Airiniksi pukeutumisen ABC
17.11.2009 klo 07:01pm Airin
Rainin muutama postaus takaperin esittämä juttuaihe vanhoista tyyleistä sai minut pohtimaan tarkemmin tämänhetkistä tyyliäni. Jo profiilisivun kuvausta kirjoittaessani turhauduin äkkiä huomatessani kuinka vaikeaa on niputtaa sievän yleisnimikkeen alle kaikkea sitä mihin pukeutuu, sillä omanlaisikseen voi kokea hyvin monenlaisia vaatteita. Parhaat asukokonaisuudet ovatkin niitä joissa tuntee olevansa 100% oma itsensä, mutta miten ilmaista toisille mitkä elementit ovat oman tyylin A ja O, jos ne kerta heittelevät päivästä riippuen pitsiröyhelöistä hämähäkkiprintteihin tai lappuhaalareihin? Olenkin tullut siihen tulokseen, että pukeutumiseni peruspilari ei olekaan mikään yksittäinen tyylisuunta tai alakulttuuri, vaan toistuva, erilaisia piirteitä saava mielentila: ilkikurisuus. (eng. mischievousness)
Oli kyseessä sitten lolita, j-”punk” tai 12-vuotias poika, pukeutumisestani löytyy yleensä tiettyjä toistuvia piirteitä jotka saavat kokonaisuuden näyttämään selkeästi minulta itseltäni. Useimmiten nämä löytyvät yksityiskohtien puolelta, esimerkiksi printeistä tai asusteista joissa on jotain tavanomaisesta poikkeavaa, jotain hauskaa ja jopa lapsekasta. Arkena olen kovin laiska pukeutumaan näyttävästi, mutta koska vaatekaappini koostuu suurimmaksi osin japanilaisista katumuotivaatteista, löytyy asusta yleensä jotain ”nyrjähtänyttä” kuten sekasotkuenglannilla kirjoitettua tekstiä, splätteriroiskeita tai poikien lastenosastolta ostettuja t-paitoja.
BPN:n lepakkopaita vasemmalla, Babyn hautausmaasukat Metan mekon kanssa oikealla
Myös suhteeni meikkeihin ja koruihin vaihtelee: viikolla harvemmin meikkaan lainkaan (ai 8h luentoputkea varten vai? meikkaa ite), mutta vaatteita tarkemmin miettiessä on hauska mätsätä kasvot niihin sopivaksi. Erikoistilanteissa myös irtoripsillä, ihotimanteilla ja vastaavilla leikkiminen on hauskaa, mutta täysi meikittömyyskään ei minua ahdista; mitä vähemmän pakkelia naamassa, sitä helpompi kuorsata tunnilla poski pöytään liimaantuneena. Viimeaikaisin innostuksenkohteeni on tosin nestemäinen glitter-eyelineri, joka muistuttaa minua hyvällä tavalla ala-asteesta. :D Myös koruja on kokoelmaan kertynyt kunnioitettava kasa, mutta suosin erityisesti hopeisia kaulakoruja ja erilaisia hauskoja riipuksia.
Pääkallokaulakoru Mekkasta, violetti ja hopeinen glitter-eyeliner Victorias Secret
Vaikka lolita on yksi selkeistä nimellisistä harrastamistani tyyleistä, olen ajat sitten hyväksynyt sen etten tule koskaan olemaan viimeistä hiuskiehkuraa myöten täydellinen ~neito~ näihin vaatteisiin pukeutuneena, sillä en ole sitä niitä ilmankaan. Ihailen klassisempia tyylejä ja ajatonta eleganssia siinä missä kuka tahansa muu, mutta hillitty runotyttömäisyys, kohtalokas synkkyys tai hampaita sulattava söpöily näyttäisi ylläni vain rooliasulta. Rakastan vaaleansinistä joten tämän turvin menen usein (ja varsinkin laiskuuden iskiessä) läpi perussweettarista yksinkertaisella yhdistelyllä, mutta todellinen rakkauteni on hieman normista poikkeavat asukokonaisuudet joista huokuu jo alussa mainitsemani mielentila, hyväntahtoinen ilkikurisuus. Jos hypoteettinen ideaalilolita nauttii teen kera muffinssin tai kakkupalan, olisin minä se pikkusisko joka pöydän alla mättää herkkuja suoraan vadista naamaan.
Tsukiconin 2. päivän asu: Paita h.NAOTO, verkkosukkikset H&M, kengät Spirit Store, mekko Maijan kanssa tehty
Toisessa ääripäässä ovat minishortsit (joita hellyydellä shotashortseiksi kutsumme), joihin yhdistelen yleensä räikeitä printtipaitoja, neuleita tai sailorkauluksia. Shortsit voivat olla monen mittaisia, mutta tärkeintä on liikkumisen vapaus, eloisuus sekä –arvasitte oikein– ilkikurisuus! Kun hame vaihtuu housuihin, korostuu usein poikamainen puoleni ja mukaan ilmestyy esimerkiksi verkkolippiksiä ja videopeliteemoja. Tämä lapsenomainen piirre on muotoutunut niin selkeäksi osaksi pukeutumistani, että edes pääkallokuviot tai revityt pinnat eivät tee asuistani ”ranccoja”, eikä niiden ole tarkoituskaan. Jos jotain pukeutumisellani haluaisinkin viestittää, olisi se elämänilo ja yksityiskohtien arvostaminen, pukeutumisella leikittely ja sillä oman persoonan esilletuominen.
Halloweenin koko asu: paita Listen Flavor, shortsit Sex Pot ReVeNGe, sukat Lindex, kengät Spirit Store… on mulla muitakin kenkiä oikeesti ):
Omaa pukeutumista onkin siis huomattavasti helpompi hahmottaa erilaisten mielentilaharjoitusten kautta. Olisikin hauska kuulla, millä adjektiiveilla toiset omaa pukeutumistaan määrittelevät!
Aihe: Airin, Inspiraatio
2 Kommenttia Jätä kommentti
1.
Kati | 18.11.2009 17:29
Mä en ite oikeen pysty laittamaan itteeni mihinkään kategoriaan nimeämään mun tyyliä, vaikka tiedänki, että monet muut varmaan pystyiski mun kuvien perusteella mut johonki sijottamaan. En kyllä oikeestaan haluu ees kuulua mihinkään ”tiettyyn ryhmään”. Oon tyyliltäni kuitenki niin erilainen, mitä ehkä mun ”päivän asu” -kuvat kertoo. Sen kerran, kun oikeesti jaksan laittautua jotain blogi entryä varten, päädyn yleensä aina siihen samaan ”ohjekaavaan” koska kuka oikeesti jaksas kattoa jotain paskasta tukkaa ja likasta hupparia ”tyyliblogissa”. (vaikka en kyl mitään tyyliblogia pidäkään orz.) Kyllä mulla enimmäkseen ehkä just tätä gyaru inspaavaa kamaa kaapeista löytyy, mutta emmä kulje missään ”OLEN GYARU” lappu otsassa, koska en vaan yksinkertasesti taho kutsua itseäni gyaruksi, kun en sitä ole.
Todellisuudessa yleensä hengailen täällä huppari ja farkut jalassa, hiukset sekasin ja meikitön naama, kun ei vaan jaksa panostaa aina siihen, varsinkaan, jos ei ulos ole edes astumassa. Ei tääkään kyllä oo mikään ”mun tyyli”, mut sen kerran viikossa, kun ulos menee, niin tuppaa yleensä tekemään aina sen saman rutiinin ”suoristaa hiukset/ehkä vähän kihartaa niitä, sama meikki, housut ja paita päälle ja menoks.” Mulla tähän saamattomuuteen ehkä osasyynä on myös se, että mulla ei pahemmin oo kavereitä täällä, joiden kanssa touhuta mitään tai ei oikeestaan oo mitään syytä, miks pukeutua jotenki ”erilaisesti”. Tosin ei mulla kyllä oo edes mikään pakkomielle aina näyttää joltain, kun ulos on mentävä. Täällä on jotenki vaan tottunu siihen, että haluaa näyttää suht normaalilta, koska sen saman ”is that a lad or a lass” -huutojen toistuminen viikosta toiseen alkaa kans oikeesti ärsyttämään.
Tykkään muutenki niin paljon erilaisista tyyleistä ja joskus on semmonen tunne, et tahtoisin toteuttaa niitä, mut sit iskee semmonen paniikki, et mitäs mä nyt tästä mitään erilaista heittämään, mitäs jos näytänki ihan pälliltä. Ja tääkin kaikki tulee siitä, että ihmisiä tuomitaan just tän takia nykyään niin paljon, että kerran kun löytää sen tyylin, missä tuntee ittensä suht hyväksityks, ei uskalla siitä mitään muuta yrittää, kun on aina joku, joka tuomitsee sut heti, kun näkee. Tietenkään tästäkään ei pitäs välittää, mut en voi väittää vastaankaan, etteikö se joskus tuntus pahalta, jos joku sanoo jotain negatiivistä.
Tietenki sit kans jos tyyleistä puhutaan, niin mua kyllä rasittaa koko tää ”lifestyle” säätö, mikä nyt on nykyään niin helvetin tärkeetä, jos on mukana jossain tietyssä tyylissä. Mistä tää koko juttu on ees tullu?? En oo TROO jos en clubita joka vkl, ja heitä jokasen pennin vaatteisiin ja paastoa sit sen jälkeen, ku ei oo ees varaa purkilliseen tonnikalaa. Tai jos sulla ei oo tekoripsiä, decokänny, hiuslisäkkeet tai merkkivaatteet oot automaattisesti fail.
Tuntuu et nykyään on ihan pakko kuulua johonki kategoriaan eikä riitä enää, et ois vaan inspaantunu jostain tietyistä jutuista. Ite yritän just enemmänki elää ihan normaalia elämää ja olla inspaantunu jostain tietyistä pikkujutuista, mistä jossain tyyleistä tykkään. En omista mitään tekokynsiä tai decopuhelinta vaikka onhan ne kivoja, mut elän ihan hyvin ilmanki eikä ne mua sais nyt kyllä yhtään paremmaks näyttämäänkään. Sama myös korujen kanssa. Tykkään niistä ihan hirveesti ja yleensä nekin viimeistelee hyvin kootun asun, mutta ei sitä aina jaksa laittaa jotain kaulakorua tai kaikkia sormuksia sormeen. ”Kauneuden eteen on kärsittävä”, mut ei sitä aina vaan jaksa :) Täytyy mun mainita hiuksistakin, et kyllä hyvin laitetut hiuksetkin on aika sen oman tyylin luomisen A ja Ö mut ei kukaan pakota sua tekemään mitään, kaikki tämmönen on varmaan hyvä löytää ihan itse, mistä tykkää ja mitä tehä.
ja jos nyt palaan vielä tohon koko postauksen kysymykseen, haluisin kutsua itseäni naiselliseksi, mut joskus on vaan niin vaikeeta varsinkin, kun tällä naamalla ei voi näyttää muulta, kuin 12 vuotiaalta.
Mä varmaan oikeesti puhun ihan asian vierestä, mut kommentoinpahan nyt kerranki, ku on oikeesti aikaa jauhaa jotain! :D
2.
Airin | 18.11.2009 22:16
Kati: aa ihanaa pitkä kommentti! Suhteellisen raikasta tekstiä kun paljon samanlaisia ajatuksia mitä itsellä, oon arkena usein niin laiska että hyvä kun jaksaa pukeutua ylipäätään. Ehkä sen takia käytänkin kaikki tekosyyt (”meen vähä kaupungille diudiu”) mahdollisuutena panostaa sitten enemmän, ja blogikuvissa tosiaan mielummin katselee niitä huolitellumpia kokonaisuuksia. Kunnioitan sitä jos joku jaksaa aina ulos mennessään olla tiptop, mutta mukavuus usein ajaa sen edelle, ja siks tykkään haalia vaatteita jotka on sekä mukavia että hauskoja!
Erilaisissa katutyyleissä varsinkin törmää just tohon ilmiöön, että ”eilen se oli lolita, tänään gyaru, huomenna mammutti, wtf” vaikka on täysin normaalia että mielenkiinnonkohteet käsittää useita eri asioita. On niitä joille on henkilökohtainen loukkaus kun joku toteuttaa niiden harrastamaa (ja rakastamaa?) asiaa huonosti, mutta kaikki alottaa jostain ja jos leikkii tyyleillä ja kokeilee asioita, se tuskin on keneltäkään pois. Tosin jos lähtee sitten heti julistamaan olevansa nimenomaan ugandalaisen kasarigoottikeijoilun multihuipentuma, voi ne vinot katseet ehkä ymmärtää. :D
On muuten aika jännä että toi lifestyle-osasto löytyy niin vahvasti muustakin kuin lolitasta, jossa se ei ole enää aikoihin ollut uskottavuuden vaatimus, ehkä siksi että ihmiset tajus miten tyhmää on vaatia toisia elämään jonkun ideaalimielikuvan mukaan vaan siks että ne tykkää samanlaisista vaatteista. Se kai alakulttuureissa on eniten turhauttavaa, koska siinä on mukana jokin keinotekoinen ”kulttuuri”; joihinkin se vetoaa ja toisiin ei, mutta ei se kenenkään uskottavuutta pukeutumisen saralla sais määrittää.
Itse oon henk. koht. aina tykännyt kauheesti sun tavasta kokeilla erilaisia asioita ja yhdistellä juttuja niin että lopputulos aina näyttää selkeesti sulta. Ja hei 12-vuotiaalta näyttävien pitää rohkeasti edustaa! Joskus mietin että koska alan näyttää ikäiseltäni mutta ehkä meillä ei lasketa.
Jätä kommentti
XHTML: Voit käyttää seuraavia HTML-elementtejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>
Paluuviiteosoite | Tämän artikkelin kommentit RSS-syötteenä.