla liikaa, ja tämä kyseinen yksilö miellytti sekä violettina että valkoisena eniten. Kuviot ovat juuri oikean kokoisia ja sarjakuvamaisen hauskoja. Sukkahousuissa puolestaan on sekä tavanomaisesta poikkeava väriteema että sopivan vaihteleva printti, joten näiden ympärille olisi helppo rakentaa yksinkertainen asukokonaisuus jonka päätähti (heh_heh) sääret olisivat!
!!!
Vampyyrisormus on kiehtovimpia ideoita aikoihin, ja toteutus on tarpeeksi muovimaisen sarjakuvamainen näyttämättä silti rikollisen halvalta. Tällainen minulle heti!
Kultaa ja hopeaa, hopeaa ja kultaa
…Ja loppuun ykkössuosikkini, jonka hienoutta en yksinkertaisesti voi lakata ihastelemasta. Kyse on siis kaulakorusta, ja mallin koukuttavuudesta kertoo omiaan se, että olisin melkein valmis kelpuuttamaan arkikäyttöön saman teeman hiusdonitsin – siis hiusdonitsin! Korussa yhdistyy todella hauskasti ketjun ja materiaalin keveys sekä ‘raskauttava’ kolmiulotteisuus, mutta loppupeleissä ei pääse yli eikä ympäri siitä seikasta, että kulta hopeisella pohjalla on yksi lempikombojani ikinä.
Pahoittelut lyhyestä kirjoituksesta tältä erää, viikonloppu saattaa tuoda mukanaan paljon lisäkimallusta!
Aihe: Airin, Materiaa
2.2.2010 klo 11:50pm Johanna
Ystävänpäivä lähestyy ja mielenkiintoisin asia siinä omasta näkökulmastani ovat Postin ystävänpäiväpostimerkit; niissä on nimittäin keijuteema! Kävin siis äkkiä shoppailureissulla hamstaamassa nämä merkit pöytälaatikkooni enkä varmaan henno niitä kenenkään kirjeeseen käyttää, keijut kun ovat lempitaruolentojani :D
Postin kuva keijuista on aika perinteinen, nättejä tyttöjä tanssimassa kukkien ja perhosten keskellä luonnossa. Taide merkeissä on toki nättiä ja värit kirkkaat ja yleisvaikutelma sopivan leikkisä. Eipä tämä Postin(kaan) versio keijukaisista kuitenkaan ole mielestäni täydellinen, olen tullut aika tarkaksi siitä, millainen on ”oikea” keiju. Niin varmaan käy kaikille, jotka tietävät yhdestä kapea-alaisesta aiheesta kohtuullisen paljon, sitä muuttuu pikkutarkaksi ja vähän elitistiseksi!
Keijumaniassani olen tietysti lukenut ja katsellut jos jonkinlaista keijuteemaista tavaraa. Oma käsitykseni keijuista on hieman erilainen kuin nykyään kuvitustaiteessa esiintyvä luonnonhenki-tyyppinen kukkaiskeiju. Pidän enemmän kansantarujen ja viktoriaanisen ajan keijukuvauksesta, niissä keijut kuvataan usein hyvän ja pahan välimaastossa olevina olentoina, joiden moraali ei koskaan täysin aukene ihmisille ja jotka ihmismaailman kanssa törmäyksiin joutuessaan tuottavat lähinnä ongelmia ja tragedioita, vaikkei yksikään konfliktin osapuoli olisi pahaa varsinaisesti tarkoittanutkaan. Toistuva kaava kansantarinoissa on mies, joka rakastuu keijunaiseen ja matkaa keijumaailmaan, ja sieltä kotiin käymään palatessaan huomaa ajan kulkevan maailmoissa eri lailla – kaikki miehen ystävät ovat jo kuolleet ja kukaan ei muista häntä enää.
Kaupunkireissullani mukaan tarttui postimerkkien lisäksi tuo vasemmanpuoleinen kirja Vedenneitojen lähteillä, jota en ole kuitenkaan vielä ehtinyt avaamaan – sen kirjoittaja Suvi Niinisalo on kirjoittanut aiemmin myös erittäin hyvän teoksen keijuista kuvitustaiteessa, nimeltään Keijukaisten lähteillä. Suosittelen ehdottomasti, jos on vähänkään kiinnostunut taruolennoista eikä tieteellinen teksti pelota, Niinisalo nimittäin on tutkija ja se valitettavasti näkyy hänen kirjoissaan pienenä kuivakkuutena.
Oikeanpuoleinen taas on vanha, melkein rikkiluettu Marjut Hjeltin ja Jaana Aallon Keijukaiset -kirja, jota pidän ehkä onnistuneimpana suomalaisena kirjana keijuista. Toisin kuin Niinisalon kirja(t), Keijukaiset ei ole tieteellisesti kirjoitettu, mutta tietoa ja tarinoita siinä on silti riittämiin. Paras asia Keijukaiset-kirjassa on kuitenkin sen kuvitus, sillä se on hyvin lähellä omaa päänsisäistä ajatustani keijukaisista.
Kirjan kuvitus on surumielistä, hiukan jäykkää ja melko tummasävyistä. Tämä ei ole nykyisin todellakaan se suosituin tapa kuvata keijuja! Omassa mielessäni keijujen pitää kuitenkin jotenkin erota luonnonhengistä, nymfeistä ja muista kedoilla tanssivista kukkatytöistä, pitää olla jotain, mikä tekee keijusta juuri keijun.
Eräs keijujen syntyä kuvaava kansantaru kertoo, että keijut olivat alun perin Taivaasta karkoitettuja enkeleitä, jotka eivät kuitenkaan halunneet liittyä Luciferin joukkoihin Helvetissä. Tällaista taustaa vasten en enää oikein millään pysty näkemään keijuja vain söpöinä tanssivina tyttöinä, vaan keijuihin liittyy mielikuvissani aina ainakin vähän synkkyyttä. Pieni osa siitä, että en voi nähdä keijuja vain ilakoivina luonnonlapsina, pitää varmaan laittaa myös japaniharrastuksen piikkiin. Japanissahan perhosensiivet ja perhoset ovat kuoleman, uudelleensyntymän ja sielujen symboleja, ja perhoset ovatkin yleensä animessa tarinan pahiksen symboli. Ja keijut ja perhoset nyt kuuluvat aika erottamattomasti yhteen…
Koska voin pitää keijuista valtavan pitkiä maratonmonologeja, pilkon keijuhölinäni useampaan kirjoitukseen: listaan tänne jossakin vaiheessa vielä enemmän lempikeijupiirtäjiäni ja kerron tarkemmin, miten keiju_hommat näkyvät pukeutumisessanikin!
Aihe: Inspiraatio, Johanna
1.2.2010 klo 08:48pm Airin
Kevään couturemallistoista toipuminen alkaa olla vähitellen pulkassa, joten tähän väliin lienee syytä tehdä lyhyehkö katsaus siihen mitä Pariisissa vyörytettiin niskaan tällä kertaa. Päädyin valikoimaan muutamia yleisotoksia muutamalta isommalta nimeltä liiallisen ylenpalttisuuden välttääkseni, sillä esimerkiksi Valentinon tai Chanelin perinpohjainen puiminen veisi kokonaan oman kirjoituksensa. Tyydytään siis tältä erää läpileikkaamaan tämänkertaista ”tarjontaa” maaliskuun syys/talvi ready-to-wear mallistoja odotellessa.
Dior ja drag-queen meikit, ennenkuulumatonta! …tai sitten ei
Aloitetaan Diorilla, joskin valehtelisin jos sanoisin että kyseessä oli mitään kovin ennenkuulumatonta tai erilaista. Osa värivalinnoista oli silti kalpeine pastelleineen kovasti mieleeni, joten plussaa siitä sekä materiaalivalinnoista. Suurin ”meh” malliston suhteen tulee kenties siitä tunteesta että suuri osa asuista on suunniteltu lähinnä varman päälle pelaavalle Oscargaalavieraalle, jota punaisella matolla patsastellessaan kuvaillaan sanoilla ”elegantti” ja ”ajaton”, muttei kovinkaan mielikuvituksellinen.
Sademetsistä maya-temppeleihin ja takaisin
Gaultierin malliston takana kummitteli Jean Paulin itsensä mukaan kuulemma Avatar-elokuvan tekemä suuri vaikutus, ja sademetsämaisuuksia vaatteista saikin bongata vähän liiankin kanssa. Itselleni tosin erilaisista denimiä muistuttavista väkerryksistä ja geometrisuuksista yhdistettynä ylläoleviin viidakkokirjoihin ja auringonpalvojiin tuli mieleen jotakuinkin ”maailman ympäri 80 päivässä”. Toimiihan se niinkin.
electric eel orchestra represent
Givenchy on yksi omia kestosuosikkejani, tosin tällä kertaa tyydyin ihailemaan lähinnä värivalintoja ja materiaaleja kuin itse leikkauksia. Lampunvarjostimella varustetut mallit jäivät kenties hieman kauemmas siitä ”omg mulle” -osastosta, ja bermudashortsit jättivät nekin etäiseksi. Mutta kuten ylläolevista kuvista näkyy, ei Givenchy petä koskaan täysin: metalliset siniset, vihreät ja violetit pitävät kutinsa tilanteessa kuin tilanteessa. Tänne vaan!
In the name of the moon, I shall punish you!
Ja loppuun Armani Privé: katsojasta riippuen klassista tai tylsää, mutta itse sain jostain syystä tästä mallistosta vahvoja Sailor Moon -tuntemuksia. :D Tästä inspiroituneena väsäsin jopa kuu/kuuntomu -henkisen meikin hopean ja kultaisen ympärille, mutta lopputulos ei tallentunut kameralle aivan niin hyvin kuin olin toivonut, joten jätän sen esittelemisen toiseen kertaan. Mielestäni mallisto on kuitenkin onnistunut jossain jos se kykenee herättämään katsojassaan erilaisia mielikuvia ja assosiaatioita, joista tämä sitten voi ammentaa inspiraatiota omaan arki- tai juhlapukeutumiseensa.
kuvat pääasiassa fashionologie.com
Aihe: Airin, Inspiraatio, Mallistot
30.1.2010 klo 01:00pm Maija
Taitoluistelu, tuo talviurheilulajeista ylväin ja näyttävin, on nyt erityisen ajankohtainen: Tallinnassa pidetyt EM-kisat loppuivat viikko sitten, ja Vancouverin talviolympialaisiin on aikaa enää alle kuukausi. Fisumandiaksesta ei kuitenkaan ole tulossa mitään urheilublogia, vaan kirjoitan aiheesta aivan toisesta syystä. Taitoluistelijoiden vaatteet nimittäin ovat, kuten sanottu, todella näyttäviä, ja ainakin omasta mielestäni ne kaikkein kiinnostavimmat asut löytyvät miesluistelun puolelta. Lajia paremmin tunteva Johanna voisi mainita, että miesluistelijat ovat teknisessäkin mielessä kaikkein kiinnostavinta seurattavaa, ja onhan tämä vuosi muutenkin mielenkiintoinen kun kaksi huippuluistelijaa, Venäjän Evgeni Plushenko ja sveitsiläinen Stephane Lambiel ovat palanneet kukin tauoltaan suoraan huipulle. Täällä Fisumandiaksessa meitä kuitenkin kiinnostavat mitalisijojen sijaan esiintymisasut, joten lienee parasta mennä suoraan itse asiaan.
Kukaan vähänkään taitoluistelua katsellut tietää kyllä, että luistelijoiden vaatteet koostuvat hyvin pitkälti enimmäkseen paljeteilla kuorrutetusta trikoosta. Tämä yhdistelmä ei varsinaisesti herätä mielleyhtymiä tyylikkyydestä tai arvokkuudesta, ja monesti luistelijat keikkuvatkin vaatteissaan hyvän maun rajoilla, tai rankasti sen tuolla puolen. Edes trikoiden jättäminen kaappiin ei välttämättä tee asusta sen onnistuneempaa, sen tietää jopa moninkertainen maailmanmestari Evgeni Plushenko.
Plushenkon oranssit reivaajahousut ja Kevin Van Der Perren supersankarihybridi jättävät epätoivoon
Onneksi kaikki trikoosankarit eivät näytä omissa tiukoissa haalareissaan aivan yhtä tökeröiltä. Ranskan Brian Joubert (oikealla) on mieltynyt asuissaan tavallisesti vähän liikaakin arveluttavan näköiseen verkkokankaaseen, mutta allaoleva asu kulta/musta-väriyhdistelmineen näyttää jo huomattavasti onnistuneemmalta. Onnistunut väriyhdistelmä on myös amerikkalaisdiiva Johnny Weirillä, valkoisella ja hopealla on vaikea osua harhaan. Weir on muutenkin tullut tunnetuksi luistelumenestyksensä lisäksi nimenomaan esiintymisvaatteistaan, ja sai hiljattain jopa tappouhkauksia käytettyään aitoa turkista eräässä asussaan. Karva vaihtui tekoturkikseen, mutta tyylistä ei edelleenkään tingitä.
Metallisävyt ovat juuri sopivan ~fabulous~ ja huomattavasti tyylikkäämpiä kuin taitoluisteluasuissa ylikäytetyt neon- ja pastellivärit
Aivan omalle tasolle omassa estetiikassaan on Weirin tavoin päässyt japanilainen Daisuke Takahashi, jonka puvut tuovat hyvällä tavalla mieleen visual kei -bändien esiintymisasut.
Kaikkien luisteluasujen ei tietenkään tarvitse näyttää baletin ja euroviisujen risteytykseltä, vaan vähän normaalimmankin näköisillä vaatteilla on mahdollista tehdä kivaa ja näyttävää. Seuraavat tsekkiläisluistelijoiden asut lämmittävät ainakin omaa sydäntäni sympaattisuudellaan, vaikka farkut luisteluasuna ovatkin minusta aina vähän tylsä ratkaisu.
Tomas Vernerin asu on merihenkinen, kun taas Michael Brezina luottaa neuleliiviestetiikkaan.
Lopuksi vielä kaksi aivan tuoretta asusuosikkiani: Stephane Lambielin tämänvuotisissa EM-kisoissa käyttämä asu, joka on paitsi väritykseltään kuin myös materiaaleiltaankin hyvällä tavalla poikkeuksellinen, sekä Johnny Weirin peilinpalasilla kuorrutettu asu, jota tämä käytti Pokerface-koreografiansa kanssa Skate for the Heart -tapahtumassa. Glittertrikoita ja muuta kitsch-estetiikkaa on luistelussa melko mahdoton paeta, mutta ainakin Weir osaa kääntää sen omaksi edukseen.
Kuvat daylife.com, skatetoday.com ja figureskatersonline.com
Aihe: Inspiraatio, Maija, Viihde
27.1.2010 klo 06:33pm Heidi
Hihi, ostin taas pitkästä aikaa itselleni lolitajuttuja! :3 Closet Childilla oli Babyn kiva valkea rusettimekko n. 8000 jenillä ja superihana Emily Temple Cuten piparilaukku n. 4000 jenillä myynnissä, joten pitihän ne sitten napata sieltä pois kuleksimasta. Paketti laitettiin jo tänään aamulla postiin, joten saan sen toivon mukaan hyppysiini viimeistään ensi viikolla! (Siis jos posti ei taas kerran hukkaa pakettiani. :F Kerran odottelin yhtä Closet Childin pakettia saapuvaksi todella kauan, kun posti oli lähettänyt sen jostain mystisestä syystä Ranskaan.)
Kasailin äsken aikani kuluksi vielä jonkinlaisen asun noiden uusien ihanuuksien ympärille.
Idea ja värit tähän asuun tulivat melko ennalta-arvattavasti tuosta laukusta. Koru ja vyöpussukka ovat ModClothista löydettyjä, sukat Angelic Prettyltä, hattu Innocent Worldilta, kengät Maruionesta ja muistelisin, että tuo bolero olisi Forever21:n tuotoksia. Tykkään tästä värimaailmasta ihan hurjasti! Huoh, olisivatpa nuo kaikki kuvan tavarat minun! Omistan kyllä monia vähän sinnepäin olevia kamppeita, joten voi olla, että teen tästä asusta vielä jonkun IRL-version niillä vaatteilla, joita kaapistani oikeastikin löytyy!
Aihe: Heidi, Inspiraatio, Materiaa
24.1.2010 klo 01:00pm Airin
Vaikka silmääni miellyttää paljon ns. tyylipuhtaiden katutyylien toteuttaminen (sikäli kuin tämän sanominen on edes mahdollista, katutyylit kun ovat parhaimmillaan täydentämässä kantajansa jo olemassaolevaa persoonaa), huomaan usein inspiroituvani eniten ajatuksesta yhdistellä vaatekaappini ääripäitä tavalla, jonka lopputulos ei välttämättä sovi suoraan minkään alalajin alle, mutta näyttää ainakin omasta mielestäni kivalta.
Takki: BPN, paita: h.NAOTO, rintakoru: SEX POT ReVeNGe, päälihame: Na+H, alempi hame: itsetehty, vyö: Pariisista, sukat: Alice and the Pirates, kengät: lolita-lola
Kiinnostus esimerkiksi lolitavaatteiden ja ns. punxyvaatteiden yhdistelyyn (muutoinkin kuin ns. punk lolitan hengessä) taisi lähteä joskus vuonna Ozy ja Mandias, kun huomasin h.NAOTOn splätterihousujeni sopivan hauskasti yhteen Babyn Pour Lolita -hupparin ja söpöjen valkoisten lolitasaappaiden kanssa. Tällä kertaa inspiraatio lähti San Franciscosta tuliaisena saaduista AatP:n ylipolvensukista, joiden glitterpohja ja reunoja kiertelevä teksti huusivat päästä osaksi jotain ”hauskaa” asukokonaisuutta!
Tarkempi kuva rintakorusta, kuvassa myös huterasti näkyvä Meccan kultahopea lukkokaulakoru
Koska suurin osa esimerkiksi lolitahameistani ei printtivoittoisuutensa tai muun yleissöpöytensä vuoksi välttämättä vastaavaan käyttöön sovellu, olenkin viime aikoina tuntenut kovasti vetoa esimerkiksi Algonquinsin ja Candy Stripperin harrastamiin mekkohamevirityksiin. Kerrokset, kevyet materiaalivalinnat ja ilmavuus voisivat olla esimerkiksi ensi kevään/kesän sana – katsotaan mitä tapahtuu!
Aihe: Airin, Inspiraatio, Päivän asu
23.1.2010 klo 10:55pm Heidi
”Almost everyone has the desire to “transform” one’s self, be it into an angel, someone who is more elegant, or even back to the time they were a little girl. With this concept in mind, we created the Metamorphose brand. In order to assist you in your “transformation”, while not being a slave to the current fashion, we continue to conceive cute EGL fashion.”
- Metamorphose
Ne, jotka tietävät minut Terriblestä, eivät varmaan ole voineet välttyä siltä tiedolta, että tykkään Metamorphosesta. Meta on pysynyt yhtenä lempibrändeistäni ihan lolitaseikkailujeni alkuajoista lähtien ja rakkaus on kestänyt nekin ajat, kun kaikki muut tuntuivat pitävän Metaa rumimpana ja omituisimpana lolitabrändinä ikinä (vaikka hei, vinkki viitonen, Meta ei selvästikään ole pelkkä lolitabrändi). Metassa minua ihastuttaa juurikin ennalta-arvaamattomuus, kummallisuus ja kokeilunhalu. Leopardiprintit, Matrix-tyyliset nahkatakit, automekaanikkohaalarit, cowboy-hatut, söpöt fiftarilolimekot, perinteinen sweet, mummonverho-classic, jöötteily, camokuosit; Meta on kokeillut kaikkea, välillä paremmin ja välillä huonommin tuloksin.
En toki väitä, että pitäisin kaikesta, mitä Metamorphosen pääsuunnittelija Kato keksii ulos suoltaa. Useat Metan kokeilulliset vaatteet ovat rumia ja monet Metan perusvaatteista taas tylsiä. Mutta oi oi oi, silloin kun kaikki menee nappiin, niin taivas räjähtää, kukkasia ja konfetteja satelee ja pienet läskit vauvaenkelit laskeutuvat laulamaan hallelujaa (tai ainakin melkein). Omalla kohdallani Metan täysosumat kompensoivat kaikki ne tylsät ja rumat hutit.
Tämän avautumisen innoittajana toimi Metan uusi Old Emblem -mallisto. Osa malliston vaatteista on mielestäni mitä ihanimpia, osa taas aika plääh. Printti on todella kiva, ehkä vähän osastoa ‘eikö IW ole tehnyt tämän jo sata kertaa’, mutta eipä tuo haittaa, kun Innocent World lukeutuu myös lempibrändieni joukkoon.
En pidä näistä mekoista kovinkaan paljon, lähinnä koska en itse voisi ikinä käyttää näitä näyttämättä ihan uunolta. Tuo Metan suosima empirevyötärö saa minut (ja monet muutkin) näyttämään ainakin kymmenen kiloa todellista paksummalta ja tuo tissiröyhelö taas… No, kai riittää, jos sanon tissiröyhelöiden olevan huono idea, kun kuppikoko ylittää tietyn pisteen. Lisäksi en ole ihan varma tuosta valkeasta pitsistä, kermanvalkea toimisi mielestäni tuon värimaailman kanssa paremmin.
Nämä taas ovat mielestäni ihan älyttömän kivoja! Napit muuttavat vaatteen kuin vaatteen heti noin sata kertaa paremmaksi! Jakussa on kivoja yksityiskohtia ja se on tarpeeksi simppeli myös tavallisten vaatteiden kanssa käytettäväksi. Hame taas on yksinkertaistakin yksinkertaisempi, mutta niin sen mielestäni pitää ollakin, jotta kiva printti pääsee kunnolla oikeuksiinsa.
Saa nähdä päädynkö törsäilemään pitkästä aikaa lolikamppeisiin! Olen muuttunut viimeaikoina niin laiskaksi, että en enää jaksa Japanista tilailun monimutkaisuutta tulleineen ja muine vastaavineen, mutta tuo hame taas toisaalta houkuttelee vähän liian paljon…
Aihe: Heidi, Materiaa, Mielipide
22.1.2010 klo 12:05am Johanna
Muotiblogimaailma on tammikuun ajan kohissut lähinnä Indiedaysin julkistamisesta. Tiimi Fisumandias on tietysti äärimmäisen katkera, ettei ole päässyt tähän huippublogiosaajien joukkoon ja vielä katkerampi, ettei ole saanut kutsuja bileisiin tai ilmaista tavaraa. Fisun ernustatus tietysti saattoi vaikuttaa – lolita ja muut mori girlsit sun muut japanofiilityylit eivät ole kuuminta hottia, jos taviksilta kysytään. Koska me täällä kalablogissa olemme kuitenkin pukeutumisen tuhattaitureita ja onnistumme kaikessa, mitä ikinä päätämme kokeilla, oli aika järjestää varjobileet ja pukeutua oikein oikeaan muotiin eikä mihinkään japanilaisiin pornorooliasuihin.
Saimme vihiä, että Antti A:n CROSSIT ovat nyt kuuminta hottia ja blogibileistä kotiin kannettuja ilmaiskrosseja onkin vilahdellut lähes jokaisen asiantuntevan blogistin päällä: klik klik klik klik klik ja noin miljoona muuta. Ilmaisia pleksiristejä ei valitettavasti ole täällä tippunut postiluukuista sisään, mutta onneksi käsistään kätevä valmistaa kiinalaisen ebay-feikkiristin hetkessä vanhoista tableteista ja villalangasta! Niinpä edessä oli todella suuren luokan photoshoottailua olohuoneen nurkassa kaulassa uunituoreet crossit ja päällä hottiakin hotimmat muotibloggarivermeet. Posetus oli myös tarkkaan hiottua teemaan sopivaksi: katse alas, huono ryhti ja keskijakaus näkyviin! Johanna ja Maija edustaa:
Rusetti: alushameen ylijäämätyllit
Crossi: Antti A itte tehty
Bolero : itte tehty
Mekko: Asiajam
Sukkahousut: ???
Kengät: Irregular Choice
Panta: Ninja
Tunika: JC
Crossi: Antti A itte tehty
Kengät: DinSko
Loput: ”varmaa jostain sokkarilta”
Jos näillä ei päästä blogikerman joukkoon niin ei sitten kyllä päästä millään!
Aihe: Johanna, Lol
18.1.2010 klo 06:24pm Airin
Viikonlopun aikana päätin keväisen opiskelustressin lieventämiseksi harrastaa yhtä lempiajanvietteistäni: pukeutumista. Ei, tämä ei tarkoita että muina aikoina juoksentelen ulkona ilkosillani (…ainakaan useimmiten), vaan että yksinkertaisena ihmisenä pidän toisinaan vapaa-aikana tälläytymisestä, vaikken olisi edes menossa mihinkään, kaikista vähiten lumikasojen keskelle tarpomaan. Koska suurin osa ”mielenkiintoisesta” vaatekaapistani on myös vanhemmillani Helsingissä, ovat nämä hetket jotakuinkin Barbie-leikkejä vastaavia tilanteita joissa voin stailata itseäni ja kehittää erilaisia asukokonaisuuksia esimerkiksi niiden vaatekappaleiden ympärille, joita en tule muutoin usein käyttäneeksi.
Vaikka vaaleansinisessä minut on lolitapuolella nähty n^+1 kertaa, onnistuin kaivelemaan esiin hameen jonka olen aikoinani Johannalta nälistänyt. Harvoin osaan vastustaa vaaleansinisiä vaatekappaleita, minkä ansiosta niitä on kaappiin kerääntynytkin aikamoinen läjä aina asusteista, sukista, hameista, paidoista ja mekoista kenkiin. Koomista tästä tekee se, että muutamia asusteita ja yksiä sukkia lukuunottamatta käytännössä kaikki vaaleansiniseni ovat eri sävyä. Vaikka minkään matchy-matchy farkku-univormun perään en haikailekaan, näyttävät keskenään riitasoinnussa olevat saman värin eri sävyt monesti luovan sijasta harkitsemattomilta, joten yhdistelyssä saa välillä repiä hiuksia.
Paita: Emily Temple Cute, hame: Johannan ompelema, sukat: Alice and the Pirates, kengät: Secret Shop, bolero ja baskeri taviskaupoista, rannekoru ja sormus: Nemeira
Talvisen jään ja lumen keskelle siis talvista … jäätä ja lunta. Koska ylläolevat Secret Shopin kengät ovat ne(kin) enemmän turkoosiin vivahtavia kuin suurin osa vaatekaapista on käyttö jäänyt vähälle, mutta löysin korulaatikostani parikin Nemeiran tekemää sormusta joissa oli sama sävy. Paidassa ja hameessa on tarpeeksi erilaisia sinisen sävyjä jotta erisävyisyys ei riitele omien silmieni kanssa liiaksi – kun on tarpeesi montaa eri sinistä, ne alkavat mätsätä toinen toisiinsa. Itse ainakin pidän siitä moniulotteisuudesta, jonka yhden ja saman sävyn rikkomisella voi saada aikaiseksi.
It is a naama
Sormus ja paidan somisteet lähikuvassa! Kuten kuvasta käy ilmi, ETC:n paita ei oikeastaan ole vaaleansininen ollenkaan – siinä itsessäänkin vain menee vieri viereltä useampaa eri vaaleansinisen raidan sävyä, ja lopputulos näyttää silti kaukaa tasaiselta. Sääli etteivät sukkien kultakirjailut sivusta näy kuvissa, sillä kolmas väri joka tässä asussa toimii hyvin on kulta. Olen aina ostellut enemmän hopean- kuin kullansävyisiä koruja, joten kenties lienee aika kartuttaa asusteita tälläkin saralla…
Aihe: Airin, Päivän asu
17.1.2010 klo 01:34pm Heidi
Ush, ärsyttää kun en tunnu ikinä saavan itsestäni asukuvia tänne blogiin, kun viikolla vietän kaiken valoisan ajan koululla ja viikonloput vietän lähinnä pelkkään yöpaitaan ja aamutakkiin verhoutuneena. Lisäksi vanha pokkarikamerani alkaa vedellä viimeisiään ja suostuu yhteistyöhön vain satunnaisesti.
Noh, nyt kuitenkin korjataan tilanne! Pääsin nimittäin viime perjantaina jo kahdeltatoista ja sain otettua muutaman kuvan sen päivän vaatetuksesta, joista tosin vain kaksi oli yhtään esittelykelpoisia. :P
Tyylini on viimeaikoina valunut takaisin samoille raiteille, joilla se oli yläasteella ja lukion alussa. Mutta minkäs sille mahtaa, pidän edelleen samoista väreistä ja materiaaleista kuin silloinkin, nyt tosin maustan asujani ripauksella tyttömäistä romantiikkaa, mikä kymmenen vuotta sitten ei olisi tullut kysymykseenkään.
Sain tuon pipon poikaystäväni mummolta joululahjaksi ja se on nopeasti ottanut paikkansa yhtenä lempipiponani. Rintakorun ja helmet olen saanut poikaystävältäni, huivin ja villatakin olen ostanut kirpputorilta, laukku on äitini vanha, mekko on Vero Modasta ja sukkahousut Hennesiltä. Kengät ovat ne uudet ihanuudet, jotka esittelin täälläkin pari postausta takaperin.
Sitten vielä se pakollinen naamakuva. Rrrrrrrrakastan tuota rintakorua! :3 Siinä on kaikkea mistä tykkään: helmiä, kiekuroita ja koukeroita. Lisäksi se sopii monenlaisen asun piristykseksi!
Aihe: Heidi, Päivän asu
Edellinen sivu
