Arkistot – Lokakuu, 2009
Maija: Mulla onkin tänään ollut ihan oma Muodin huipulle käynnissä, kun oon ommellut metrikaupalla verhoja ja pistellyt itseäni nuppineuloilla. Nyt on muutenkin vähän erikoinen torstai, koska olen syyslomaa viettämässä Helsingissä ja kommentointi hoitui tällä kertaa irkin välityksellä.
Maija: Tän viikon tehtävänä oli tyylikäs mutta käytännöllinen asu lastenhoitajalle, ja aikaa toteutukseen vain kymmenen tuntia. Bonusyllätyksenä asut tehtiin sateenvarjoista, joita kilpailijat sai noukkia pihalta.
Johanna: Ja Antti Asplund alkoi heti käydä vaihtokauppaa omilla varjoillaan! Se on kunnon bisnesmies, tietää miten huijata ihmisiltä rahat ja sateenvarjot.
Maija: Achilleksen ilme muuttui muuten aika hienoksi heti kun alettiin puhua arjesta, ei tainnut olla mieleinen tehtävänanto… Viime viikollakaan sen ei millään tehnyt mieli laittaa asuun sitä kultaista yksityiskohtaa, eli aikamoinen vastarannan kiiski. Muutenkin tän kultaisen kolmikon eli Achilleksen, Anttiasplundin ja Mertin asenteet uusinta tehtävää kohtaan oli aika jännät, kun käytännöllisyyden sijaan ne kaikki keskittyi ihan puhtaasti siihen ulkomuotoon.
Johanna: Jos mä oisin tuolla niin tekisin kyllä vaikka sadeviitan tarhatädille, enkä todellakaan lähtis tekemään mitään mekkoa tollasesta kankaasta koska se näyttää just siltä että teit sateenvarjosta mekon.
Maija: Joo, vähän on jätesäkkiestetiikkaa kyllä kehissä, etenkin kun suurin osa noista asuista on tosi tummia tai kokonaan mustia. Enkä oikein tykännyt Aksun ja Mertin asenteesta että ”Nytpä teen nätin mekon, enkä tod mieti mitään lastenhoitohommia”, koska hyvä suunnittelija osais tehdä tosi makeita juttuja myös niin että tehtävän ehdot täyttyy. Asplund puolestaan raivosi, kun Selin peräänkuulutti vähän laadukkaampaa teknistä toteutusta.
Tässä taas valitut palat, loput löytyy täältä:
Antti Asplund
Maija: Asplund oli ehkä vähän liian vakuuttunut oman asunsa erinomaisuudesta tällä kertaa, siis vielä enemmän kuin yleensä. Idea oli kyllä sinällään ihan jees, ja kovasti suunnittelija mainosti lähteneensä tekemään asua lasten näkökulmasta. Tuomarit kyllä huomauttivat ovelasti, että niistä tuntuu, että Antti 25vee itse ottaisi mielellään tohon asuun pukeutuneen lastenhoitajan.
Johanna: Huh huh. Toi on kyllä tosi pukumainen. Ja kivat Stabilot tukassa…
Olga
Johanna: No tää on oikeestaan aika asiallinen ja siinä on jopa jotain ideaa. Tuomaritkin tykkää, eli en ole ainut.
Maija: Haha joo, Minna Cheung halus ton jopa omaan vaatekaappiinsa. En ollut eka kovin innoissani, mutta kyllä toi on aika hyvin toteutettu ja näyttää sata kertaa paremmalta kun huppu on alhaalla.
Maria
Maija: Mitäköhän ihmettä tässä tapahtuu? Ihan ovelat sushikokki-nirunarut tossa pitämässä hihat kurissa, mutta mulle on ihan täys mysteeri miks tommoset jätesäkit on ylipäätään pitäny laittaa hihoiksi.
Johanna: Yks harvoista syistä miksi tää ei tippunut on se, että Maria on aiemmin tehnyt tuomareiden mielestä niin makeita juttuja eikä ne halua pudottaa sitä vielä.
Mert
Maija: Mertti oot aika loli. Nauratti vähän, kun Selin varoitteli kauheasti että toi voi näyttää lähinnä joltain fetissiasulta tuomareiden mielestä. En kyllä nyt tiedä että mitä mieltä pitäisi olla.
Laura (haasteen voittaja)
Johanna: No en kyllä ihan nää että mikä tässä on niin hienoa. Tosin arvostan kyllä sitä, että voittajalla on oikeasti jotain kokemustakin lasten hoitamisesta.
Achilles (putosi kisasta)
Maija: VOI EI AKSU. Ei sen ois kuulunu lähteä vielä pitkiin aikoihin, nyyh. Vaikka jos rehellisiä ollaan, niin ei tossa asussa kyllä juurikaan ollut mitään tehtävänantoon liittyvää, ja muutenkin se vähän kerjäsi tota sillä ainaisella vastaan hankaamisellaan. Mutta oli Achilles silti mun lemppari, vaikka mä taidan suosia joitain kilpailijoita välillä vähän liikaa pärstäkertoimen perusteella…
Johanna: Joo, huomattu on. Mulle noi kilpailijat on tasan yhtä hyviä kuin niiden suunnittelutaidot, enkä arvota niitä minkään muun perusteella.
Maija: Hyvä että edes joku täällä osaa pysyä asialinjalla! Noi kilpailijatkin on nimittäin aikamoisia draamakuningattaria, Asplund vetäytyi jonnekin nurkkaan itkemään kun sen asu ei voittanutkaan, ja Achilles oli myös sitä mieltä että ei koko kilpailu ollut sille tarkoitettu alkuunkaan. Ilmeisesti ensi viikolla on muuten luvassa vielä enemmän draamaa kilpailijoiden välillä, tuskin maltan odottaa.
Achilles Ion Gabriel ikuisesti muistoissamme.
15.10.2009
Olen aina pitänyt syksystä. Värikkäät vaahteranlehdet, lämpimät vaatteet, aamuisin huuruava hengitys, omenat, sateiset metsät, marjat, syysmyrskyt ja jäätyneissä lätäköissä hyppiminen kuuluvat mielestäni olennaisesti tähän vuodenaikaan. Lisäksi omaa näkemystäni syksystä värittää eräänlainen uusien alkujen tunnelma (johtuen varmaan siitä, että kouluvuosi rytmittää elämääni enemmän kuin kalenterivuosi :D). Syksy on mielestäni mitä parhainta aikaa aloittaa esimerkiksi jooga, opetella leipomaan tai vaikkapa vaihtaa sisustusta!
Tänä syksynä olen inspiroitunut pukeutumisen, sisustamisen ja leipomisen saralla seuraavista asioista:
ruskea ja hempeä vaaleanpunainen
paksut villavaatteet
Liivi & Kaulaliina: RucheShop
isot sormukset
Hirvisormus: ModCloth Perhossormus: H&M
omenat ja marjat
Mustikkapiirakka: homebakedmemories.com Kaneliomena: ehow.com
kynttilät
Kynttilät: nerve.com
pyhäinmiesten päivä
Kurpitsakakku ja vaahterakeksit: countryliving.com
14.10.2009
Syksyisin tulee aina hirveä into neulomiseen! Ompelen vaatteita pitkin vuotta, mutta välillä syyskuu-marraskuu haluan aina kaivaa puikot kaapista ja tehtailla niillä pinon neuleita. Tänä vuonna minulla oli sentään jotain, mitä oikeasti (no joo, puolioikeasti) tarvitsinkin.
Satuin nimittäin kesällä ostamaan goukin villakangastakin. Olen halunnut omistaa jotain goukia jo vaikka kuinka kauan. Gouk on h.Naoton miljoonista alamerkeistä ainoa, joka miellyttää silmääni. Perinteisten japanilaisten elementtien ja katutyylien yhdistely ei voi olla muuta kuin voittoa! Goukia on kuitenkin vaikea saada sopimaan muuhun vaatekaappiini: tyylini on gouk-rätteihin nähden vähän liian romanttinen. Tämä takki oli kuitenkin Täydellinen ja vielä edullinenkin. Minulla ei ollut siihen sopivia asusteita valmiiksi – vaatekaappini ei tosiaan oikein toimi goukin kanssa. Kätevänä ihmisenä päätin tehdä asusteet itse; saanpahan ainakin juuri sitä, mitä haluan.
Ensimmäisenä realisoituivat lapaset. Musta on perus Seitsemää Veljestä, jota löysin kerän verran harvoin neulovan äitini käsityökaapista ja sain luvan kanssa omia sen itselleni. Ilmainen lanka paras lanka! Kuvioneuleosuus on neulebloggareiden hehkuttaman japanilaisen Noron kotimaista kopiolankaa Puroa, tämä väri on nimeltään jäätynyt karpalo. Ihanaa, miten kansallisromanttista. :P Ostin Puroa mustan kaveriksi yhden kerän ihan kokeilumielessä. Langasta on ollut netissä vähän ristiriitaisia mielipiteitä, ja halusin neuloa siitä ensin jotain pientä ja katsoa itse, miten lanka käyttäytyy. Lanka on helppoa neuloa ja kivan pehmeää, mutta karvaista ja huopuu ja vanuttuu hiukan jo neulomisvaiheessa.
Lankaa oli lapasten jälkeen vielä vähän kumpaakin, joten tein vielä pipon. Kirjoneuleeseen ei olisi lanka riittänyt, joten tein vain yksinkertaisia raitoja. Tupsu kuuluu tietysti jokaiseen kunnon pipoon! Joskus tarhassa tein tupsuja askartelutuokioissa päivät pitkät ja kiinnittelin niitä ties mihin; minulla oli hame, jonka helmasta roikkui 10-15 tupsua… onneksi nyt 15 vuotta myöhemmin minulla on tässäkin mukana järki ja kohtuus. :D
Omassa lankapinossani oli puolitoista kerää luonnonvalkoista Rose Mohairia, joka jäi viimevuotisesta boleroprojektista. Tein langoista kaulahuivin neuloen koko matkan ihan yksinkertaista helmineuletta. Tätä en tehnyt tarkoituksena mätsätä sitä mihinkään tiettyyn takkiini; minulla on kaulahuiveja iso pino, jokin huiveistani sopii aina, mutta keskellä yötä iski neulomisfiilis ja nuo olivat ainoat käsilläolevat langat! Jos neulottaa, on pakko neuloa…
Viimeinkin! Viime viikon on ollut todella kylmää ja pipo ja lapaset todellakin tulivat tarpeeseen. Kertauksen vuoksi: takki gouk, lapaset, huivi ja pipo itse tehdyt, kengät Clickistä, sukkia ja housuja en muista millään. Jostain taviskaupasta kuitenkin.
Ja kun yksi projekti on saatu uunista ulos, lisää odottaa… Minua vainoavat liila Tempo ja lisää Puroa, jotka haluavat isona slipoveriksi ja huiviksi. Vielä tätä enemmänkin ideoita olisi, mutta jos nyt saisin nuokin ensin muutettua vaatteiksi…
12.10.2009
Vaikka ulkona ei enää tarkene ilman takkia tai aamuisin ilman lapasiakaan, tuo syksy mukanaan monia positiivisia puolia yleisen pukeutumisen saralla. Näistä itseäni miellyttävätkin eniten seuraavat:
- Legginssit katoavat katukuvasta, kuuluvathan pitkät kalsarit perinteisesti muutenkin toisten vaatekerrosten alle.
- Kerrospukeutuminen on sallittua, jopa toivottavaa; tekstuureilla ja kuoseilla leikkiminen on helpompaa kun koko roskan alla ei saa lämpöhalvausta.
- Skrubupäivinä voi hautautua kaulaliinaan ja leikkiä eteeristä taidehippiä, eikä kukaan ihmettele jos kampaus lässähtää kesken tuulisen päivän.
- Kauppoihin ilmestyy kaikenlaista Halloween-henkistä tavaraa heti lokakuun kolkutellessa ovella, joten fiksut meistä hamstraavat sopivia asusteita ympärivuotiseen pukeutumiseensa (ja sisustukseensa) heti tilaisuuden koittaessa!
- Kotona puikkojen ja lankojen kanssa lööbaaminen ei tunnu ajanhaaskaukselta, vaikka koulutöitä laiminlöisikin.
Syksyn kunniaksi kauden tämänhetkiset suosikkejani ovatkin mm. seuraavat (joista vain ko. kaulahuivin omistan, buu):
Neulehuppari: Baby, the Stars Shine Bright, kaulahuivi: SEX POT ReVeNGe, neule: Innocent World, hiuskoriste: Angelic Pretty
Loppuun random asukuvia perjantailta ja sunnuntailta, koska ulkona on vielä tällä hetkellä kuvauksellinen sää:
Hame: Metamorphose, vetoketjutakki: Algonquins, t-paita: h.NAOTO, kengät: Spirit Store
Vetoketjutakki: h.NAOTO, haalarit: h.NAOTO, paita: SEX POT ReVeNGe, kengät: DC
11.10.2009
Televisiottomuuteni osoittautui perustavanlaatuiseksi ongelmaksi, kun Suomen Muodin huipulle alkoi viikko sitten. Onneksi Johannan taloudesta kyseinen vehje kuitenkin löytyy, ja päätimmekin alkaa seurata sarjaa yhdessä. Tuskaa ja iloa on tietysti aina mukava jakaa, ja niinpä Fisumandias tarjoaakin teille tästä lähin joka viikko asiantuntevan ja fiksun™ Muodin huipulle -kommentaarin.
Ohjelman kilpailijoista riittää kyllä viihdykettä joka lähtöön, mutta juontajat eivät varsinaisesti loista karismallaan. Janne Selin ei tosiaan ole mikään Tim Gunn, ja erityisen kivuliasta katsottavaa on Minna Cheungin juontotyö.
Johanna: Tolla Cheungilla ei ole edes sellaista ryhtiä kuin jollain Heidi Klumilla joka ottaa koko catwalkin haltuunsa. Mä en muutenkaan tajua millä meriiteillä noi jotkut pääsee tonne juontamaan.
Maija: Vertailua alkuperäisversioon tulee väistämättä tehtyä, muutenkin kuin juontajien kohdalla. Itse en tosin ole jenkkiversiota nähnyt satunnaisia jaksoja enempää, mutta Johannalla on kokemusta aiheesta viiden tuotantokauden verran.
Maija: Noi montaasit Helsingin kaupunkinäkymästä on aika koomisia…
Johanna: Ja nyt ne menee Eurokankaaseen shoppailemaan, Amerikan versiossa ne menee sentään Moodiin. 250€ kankaisiin on myös aika sikana rahaa, eihän Eurokankaassa ole juurikaan kankaita jotka maksaisi yli 25€/metri.
Maija: Kilpailijoiden tämänviikkoisena tehtävänä oli suunitella Elnett-mainos ”glamouria tihkuva, punaisella matolla katseet kiinnittävä iltapuku”. Haasteen voittaja sai tällä kertaa muutakin kuin koskemattomuuden, sillä ”jonkun teidän suunnittelema visuaali tulee olemaan Elnett-pullon kyljessä”. Kiva L’Oréal kun sponsoroit, mutta tehtävänantojen ei tarvitsisi olla kuin paperista luettuja mainostekstejä. Osa kisaajista oli myös tehtävänannon kanssa painiessaan vähemmän, öh, hienovaraisia.
Olga: ”Mä nyt tartuin siihen glamouriin, vaikka mä en tarkalleen edes tiiä mitä se tarkottaa. Varmaan jotai mihin mulla ei oo varaa.”
Maija: Mitä toi Olga edes tekee tässä ohjelmassa, ei se osaa ommellakaan.
Selin oli samalla linjalla Olgan kyvykkyydestä: ”Sullahan ei ole vaatealan opintoja, sen takia sä oot valinnu sisustuskangasta. Täähän on siis valoverhoa!”
Johanna: Hienoa, nyt Selin osaa jopa kritisoida näitä! Mutta eihän sillä oo mitään väliä onko joku kangas vaatekangasta tai ei, etenkään jos se tulee koristukseksi eikä kovaan kulutukseen. Selinillä tuntuu myös olevan ihme perversio nyppiä noita kisaajien kankaita.
Maija: Kakkosjakson kaikki asut yksityiskohtineen löytyvät täältä. Kaikista löytyisi toki sanottavaa, mutta jokaista ei viitsi kommentoida erikseen, tai blogipostaus paisuisi ihan järjettömiin mittoihin. Tässä siis parhaat palat.
Achilles
Johanna: Anteeksi vaan mutta mä tykkään tosta Achilleksen asusta, vaikka Selin kuinka nyppi noita matskuja. Toi mekko ei kyllä sinällään sovi oikeen kenenkään päälle, kuka tahansa näyttäisi siinä lihavalta.
Mert
Johanna: Hei apua, Mertillä on oikeesti jotain tyyliä! En tiedä tosta takaosasta, mutta ihan style muuten. Jos toi asu olis ollut jenkkiversiossa, kaikki olis kuolanneet sitä, eli en tajua miksi se jäi kahden viimeisen joukkoon.
Maija: Kyllä toi on kuitenkin paljon paremmin tehty kuin mitä tuomarien kommentit antoi ymmärtää. Mert tietysti itsekin antaa välillä vähän kyseenalaisen kuvan kyvyistään, ”Hei tässä ois 11 tuntia aikaa, teenpä siis korsetin vaikka en ikinä ole sellaista ommellut”. Toisaalta yllätykset on olleet sen suunnalta tähän mennessä pelkästään positiivisia!
Antti Asplund
Johanna: No niin, tää alkaa olla sitä Anttiasplundia joka on muutakin kuin sirkuspelleilyä… toisin kuin sen itsensä tässä jaksossa käyttämä jättiläisrusetti. Arvostan kyllä aina sitä että epätavallisia materiaaleja hyödynnetään, niinkuin tässä tuo hapsuvaloverho.
Katri (haasteen voittaja)
Johanna: Ihan siistit yksityiskohdat, mutta eikö toi vetoketjun käyttäminen semmosena ”nyt oon tosi RANCCA” -tehokeinona ole jo vähän wanha.
Maija: Toi kokonaisuus ei varsinaisesti vakuuta mua, ja toi vetskari näyttää lähinnä siltä että siihen kuristuu.
Silja (putosi kisasta)
Johanna: Siis sulla on tommonen kangas, ja teet mekon jossa on kraka? Mä toivon että toi lähtee kotiin.
Maija: Violetista kankaasta iltapuku ja siihen jokin kultainen yksityiskohta kuulostaa parhaalta asialta tässä ohjelmassa tähän asti. Tässä oli siis kaikki potentiaali liekehtivän siistiin asuun, mutta nyt toi on vaan hirveä. Mikä toi kukkakangas oikein on?
Johanna: Eurokankaan printit.
Johanna: Edellisessä jaksossa oli kyllä huomattavasti parempi taso, en tiedä onko vika suomalaiset + glamour -yhdistelmässä, vai feilasiko eurokankaan kangasvalikoima vai mitä tapahtui.
Maija: Toivon kovasti, että ensi viikolla catwalkilla nähtäisiin vähän fiksumpia vaatteita. Myönnän muuten, että itse katsoisin ihan mielelläni vaikka ohjelmaa pelkästään Asplundin, Mertin ja Achilleksen vaatteista. Sääli ettei televisiosta voi ottaa screenshotteja.
Maija: Mutta miksei muuten Jarnoa näytetä ikinä?
Johanna: Se on liian miehekäs mies.
Maija: Totta. Mut siis HEI APUA, Mertillä oli Asplundin kaulakoru kaulassa useampaan otteeseen tässä jaksossa, voiks tästä enää paljon homommaksi mennä. Extra ja viihdeuutisetkin on sitä mieltä että niillä on jotain meneillään…
Johanna: Muotia ja homoja, mikäs sen parempaa!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!
9.10.2009
Urgh, olipa karmea ilma ulkona tänään. Sateenvarjosta ja kumppareista ei ollut juuri mitään hyötyä, kun vettä tuli joka suunnalta ja tuuli niin paljon, että helpompi oli kävellä ilman sateenvarjoa kuin sen kanssa. Urheana raahauduin kuitenkin ainepedagogiikan sekaryhmätapaamiseen, joka oli taas tutun ja turvallisen tylsää ja turhauttavaa.
Huonossa säässä ulkoilu ja epäkiinnostava ryhmätapaaminen vaativat siis jonkinlaista kompensointia!
Laitoin heti kotiin päästyäni ruokaa, vaikka yleensä syön vasta viiden kuuden maissa illalla, koska namiruoka tunnetusti parantaa päivää heti noin 100%. Tänään kokkailin kirjolohta kerma-sitruunakastikkeessa, perunamuussia ja lisäkkeeksi hätävarasalaattia (tunnetaan myös katso-mitä-kaapista-löytyy-ja-yritä-keksiä-jotain-järkevää -salaattina).
Vähän myöhemmin hemmottelin itseäni vielä jonkinlaisen yhdistetyn jälkiruoan ja välipalan kombinaatiolla. Itsetehtyä luumu-omenamarmelaadia, pari digestivekeksiä, rusinoita ja kamomillateetä; ei ehkä yhtä esteettistä kuin macaronit ja vaahtokarkit, mutta toivonmukaan ainakin vähän terveellisempää. ;)
Illemmalla leivoin vielä pähkinäsämpylöitä. (Huono pimeässä otettu kuva on huono. :<) Huomennakin näyttää olevan tappavan tylsä päivä yliopistolla, mutta ainakin saan hyvää evästä mukaan.
7.10.2009
Eka :O Koska me emme aio olla ihan tavallisia muotibloggaajia, blogi pitää korkata jollain muulla kuin perinteisellä ”hei moi mä oon tää ja sit pitäisin tällast blogii”. Jotain ihan muuta on tässä tapauksessa sisältöä!
Olen ollut Cirque du Soleilin fani jostain 10-vuotiaasta ja haaveillut jonkun esityksen näkemisestä livenä jo pidemmän aikaa. Vielä muutama vuosi sitten ajatus vaikutti mahdottomalta: minulla ei todellakaan ole varaa matkustaa Vegasiin katsomaan siellä pyörivää viittä show’ta ja kiertävät esitykset kiertävät telttoineen kaukana Suomesta jossain Keski-Euroopassa. Onneksi jonkun cirquelaisen bisnesvainu osui oikeaan kohtaan ja nykyisin Cirquen vanhimmat esitykset kiertävät myös pienemmissä kaupungeissa ilman telttaa niin, että esitykset järjestetään pääasiassa jäähalleissa.
Voitte siis uskoa millaisen voitontanssin vedin, kun näin mainoksen Turun Sanomissa alkukesästä – olkoonkin, että vuodesta ‘92 esitetty Saltimbanco on tullut katsottua töllöstä kai useampaankin kertaan!
Täpinöissäni siis varailin lippuja parhaille mahdollisille paikoille heti, kun liput tulivat myyntiin. Hinta oli suolainen, mutta todellakin sen arvoinen. Livenä esitys oli uskomattoman hieno eikä sitä voi mitenkään verrata siihen, että katsoo saman videolta. Poistuin Turkuhallista kaatosateeseen naamallani typerä virne. Cirque du Soleil toimii kuten hieno viihde on aina toiminut: se saa hetkeksi unohtamaan itsensä ja maalliset murheensa ja elämään hetkessä.
Saltimbanco on Cirquen esityksistä ehkä perinteisintä sirkusta kirkkaine väreineen ja yleisellä ilon teemallaan. Olin etukäteen huolissani, miten yleisön mukaan ottavat klovnien numerot toimivat jäyhän suomalaisyleisön kanssa, mutta onneksi yleisöstä poimitut olivat sopivassa määrin mukana eivätkä panneet pahakseen. Muut numerot esityksessä olivat huikaisevia tekniikan taidonnäytteitä: omia lemppareitani olivat trapetsi ja boleadoras-rytmiesitys.
kuvista kiitos cirquetribune.comille, paikan päällä kun ei saanut kuvata
Puvustuksesta sen verran, että Cirque du Soleilin mielikuvituksellinen värienkäyttö on inspiroivaa. Tietenkään esityspuvustusta ei voi siirtää arkielämään sellaisenaan, mutta teemabileisiin ja tapahtumiin pukeutuessa useimmiten mietin näitä asuja: värikylläisyys näkyy hattuhyllylle asti eikä takuulla jää seinäkukkaseksi.
Jottei jäisi pelkäksi hehkutukseksi, näissä vaatteissa olin katselemassa sirkusta:
Kengät Björn Borg, laukku yesstylestä, hupparimekko Baby, the Stars Shine Bright, alushame ja bolero itse tehty, rusettipinnit Citymarketista, musta paita kirpparilta.
Kadotin toisen vaaleanpunaisen rusettipinnini jonnekin ihmismassan syövereihin areenalta poistuessa, mutta ei edes harmita yhtään: kyllä tuosta kokemuksesta yhden pinnin voi maksaa! Alegríaa odotellessa: esitys kiertää tällä hetkellä Pohjois-Amerikan areenoja, jospa se rantautuisi vielä peräpohjolaankin…
7.10.2009
Seuraava sivu
