Tikuttelua

19.11.2009 klo 04:45pm Johanna

Minun pitänee jakaa neulontamaniani kahteen postaukseen, valmiita töitä kun alkaa olla liikaa yhteen kirjoitukseen tungettavaksi! Pimeä vuodenaika sopii kyllä käsitöiden tekemiseen, mutta niiden valokuvaaminen on sitten toinen juttu – asunnossamme ei tahdo riittää valo edes keskipäivällä. Kaipaan sitä, kun keskikesällä valoa on niin paljon, että olohuoneessa otetut kuvat tahtovat palaa rikki… tulisi jo joulu ja sitten taas kevät! Inhoan marraskuuta.

Tämän oikeat värit oli tosi vaikea yrittää kuvata. Noro-langasta tehty raidallinen huivi löytyy lähes joka toisen neulebloggarin valmiiden projektejen pinosta. Noro on kuitenkin minulle ihan liian kallista huivilangaksi – imitoin sitten kaikilla nurkkiin kertyneillä Puron jämilläni jotain vastaavaa. Tässä on ainakin värejä Kanervikko, Tundra ja Jäätynyt karpalo. Nuo värien nimet naurattavat yhä: kunnolla talvisodan henkeä, uusia perunoita, mannerheimiä ja lappiromantiikkaa!

Tämä ei ole väreiltään tai materiaaleiltaan talvihuivi, mutta tein sen nyt, kun sain äkkiä inspiksen, mitä tehdä Zitronin Evitasta, jota minulla oli kaksi 50 g kerää. 100 grammalla ei mitään superisoja projekteja väännetä. Langassa on tosi lyhyet väriliu’ut ja sisäänrakennettua kimallusta, joten siitä tulee tahtomattakin vähän psykoottinen lopputulos! Lanka on puuvilla/akryyli/viskoosia ja tosi kivan tuntuista käteen. Ohjeena sovelsin tätä, vinoon neulomista voisi koittaa toistekin jossain muussa projektissa, se on nimittäin hauskaa ja hauskan näköistäkin.

Tässä lähikuva, josta näkyvät paremmin todelliset värit ja tuo sisäänrakennettu kimallus. :D Ehkä pidän huivia keväämmällä valkoisen ilmavan paidan ja sini/liilasävyisen hameen ja sirojen kenkien kera, nyt se odottaa vielä debyyttiään ilmojen ollessa mitä ovat.

Niistä lähikaupasta kotiin kulkeutuneista liiloista Tempo-keristä tuli sliparin (kuvia tästä myöhemmin!) lisäksi bolero tai hihatin, kuten neulepiireissä jostain syystä niitä usein kutsutaan.

Kuvittelin aloittaneeni helpon ja nopean projektin, mutta tämä viipyikin puikoilla tosi pitkään siitäkin huolimatta, että lanka on paksua kuin mikä, pitäisi siis muka tulla nopeasti valmista… ei. Melkein puolitoista metriä samanlaisena neulottava yksinkertainen verkkoneule oli siitä ikävä, että siihen piti sen puuduttavuudesta huolimatta koko ajan keskittyä, tai unohdin langankiertoja tai kavennuksia ja tuloksena oli verkkokuvion rikkoutuminen. Piti siis neuloa jotain tylsää, mutta koko ajan skarppina, eikä voinut vaikka katsoa telkkaria samalla – ääh. Onneksi lopputulos on lepakkomaisine hihoiheen ihan hauska, kuvia tästä jonkun asun yhteydessäkin varmaan seuraa joskus tulevaisuudessa.

Aihe: Johanna, Käsityöt