Arkistot – Lokakuu, 2009
Halloween, Halloween, Halloween. Kuten ystävänpäivä, monen mielestä Halloween on vain yksi monista Amerikasta Suomeen rantautuneista tekojuhlapyhistä, joiden omakohtainen sisältöarvo on täysi nolla. Pyhäinmiestenpäivän karkeasti varjoonsa jättävä Halloween on Suomessa muka tarpeettoman amerikkalaisia matkiva, muoviroskalla mässäilevä turha kulutusjuhla, jolla ei ole mitään oikeita perinteitä tai edes sanomaa takanaan, toisin kuin vaikkapa Samhainilla tai meksikolaisten Kuolleiden päivällä. Tästä huolimatta voin hyvällä omatunnolla myöntää, että kaikista kalenterivuodelle osuvista juhlista Halloween on se ainoa, joka saa itseni ja Maijan joka vuosi kihisemään innosta ja laatimaan suuruudenhulluja suunnitelmia, eli kenties se kaikista hauskin ja inspiroivin.
Hämähäkinseittilettuja Not Martha:sta
Makeisia EddieRoss.comista
Miksi sitten juuri Halloween? Eikö meitä hävetä innostua jostain näin keinotekoisesta, suomalaiselle perinteelle kuulumattomasta ”juhlapyhästä”, jonka ainoa tarkoitus on juoksuttaa hyväuskoisia hölmöjä rihkamakauppaan ostamaan koristeita, jotka kahden päivän päästä lentävät armotta roskiin? Tyly vastaus on ei, sillä meille Halloween ei monen muun suomalaisen tapaan ole yksi lukuisista tekosyistä rellestää ja dokata päättömästi serpenttiinin (vain väri vaihtuu!) keskellä, vaan mahdollisuus irtaantua arjesta syksyn pimeimpinä iltoina, kokoontua kavereiden kanssa ja mikä tärkeintä, panostaa omaa sydäntä lähellä oleviin asioihin niin teemasisustamisessa, ruoanlaitossa kuin pukeutumisessakin.
Noitajäätelö ja myrkyllisiä juomia Martha Stewart.comista
Kalmavieraita Kimvallee.comista
Lepakkoankkakorvakorut Etsystä
Lepakot, hämähäkinseitti, pienet kummitukset ja vampyyrit… edellämainitut näkyvät usein vaatteissani jo arkena, joten juhla joka on näille teemoille ja lukuisille muille kammotuksille pyhitetty on kuin räätälöity juuri kaltaisiani varten! Halloweenin kauneus onkin sen monipuolisuudessa: toiset nauttivat kauhuleffojen katsomisesta ja toistensa säikyttelystä, lapsiin vetoavat räikeät värit ja sarjakuvamaisuus. Itselleni se kaikkein ideaalein Halloween sisältää hillittyjä, tyylikkäitä koristeita sekä ajalla ja vaivalla valmistettuja teemaruokia, joista on kertakäyttöisyys ja yhdentekevyys kaukana – söpöyttä ja huumoria unohtamatta.
Lepakkolautasliinanpidikkeitä Kimvallee.comista
Viktoriaanisia kurpitsakaiverruksia Kimvallee.comista
Kaulakoru Vivienne Westwood
En henkilökohtaisesti näe mitään väärää siinä, että suomalaiset ottaisivat osaa Halloweenin viettoon siinä missä amerikkalaisetkin. Tietenkään kaikki elementit juhlasta eivät sovellu Suomeen sellaisenaan, ja esimerkiksi karkki tai kepponen -kierrokset tuskin tulevat koskaan olemaan osa kulttuuriamme, sillä karkkia voi naapureilta kerjätä jo palmusunnuntaisin. Mutta ajatus siitä, ettemme voisi yhtä lailla luoda valoa ja iloa pimeyden keskelle, oli kyse sitten karnevaalitunnelmasta, kaverikokoontumisista tai naamiaispukujuhlista, on jotenkin takaperoinen – Halloween on sitä, mitä siitä itse teet. Mielestäni on huomattavasti ankeampaa, että jättää kokonaan tekemättä.
![marthastewart_halloweenbaddrinks[10]](http://hachidori.org/kalablogi/wp-content/uploads/2009/10/marthastewart_halloweenbaddrinks10.jpg)
Herkullisia juomia Kimvallee.comista
Kurpitsasuklaata Cooking with Amystä
Toisilla meistä on ripaus Halloweenia jokapäiväisessä elämässämme, toiset eivät voisi siitä vähempää välittää. Mielestäni on kuitenkin hienoa että pyhiä on niin monenlaisia, oli niiden takana ”syvempää” merkitystä tai ei, sillä kerran vuodessa on hauska saada kansainvälinen tekosyy kuluttaa aikaa ja rahaa sellaisiin omaa sydäntä lämmittäviin hölmöyksiin kuin lepakkoköynnökset tai haamupikarit, keksiä hauskoja ruokalajeja sekä miettiä asua illan juhliin. Minulle Halloweenin perimmäinen tarkoitus onkin mahdollisuus uppoutua itselle tärkeiden asioiden pariin, heittää mukaan ripaus lapsenkaltaista innostusta ja roppakaupalla luovuutta; jos olisin innostunut tipuista, pupuista ja keltaisesta väristä, tuntisin varmasti yhtä vahvasti pääsiäisen ”kaupalliseksi” haukuttuja puolia kohtaan. Jos Halloween kaikesta huolimatta tuntuu täysin yhdentekevältä ja turhalta, ei pelkoa – kohta alkaa postiluukusta sadella pikkujoulukutsuja. Itse kuitenkin nautin kurpitsoistani ja luurankokransseistani tonttuhattujen ja humalaisten kollegojen sijaan niin kauan kuin voin!
31.10.2009
Maija: No niin, viides jakso kehissä ja Minna Parikka tuomarina. Etukäteistietojen perusteella me katsojat osattiin jo odottaa jotain punaista, mutta kilpailijat itse oli Fazer-vierailusta kuullessaan vakuuttuneita että päästään tekemään jotain karkkipapereista. Onneksi ei kuitenkaan, vaan tämän viikon tehtävänä oli suunnitella Fazerin Nordic Gourmet-sarjan ja etenkin puolukan inspiroimana elegantti punainen cocktail-mekko pohjolan kaunottarelle. Tässä vaiheessa alkoi kyllä pistää silmään tämä sponsoroitujen tehtävien määrä, mutta tuskin tällaista ohjelmaa oliskaan Suomessa varaa tehdä ilman niitä. Kilpailijoista näytettiin tälläkin kertaa muuten aika hämmentävää kuvamateriaalia, Olgan takapuolimonologi esimerkiksi oli aika valaiseva.
Johanna: Välillä mä kyllä mietin että mitä noiden kilpailijoiden päässä oikein liikkuu vai liikkuuko mitään. Mert on onneksi edes ihanan positiivinen ja keksii hyvää sanottavaa kaikista, tällä kertaa se kehu Katria ihan solkenaan.
Maija: Oli muuten aika jekku ilmoittaa kisaajille kesken kiireisimmän ompelun että tunnin päästä lähdetään cocktail-kutsuille, ompelusta tuli sitten vieläkin kiireisempää ja kaikki suunnittelijat raportoivat vuolaasti teippihätäratkaisuistaan. Olin aika varma siitä ettei viisasten juoma + tuoreet mekot ole välttämättä se paras yhdistelmä, ja ilmeisesti Olga onnistuikin läikyttämään oman luomuksensa päälle vähän puolukkaa.
Johanna: Ja seuraavana aamuna kaikilla oli tosi kiva fiilis, Mert nojaili jääkaappiin ja Antti P. kieri peiton alla tuskaisena. Sitten asiasta kolmanteen eli meidän rakkaaseen mentoriin, joka ei edelleenkään osaa antaa suoraa kritiikkiä noista luomuksista. Jos se sanoo ‘noh, kai sen noinkin voi tehdä’, se tarkoittaa etttä ‘herrajumala älä ainakaan tee noin’, mutta noi ei tunnu hoksaavan jos sitä ei väännä niille rautalangasta.
Maija: Toi tuomari Tuupainen olis musta paljon sopivampi tohon rooliin, miksei se vois olla tän ohjelman Tim Gunn?
Johanna: No se on taas astetta tylympi kuin Gunn, et se olis varmaan sitten Suomen Michael Kors.
Maija: Tämän jakson vaatteet löytyy taas vaihteeksi täältä, meidän murskatuomiot tuosta alta.
Mert
Johanna: Apua tissit, toi on aika porno. Siis huonolla tavalla.
Maija: Toi on todellakin ihan liian porno, mikä Merttiin nyt yhtäkkiä oikein meni. Minna Parikka tosin tais tykätä tästä…
Jarno
Johanna: Mä en nyt ymmärrä tätä asua, siinä on ihan liikaa kaikkea. Päällimmäinen fiilis on ‘Apua, taftimonsteri oksensi päälleni’.
Maija: Mä oon kyllä ollut aika pettyny Jarnoon, se vaikutti ekassa jaksossa tosi lupaavalta, mutta on sit jäänyt junnaamaan samoja maneereita ja tehnyt vaan kaikkea tosi outoa ja rumaa. Me ollaan jo nähty noi isot hihat, osaatko hei mitään muuta?
Antti Asplund
Maija: Maneereista puhuttaessa Asplund on sitten tietysti ihan oma lukunsa. Tuomaritkin oli tässä jaksossa jo vähän sitä mieltä että se tekee kaiken samalla kaavalla, mihin ei vois sanoa paljon vastaan, ellei Asplund itse olisi tunnustanut ettei edes osaa tehdä tai käyttää kaavoja. ÖÖÖH? Siis kyllä ilman kaavojakin voi saada aikaan vaikka mitä hienoa, mutta ilmeisesti toi ei osaa tehdä kuin yhden mallisia vaatteita…
Johanna: MIKSI NIIN JOULUMEKKO? Kulkusia jopa kengissä? Voisko toi lähtee kotiin jo pikkuhiljaa kun en jaksa tota pelleilyä enää. Toi vois ehkä sopia jonkun Anttilan joulukuvaston kanteen.
Maija: Mua kyl oikeasti hämmentää Asplundin estetiikantaju, jos on tarkotus tehdä tyylikäs coctailmekko niin miks ihmeessä pitää vääntää jotain mautonta joulupelleilyä? Omaperäisyydellä ja erilaisuudellakin on rajansa.
Katri
Johanna: Tässäkin on paljon kaikkea, mut tällä kertaa hyvällä tavalla. Arvostan!
Maija: Tosta materiaalista välittyy se puolukka aika kivasti, ja toi on tosi hienosti rakennettu. Ei Mert tota turhaan kehunut!
Laura
Johanna: Ihan tyylikäs kyllä, tota mä näistä pitäisin itse kaikkein mieluiten jos pitäisi valita. En sitten tiedä kuinka catwalkille sopivaa muotia mekko sitten on, jos sen voisi pukea jonnekin sukujuhliin…
Antti P. (putosi kisasta)
Johanna: Aika hirveä. Toi ei istu mistään kohdasta, ja kuka ihme haluaa vatsamakkaran mekkoonsa?
Maija: Mä ihmettelen edelleen, miks toi ei pudonnut jo ekas jaksossa. Lainatakseni Parikkaa; tota suunnitellessa on unohdettu se vartalo joka menee sinne vaatteen sisään.
Maria (haasteen voittaja)
Johanna: Mä tykkään tosta, makeet hihat joista tulee mieleen se puolukka.
Maija: Tää ainakin pysyi selkeästi tehtävänannossa, eikä Marialla ole mitään pakonomaisia maneereja. Ihan nätti mutta ei herättänyt mussa sen suurempia tuntoja.
Johanna: Tässä jaksossa oli kyllä selvästi kovin taso tähän mennessä. Nyt aletaan olla jo pikkuhiljaa siellä USAn kilpailun tasolla sen sijaan että olisi yksi hyvä asu ja loput kauheita junaonnettomuuksia.
Maija: Jos sama taso pysyy yllä jatkossakin, tästä voi tulla oikeasti aika mielenkiintoinen skaba! Mutta se jää nähtäväksi.
Heippa ja kippis.
30.10.2009
Tänään oli hyvä päivä! Nousin aamulla oikealla jalalla sängystä ja mikään, ei yhtikäs mikään, saanut minua huonolle tuulelle.
Aamupalaksi maustamatonta juguttia, mysliä ja luumuja sekä kirsikkateetä. Sain tuon teen tuparilahjaksi eräältä ystävältäni. ♥
Päivän tärkein ateria, ainakin melkein.
Keksin myös viimein miten kamerani itselaukaisin toimii! Eihän kamera olekaan ehtinyt olla käytössäni kuin jotain kuusi vuotta… :P Minulla oli lukiossa paha tapa heittää kaikkien vempeleiden ohjekirjat menemään, joten en koskaan oppinut käyttämään kameraani, graafisesta laskimesta puhumattakaan.
Ennen kuin ryntäsin tänään ainepedagogiikan luennolle ja ryhmätapaamiseen, sain napattua (viimeinkin!) päivän vaatetuksesta jonkinlaisen kuvan, ihan omin avuin. Jes!
Gimppaamalla onneen.
Musta Innocent Worldin hame on saatu synttärilahjaksi kihlatultani, sininen Espritin poolo on viimeisimpiä kirppislöytöjä, hiusrusetti kuuluu itseasiassa erääseen Metamorphosen hameeseen, kruunukoru on muistaakseni ostettu eräästä kuopiolaisesta laukkuliikkeestä ja kengät olen ostanut joskus 14-vuotiaana SPR:n kirpputorilta Kuopiosta.
Idän ilkeä noita!
Tykkään ihan hulluna noista kengistä! Haha, muistan vieläkin miten sekosin kun löysin ne sieltä kirpparilta vuosia sitten. Koska hei daa, eihän tummansinisiä kirjailtuja cowboy bootseja täydellisempiä kenkiä voinut olla olemassakaan 14-v Heidin mielestä! En käytä niitä kovinkaan usein, koska ne eivät ole jalassa ollenkaan mukavat, vaan painavat nilkkaa ikävästi. ;___; En silti raaski heittää niitä pois, vaan tepastelen ne päällä aina silloin tällöin. Eräs kaverini luonnehti kenkiä joskus Idän ilkeän noidan kengiksi, liekö syy sitten kenkien ulkonäössä vai minussa. :P
29.10.2009
Tänään postitäti kiikutti meille kaikki kauppojen bonuskortteihin liittyvät lehdet samalla kertaa: luukusta kolahti sekä Yhteishyvä, Pirkka että Me-lehti. En todellakaan haluaisi olla postinkantajana töissä niinä päivinä, kun kaikki nuo kolme osuvat samalle päivälle – Airinilla taitaakin olla tästä ihan omakohtaista kokemusta… :D
No, asiaan. Pikkujoulukausi on kohta käsillä ja niin ollen tällaisissa tavislehdissäkin on yleensä esitelty talven muotia ja sopivia bilemekkoja 40-vuotiaille toimistotädeille. Peruscittarista saatavasta ”muodista” voi tietysti olla montaa mieltä, mutta avarakatseisena ihmisenä tiirailen yleensä näidenkin lehtien muotijutut. Me-lehti ei tällä kertaa tarjonnut oikeastaan mitään muodin saralla, mutta Yhteishyvässä ja Pirkassa oli molemmissa se tyypillinen pikkujoulujuttu.
Tässä edustaa Pirkka. En voi olla kuin naureskelematta partaani muotitrendien kiertokululle. Siinä vaiheessa joku alkaa todellakin olla nuorison kohdalla out, kun jopa Pirkka julistaa sen ilosanomaa. Niittejä ja nahkaa keski-ikäisillekin! Kehtaako pissaliisa 15 wee tämän jälkeen enää vetää omat niittinahkaneulevirityksensä päälle? Jää nähtäväksi…
Wtf-kategoriaa. Ei, bileasustasi ei tee tyylikästä tai juhlavaa se, että nappaat sohvalta jouluisen värisen torkkupeiton mukaan. Muutenkin en yhtään pidä nykyisestä trendistä, jossa kääriydytään muodottomiin neulerätteihin (viitoiksi niitä kai sanovat ihmiset, jotka niistä tykkäävät). Olen enemmän hyvin istuvien vaatteiden ystävä.
Tämä on Pirkan jutun kuvista ainoa, joka sai minulta ihan jees -arvion. Liila on eräs ehdottomista lempiväreistäni, joten sen käytöllä saa minulta heti lisäpisteitä! Vaikka ne isot neulesäkit eivät iskekään, neule on sopivassa määrin käytettynä kiva asuste. Neulekaulurit ovat yksi omistakin suosikeistani tänä syksynä; ne ovat lämpimiä, sellaisen neuloo nopeasti yhdessä illassa ja niillä voi kivasti piristää lähes mitä tahansa asua, ilman että hukkuu jättineuleeseen. Tykkään myös tuosta laukusta (kultainen ja liila on uuh aah iih) ja kukat hiuksissa ovat aina pop romanttisesta tyylistä tykkäävälle.
Yhteishyvä on panostanut Pirkkaa enemmän mielenkiintoisiin valokuviin. Harmillisesti tosin vaatteet eivät ole oikeastaan yhtään sen mieltäylentävämpiä: paljeteilla koristeltuja mustia perusbilemekkoja…
Jjjep. Se on… punainen kotelomekko. Pitääkö tavallisisille taviksille kaiken kansan lehdessä markkinoitavien vaatteiden olla näin TYLSIÄ? Tuon tädin ilmettä en edes kommentoi…
Vastaiskuna päätin pukeutua ihan kunnolla, vaikka en varsinaisesti ole tänään menossa mihinkään ruokakauppaa pidemmälle.
KIRKKAAN VÄRISET sukkahousut eivät tietystikään tee ihmeitä juuri kenenkään jaloille, mutta kun tykkään liilasta! Poikaystäväni kommentoi säärystinvirityksiäni – kuulemma näytän siltä, että olen karannut Muodin huipulle -ohjelmasta. :D
Hiusrusetti Glitter, jakku kirppikseltä, huivi itse tehty, paita ikivanha, shortsit ja laukku Yesstyle, sukkahousut Seppälästä, säärystimet itse tehty, kengät Björn Borg.
28.10.2009
Maija: Käväisin viikonloppuna Tallinnassa, joten kommentaarin kirjoittaminen veikin sitten tavallista kauemmin. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan taas! Neljännessä jaksossa kilpailijoiden tehtävänä oli siis suunnitella asukokonaisuuus rohkealle naiselle, joka haluaa erottua massasta.
Johanna: Asplund innostui tehtävänannosta ihan silminnähden, massasta erottuminen on selkeästi sen heiniä.
Maija: Toi tehtävänannon toinen osa eli rohkea nainen olikin sitten monille astetta hankalampi konsepti, ja ainakin Olga ja Antti P. tuntui kovasti olevan sitä mieltä että rohkea on yhtä kuin paljastava. Tehtävässä käytetyt materiaalit aiheuttivat myös päänvaivaa, kun yllätyslaatikoista paljastui kasa vanhoja villapaitoja, joista asu oli tarkoitus rakentaa. Olgan pölyallergiasta ei ainakaan ollut etua, ja jotkut suunnittelijoista eivät juuri olleet tottuneet neuleeseen materiaalina. Asuja pääsee syynäämään taas tarkemmin täältä.
Laura
Johanna: Ihan ihme värit, ja toi muistuttaa lähinnä jotain kasvainta.
Maija: Joo, tulee vähän mieleen mun yläasteaikaisen bilsanopettajan itse kutoma ruuansulatussysteemi. Älkää kysykö.
Antti P.
Johanna: Ihan jees, tota jopa mä voisin käyttää, mikä on jo aika hyvin!
Maija: Kelpais toi kyllä mullekin. Tosi hyvin yhdistetty noi eri väriset neuleet ja arvostan salmiakkikuviota, vaikka toi pipo ei ihan vakuutakaan. Tää ei myöskään ole mitenkään turhan erikoinen, mitä tää tehtävänanto ehkä olis vähän edellyttänyt. Huvitti aika paljon, kun Antti itse kutsui tota edessä olevaa vetoketjua rohkeudensäätimeksi.
Olga
Maija: Hei tää näyttää oikeasti ihan kivalta, Olgahan on kehittynyt tässä kisan aikana ihan selvästi!
Johanna: No sietääkin kehittyä jos se on vasta ihan aloittelija näissä hommissa, muuten se olis varmaan pudonnut ajat sitten.
Asplund
Johanna: Tossa on nyt yhdistettynä joku kabaree-tyttö ja pankkiryöstäjä ja vähän kaikkea, miks ton asut on aina niin teatteripelleilyä.
Maija: Joku tuomareista heitti että ‘tehään joku karsittu juttu joskus, jooko’. Tässä alkaa kyllä näkyä, et Asplund tekee joka viikko saman mekon mut vähän eri kankaista…
Johanna: Jep, ainoa poikkeus on se tähkäpää-asu joka olikin ihan siisti.
Hely (tippui kisasta)
Maija: Siis hyi yök, mikä ihmeen karvanapatanssiasu. Toi väri- ja kuosimaailma on ihan ku suoraan jostain vuoden 1996 Pirkka-lehden neuleohjeesta. Onneks toi putosi viimein pois. Kaikki kilpailijatkin vihas sitä.
Mert (haasteen voittaja)
Maija: No niin vihdoinkin se voitto tuli Mertille! Kivat goottihuulipunat hei. Ja mä en tiedä onko vika nyt tossa mallissa vai valokuvaajassa, mutta noi valokuvat on aika hirveitä vaikka asu on tosi makee.
Johanna: Tää oli näistä kyllä ainoa joka näytti ollenkaan muodilta. Aika cosplaymainen ratkaisu noi pahvihihat, mutta toimii.
Maija: Ihan noihin vaatteisiin liittymättä, Mertistä ja Asplundista ollaan taas vaihteeksi ottamassa kaikki irti niin viihdeuutisissa kuin Extrassakin. Kiven kovaan kundit väittävät edelleen olevansa kavereita, vaikka otsikot kuinka kirkuisivat yhteenmuuttamisesta ja Janne Kataja hyräilisi häämarssia. Mä näin muuten Asplundin viime perjantaina Patrick Wolfin keikalla kaulailemassa jonkun eukon kanssa, en tiedä pitäisikö siitä tehdä jotain johtopäätöksiä vaiko ei…
Veljellistä halailua?
26.10.2009
Käväisin tuossa äskettäin viikonloppuvisiitillä perheeni luona Kuopiossa juhlimassa mummini 80-v synttäreitä ja tapaamassa kuopiolaisia ystäviäni. Viikonloppu oli oikein mukava! Junamatkat kuluivat miellyttävästi Barack Obaman Dreams From My Fatheria lukiessa, kotikotona oli ruokakaapit täynnä herkkuja, mummin juhlissa oli hyvää ruokaa ja ympäriinsä säntäileviä ja kotkottavia mummoja ja pappoja oli hauska seurata. Lauantaina istuimme iltaa ystävieni kanssa Introssa ja lukioaikojen kantapaikassamme Koopparilla, jossa sattumoisin oli vielä Jytkeen bileet samaan aikaan.
Aina kun käyn kotikotona, muistan miten paljon rakastankaan Kuopiota! Olen syntynyt ja elänyt lapsuuteni Kuopiossa ja se tuleekin aina säilymään kotikaupunkinani, sanoi väestörekisteri mitä tahansa. Kuopiossa on kivat kirjastot, ihana kauppahalli, torilta saa parhaita lihapiirakoita ikinä (Hanna Partaselta, luonnollisesti), Vänärin uimaranta ja Valkeisen lammen uudistettu ympäristö ovat parhaimpia paikkoja lorvailla ympäriinsä kavereiden kanssa, Puijolla on parhaat lenkkipolut ja Kallavedellä veneily kuuluu kesään kuin yhtä olennaisesti kuin torikahvit Marttaliiton kahviossa. Parhaimmat muistoni liittyvät laiskoihin kesiin, jolloin pyöräilin vähintään kerran viikossa viitisen kilometriä Petosen kirjastolle ja raahasin kotiin aina kymmenen kilon säkin kirjoja.
En ehdi käymään Kuopiossa niin usein kuin haluaisin, mutta olen melko vakuuttunut, että tulen vielä jossain välissä elämääni asumaan siellä.
Tässäpä vielä todella hehkeä kuva lauantailta.
Kiinnittäkää toki huomiota taustalla näkyvään puolikkaaseen pahvilaatikkoon ja trampoliiniin. :D
Valkea kauluspaita Metamorphoselta, sininen neule Mexxiltä, vyö Jackpotilta, hame kirpparilta, kengät Vagabondilta ja korut sieltä sun täältä. Urpo ilme by yours truly! :)
Ja ainiin, ennenkuin unohdan! Tätini on kauneus- & muotitoimittaja ja saan häneltä silloin tällöin kosmetiikaa ja muuta vastaavaa lahjaksi, jota hän taas saa työnsä puolesta. Mummin juhlissa tätini lahjoitti minulle aivan jumalaisen ihanaa hajuvettä. Se tuoksuu mielestäni vähän vaniljaiselle, vaikka onkin mukamas jotain sitrustuoksua. Iloinen Heidi on iloinen uuden hajuveden takia. :3
Yves Rocher, Fleur de Noël
26.10.2009
Muoti kiertää loputonta kehää. Oli kyse sitten hippiestetiikasta, olkatoppauksista tai vyölaukuista, saa jokainen ikäryhmä kerrallaan kasata leukaansa polvista bongatessaan kauppojen hyllyiltä kauden trendivaatteina jotain sellaista, jonka olisi toivonut unohtuneen historian havinaan yhdessä dinosaurusten kanssa. ”Ei, apua, ei enää!” -reaktiota alkaakin ymmärtää kunnolla vasta ehdittyään itse parinkymmenen ikävuoden paremmalle puolelle: kun katalogien ”Kuuminta hottia juuri nyt!” -mallit muistuttavat omaa tokaluokan koulukuvaa, ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Koska itse ymmärrettävistä syistä assosioin 90-luvun lapsuuteeni ja esiteini-iän kyseenalaisiin vaatevalintoihin, ei liene yllättävää että nimenomaan tämän vuosikymmen trendit ja tyylit aiheuttavat samanaikaisesti headdeskia että ylenpalttista hilpeyttä. Tämän vuoksi hihkuinkin innosta kun löysin sukulaiskierroksella läjän Suuria Käsityölehtiä 90-luvun puolivälistä, joissa silloiset trendit on aina yksinkertaistettu rautalankamallilla arkikäyttöön. Tarkoituksenani on joulun alla toistaa operaatio paremmilla ikuistamisvälineillä (lue = ei huonolla kameralla med salama), mutta sitä odotellessa tarjoan muutamia esimerkkejä näistä nostalgiaa ja noloutta herättävistä tyyleistä:
”Nuorten muodissa uudet tuulet puhaltavat jatkuvasti. Tässä tulevat ihan jees paita ja siistit housut, kevään ykkösiä molemmat. Paidassa on niukka linja ja housuissa vastapainoksi paljon taskuja.”
Mitäpä tähän sanoisi. Oranssia (ysäriväreistä ysärein), valkoista, mustaa, reisitaskut, värilliset aurinkolasit, geelattu tukka – kyllä tämä jätkä saa mimmejä tai nimeni ei ole Turbanaattori! Oikean alakulman hattujeesus anorakkeineen kruunaa nostalgiatripin (mistä vetoa että jannu on matkalla ~bailuihin~), yläkulman insert-kuva shiftaa puolestaan ilmettä hieman 90-luvun alkua kohti.
”Tyttöjen farkuissa pitää olla nyt joustoa ja ruutuja! Kun yksityiskohdat ovat tarkasti paikoillaan, ovat itsetehdyt farkut yhtä hyvät kuin kaupasta ostetut.”
Korkea vyötärö, joustava kangas ja vyötäisille solmittu svetari, tästä eivät ole Mom Jeansit kaukana! Itsenäisille nuorille naisille, jotka eivät pelkää aiheuttaa kanssaeläjilleen värisokeutta.
???
Vasemmanpuolimmainen neule on mielestäni vielä nykymittapuullakin ihan hauska hapsuista huolimatta, mutta oikeanpuolimmainen kukkaniitty aiheuttaa lähinnä syvää hämmennystä. Buh?
Värikäs tupsuleikki, no siltä kyllä vaikuttaa
Ok, tupsujen teko on kivaa, myönnetään. Koska kyse on myös lastenvaatteesta, ei ole ongelmana sen silmiinpistävä, sirkusmainen design, sillä lapsena jos koska voi hyvällä omatunnolla pukea päälleen mitä omituisempia viritelmiä. Toteutuksesta ei teekään häiritsevää niinkään tupsut tai niiden paljous, vaan aiemmista esimerkeistä tuttu päävärimania. MINE EYES
Mutta ei niin paljon pelottavaa ettei jotain oudosti kutsuvaakin, joten loppuesimerkeissä jotain ajatonta ja/tai muuten omaa silmääni miellyttävää:
:D
Lastenvaatteilla jatketaan, mutta ylläoleva on jo huomattavasti söpömpi ja hauskempi, puhumattakaan siitä että näyttää aidosti pehmeältä ja mukavalta päällä.
Catwalk-kuvia 90-luvulta
Piparkakkureuna toimii aina, joskin en muista onko vasemmanpuoleisen mekon kangas kiiltävää salaman takia. Oikeanpuolimmainen takki on väritykseltään sekin taattua ysäriä (vihreää ja oranssia wat wat), mutta yhdistelmä on oikeastaan aika hauska sillä oranssia on käytetty vain tehokeinona ja vihreän sävy murrettu.
Lehtilöydöksiä olisi tarkoitus jakaa kanssanne myöhemminkin, ja jos onni on myötä, on luvassa joskus hamassa tulevaisuudessa 90-luvun helmien lisäksi myös mm. 80-luvun Suosikki-lehtiä sekä taattua männävuosien teinimuotia, kuten tarrakorviksia, muotihenkseleitä ja Miss Farkku Suomea!
24.10.2009
Pukeudun paljon vaaleanpunaiseen, vaikkei se varsinaisesti lempiväreihini kuulukaan. Tästä saa usein kuulla kommenttia lähinnä muilta naisilta: onpa niitäkin tapauksia, joiden mielestä olen täysin miesten alistama ja väheksyn feministien asiaa, koska pukeudun vaaleanpunaiseen. Suomessa vaaleanpunainen on pahempi huomionherättäjä kuin mohikaani ja parikymmentä lävistystä naamassa. Vaaleanpunaisen mielletään kuuluvan vain vauvoille ja lapsille, eikä niinkään aikuisille naisille. Kaikkien aikuisten kun tulisi pukeutua mustaan, harmaaseen ja ruskeaan, näemmä.
Ostin nuo pinnit ruokaostosreissulla jokin aika sitten. Heräteostokset, tie turmioon… mutta kun ne ovat nättejä!
Oma syyni pukeutua suhteellisen paljon vaaleanpunaisiin on se, että väri sopii minulle. Ei tietenkään aivan kaikki vaaleanpunaisen sävyt – koralliin vivahtava ei käy – mutta kaikki kylmät puuteriset vaaleanpunaiset kyllä. Pidän paljon mieluummin vaaleanpunaista paitaa kuin mustaa, sillä musta hukuttaa kasvoni ja saa minut näyttämään helpommin kävelevältä ruumiilta. Tämä pätee hyvin moneen muuhun suomalaiseen itseni lisäksi, sillä kesä taitaa meillä olla se yleisin värianalyysin tyyppi ja kesän ei kuuluisi koskaan pitää mustaa kasvojen lähellä, eri pastellisävyjä kyllä. Silti bisnespukeutumisessa ja muussa ”ammattimaisessa” pukeutumisessa suomalaiset naisetkin pakotetaan pukeutumaan mustaan, vaikka se hukuttaisi piirteet kuinka pahasti. Minulla on työhaastatteluissa ja muissa vastaavissa virallisissakin tilanteissa tapana pitää sitkeästi itselleni paremmin sopivia vaaleita värejä, joihin kuuluu myös se pelottava vaaleanpunainen.
Lahjaksi saamamme konvehtirasia, joka oli niin söpö, että se oli pakko ikuistaa.
Ehkä naiset on opetettu nykyaikana pelkäämään selkeää, kasvoille lyövää tyttömäisyyttä, romanttisuutta ja naisellisuutta. Minä en ole koskaan pelännyt näyttää naiselta romantikkahömpötyksiin päivineen, lolitaharrastuksenikin varmaan sen jo kertoo. Minusta on täysin mahdollista olla uskottava, vaikka sattuisikin pitämään tyttömäisistä asioista ja näyttää sen. Okei, kokopinkki lolita-asu Angelic Prettyltä tuskin on uskottavaa parikymppisen fiksun akateemisen naisen pukeutumista, mutta ne vaatteet kuuluvatkin täysin vapaa-aikaan ja hullutteluun, ja verrastan ne biletoppeihin ja minihameisiin siinä suhteessa. Biletopit, vaikka mustia olisivatkin, kun eivät nekään ole erityisen uskottavaa ja fiksua, aikuismaista pukeutumista. Jos lolitan viesti on ”olen söpö”, biletopin viesti on ”tykkään juoda viinaa ja iskeä miehiä”. Erittäin kypsää.
Lakanat, joissa nukun tällä hetkellä. Tai no, juuri nyt kirjoitan tietysti tietokoneella, mutta ymmärsitte ehkä.
Vaaleanpunaisen pitämisessä, kuten niin monessa muussakin asiassa, on loppujen lopuksi kyse rohkeudesta olla omanlaisensa ja miettiä asioita pidemmälle kuin ”kaikki tekee x, en voi tehdä y tai näytän omituiselta”. Vaaleanpunaiset vaatteet voivat olla tyylikkäitä muidenkin kuin pikkutyttöjen päällä, jos ne osaa yhdistellä oikein ja pitäytyy kohtuudessa. Eikä pienessä naisellisuuden korostamisessa, jonka tämä väri puoliautomaattisesti saa aikaan, ole mitään pahaa.
22.10.2009
Fisumandias oli Tsukiconissa mukana myös sunnuntaina, ennen kaikkea Enfant Terriblen lolitamuotinäytöksen tiimoilta. Näytöksen kantavana teemana oli lolitan ääripäät, ja lavalla nähtiinkin mitä mielikuvituksellisimpia asukokonaisuuksia, joista lähes jokainen oli suunniteltu tai kasattu yksinomaan näytöstä varten. Olin itse nähnyt muutamat asuista jo etukäteen valokuvissa, mutta vasta catwalkilla ne pääsivät todella oikeuksiinsa. Valokuvasin näytöstä enemmän tai vähemmän suurella menestyksellä, joten tässä joitakin esityksen asuista. Olisin halunnut laittaa kuvan kaikista, mutta osa valokuvista meni sen verran plörinäksi ettei niitä voinut pelastaa edes photoshopilla. Tarkemmat kuvat kaikkien mallien asuista löytää esimerkiksi täältä.
Vampireprincess ja Airin kivasti gootteina
Vaaleampaa lolia; Nemeira ja Elfie
Merirosvo-Lotta ja militantti-Johanna
Elina ja Heidi – pääväreilläkin voi saada aikaan tyylikästä
Agitha ja Caramea supersöpöinä
Mallit mahtuivat nippa nappa lavalle poseeraamaan yhteiskuvaan
Vaikka muotinäytös onnistuikin todella hienosti, itse tapahtuman järjestelyt eivät varsinaisesti olleet sieltä onnistuneimmasta päästä. Kauhutarinoita voi käydä lukemassa esimerkiksi täältä ja täältä, ja toivoa ettei sama tule enää toistumaan. On todella sääli että tämänvuotinen Tsukicon rysäytti niin pahasti keskelle tiheintä rämeikköä, sillä tilausta nimenomaan j-muotiin painottuneelle tapahtumalle varmasti löytyy ja löytyisi jatkossakin, jos puitteet saataisiin kuntoon. En pidä mitenkään mahdottomana ajatuksena, että tulevaisuudessa muoti-ihmiset pistäisivät pystyyn oman pienemmän tapahtumansa, jotta eivät jäisi musiikki- tai muidenkaan harrastajien jalkoihin ja saisivat varmasti itselleen mieluista ohjelmaa ja tekemistä.
21.10.2009
J-rockiin ja japanilaiseen katumuotiin erikoistunut Tsukicon järjestetään tänä vuonna kaksipäiväisenä. Tapahtuma on laajentunut alkuperäisestä Glorian kodistaan keikkoja lukuunottamatta Helsingin Voimalaan, lähelle Sörnäisten ilahduttavia alkuasukkaita ja Kalasataman teollisuusmaisemia, mutta vaikka pyöritys jatkuu jälleen huomenna, raportoi Fisumandias lyhyesti jo ensimmäisen päivän tunnoista.
Blogipaneelissa oli kauniita ihmisiä ja iloista elämänasennetta, mutta tilan akustiikan vuoksi jutustelu tuntui soljuvan suurimmalta osin johonkin seinille. Emme nähneet ohjelmanumeroa aivan loppuun asti, mutta jäin ainakin itse kaipaamaan enemmän käsittelyä itse blogausaspektista, kuten siitä ovatko lukijat kiinnostuneempia sosiaalipornosta kuin kirjoittajan tyylistä. Sellaisenaan näkemämme osa paneelista jäi lähinnä pintaraapaisuksi panelistien sielunelämään ja vaatemieltymyksiin, joskin oli hauska kuulla myös ”tavallisten” lukijoiden eksyvän keskelle japanimuotiaiheisten blogien riemumaata.
Myöhemmin päivällä oli luvassa viikonlopun ensimmäinen, Julyanguishin muotinäytös, jota ohjelmalehtinen kuvaili tuoreeksi suomalaiseksi, estetiikaltaan boheemin punkahtavaksi brändiksi. Näytöstä hieman kauempaa seuraaville (joihin myös lukeuduin) yksityiskohdat eivät isomman screenin puuttuessa välittyneet kovin hyvin, ja malliston yleisilme olikin rento, jopa arkinen näyttävän sijaan – kohdeyleisön huomioonottaen tämä lienee ollut toimiva valinta, sillä mallien päällä vaatteet näyttivät luontevilta ja niillä voisi hyvin kuvitella olevan menekkiä conikävijöiden parissa. Lisäinformaatio ei siis olisi ollut pahitteeksi, mutta kenties internet provaidaa jatkossa. Plussaa myös mallien esiintymisestä!
Lauantain saldo muilta osin jää suuremmilta osin blogin aihepiirin ulkopuolelle ja epäonnisesta, conin läheisyydessä sattuneesta onnettomuudesta voi halutessaan lukea vaikka Hesarin sivuilta, joten loppuentry pyhitettäköön narsistiselle kuvaspämmille päivän asuista:
Johannalla itsetehty mekko, Heidillä Innocent Worldin mekko ja rusetti sekä Seppälän neule, Airinilla Metamorphosen liivihame, Putumayon paita sekä Secret Shopin kengät.
Lähikuvaa yksityiskohdista, eli Lindexin sininen itse muokattu ruusuke sekä H&M:n hiusruusu.
Kokokuva asusta, jee
Ja loppuun pari extrakuvaa:
Päivän tyyliguru Afro Ken
Fisumandias ja perusmuotiblogipose. :B
17.10.2009
Edellinen sivu
