Muiden hiippaillessa kuka missäkin liesussa voinen pitää blogin kunniaa yllä (?) kunnes muut kolme arvoisaa blogistia saapuvat ryyppyreissuiltaan. Minulla ei ole tänä uutenavuotena tiedossa mitään erityistä ja olen lähinnä nauttinut kotona olemisesta joulun ja sitä edeltävien viikkojen intensiivisen sukuloinnin jälkeen. Joululahjaksi saamistamme viidestä konvehtirasiasta on jo mussutettu kaksi ja kolmas on menossa…
Varmaan kuudesta edellisestä joulusta poiketen tämä joulu oli valkoinen, joka kohotti mielialaani noin 200% ja lumen luoma lisääntynyt valoisuus on kannustanut myös pukeutumaan vähän mielenkiintoisemmin.
Päivän asu on tällaista pseudo- classic lolitaa tyyliin nykyiset Victorian Maidenin mallistot, mikä näyttää lähinnä juhlamekolta :D Classic on siitä kiva tyyli, että se on suhteellisen normaalin näköistä ja nykyisin sallii aika paljon kaikkea flamingokuvioisista mekoista viktoriaanisiin hilkkoihin. Olen tehnyt tämän mekon jo muutama vuosi sitten, ja se on yksi talven suosikkimekkojani. Pidän sitä niin sukuloidessa, kaupungilla kuin kotonakin. Paita on Asiajamilta, loput … jostain. Ja jalkaan päätyivät taas suosikkikenkäni, hups.
Tykkään mekon kankaasta tosi paljon. Siinä on vanhan kullan värisiä ornamenttikuvioita tummasinisellä taustalla. Kangas itsessään on pellavasekoitetta. Pellavaa näkee aika harvoin minun ikäisteni päällä varmaan sen rypistyvyyden ja hinnan takia, mutta minusta se on hieno materiaali. Rakastan pellavan himmeää kiiltoa eikä pellavamekko rypisty ollenkaan niin paljon kuin vaikka pellavahousut (joita omistan niitäkin, asukuvia niistä ehkä joskus kesällä).
Tällä kertaa muistin otatuttaa kuvan myös takaa. Yleensä hiukseni näyttävät mielenkiintoisemmilta takaa kuin edestä, sillä silloin, kun teen hiuksiini jotain kampauksentapaista, kaikki mielenkiintoinen tapahtuu tietenkin takaraivon puolella. Tänään siis lettejä.
Taustalla näkyy muuten tällaisten animehirmujen olohuonetta, tuo seinävaate sentään on kohtuullisen tyylikäs animekuva – muita poikaystävän omistamia wallscrolleja en kelpuuttanut seinille. Olkkarin tapetin ornamenttikuviot muistuttavat hiukan mekkoni vastaavia… no, kiehkurat nyt vaan on kivoja!
Toisinaan haen inspiraatiota pukeutumiseeni myös musiikista. En kuitenkaan ole mitenkään erityisen fanaattinen musiikinkuuntelija: ostan levyjä todella harvoin, keikoilla en käy juuri koskaan eikä minua juurikaan kiinnosta lempimusiikkiani tekevien ihmisten elämä, hyvä jo tunnistan valokuvasta lempibändini jäsenet. Jos kuitenkin johonkin kappaleeseen tai bändiin ihastun, saatan kuunnella samaa renkutusta uudestaan ja uudestaan ja uudestaan läpi.
Kuuntelen mieluiten sellaista kappaleita, joissa on mielenkiintoiset sanoitukset, koska musiikista itsestään en ymmärrä juuri mitään (vaikka olenkin pimputellut pianoa useita vuosia kultaisella 90-luvulla, en osaa edelleenkään lukea nuotteja sujuvasti tai mitään muutakaan vastaavaa :P). Kappaleiden herättämät tunteet ja mielikuvat ovat tärkeämpiä kuin hienot musiikilliset kikkailut ja temput.
Noh, löpinät sikseen, postauksen ideana kun kerran oli jakaa biisejä, jotka ovat viimeaikoina ihastuttaneet minua syystä tai toisesta!
Dionysos on ranskalainen yhtye, johon törmäsin joskus parisen vuotta sitten surffaillessani netissä. Ihastuin bändiin heti! Dionysoksen musiikki on ihanan kevyttä, olematta kuitenkaan tyhjänpäiväistä. Sanoituksissa on yleensä aina jokin idea. Eniten tykkään La Mécanique du Coeur -levystä, joka pohjautuu yhtyeen nokkamiehen Mathias Malzieun kirjoittamaan samannimiseen kirjaan (englantilainen versio on nimeltään The Boy with the Cuckoo-Clock Heart). Kirjasta on Wikipedian mukaan myös tekeillä elokuva, jota odottelen ihan kieli pitkällä.
Avokkini tutustutti minut parisen vuotta sitten japanilaiseen Kojima Mayumiin ja sekin oli rakkautta ensikuulemalla! Tädin biisit ovat ihan uskomattoman hauskoja ja niitä kuunnellessa ei vaan yksinkertaisesti voi olla pahalla tuulella.
Kokusyoku Sumiren mainitseminen lienee aika ennalta-arvattavaa, ovathan kyseisen duon tädit hyvin laajalti ihailtuja lolitapiireissä, mutta siitäkin huolimatta; tykkään Sumiresta, suorastaan yllättävän paljon. Sumire on yksi harvoista yhtyeistä, joiden levyn olen ostanut, vaikka se vaatikin omituisilla japanilaisilla sivuilla seikkailua. (Yleensä en jaksa nähdä vaivaa jonkin, hah, cd-levyn takia.)
Hyvät uudet vuodet muuten blogin lukijoille! Lähden huomenna Kuopijjoon ihmettelemään Thaimaasta palanneita vanhempia ja velipoikia sekä treffaamaan kavereita, joten en varmaan palaile Fisumandiaksen pariin kuin vasta ensi vuoden puolella! :D (Iik, jännää kun vuosikymmen vaihtuu!)
Joulu oli ja meni iloisesti sukuloidessa, nukkuessa, pelejä pelatessa ja ahtaen mahaan suklaata ja perinteisiä jouluruokia. Tänäkin vuonna paketeistani löytyi käsityöteemaista tavaraa; olen edellisinä vuosina saanut lahjaksi mm. lahjakortteja kangaskauppaan ja uuden ompelukoneen (kiitti iskä :O se oli ehkä hienoin lahja ikinä :O). Ja toisaalta olen taas(kin) kuluttanut aikaa puikkojen parissa – se on täydellistä täytetekemistä mummojen kanssa seurustellessa. Olen kenties hiukan ylivilkas, sillä ahdistun helposti, jos pitää olla tekemättä yhtään mitään enkä osaa vain istua ja jutella lomallakaan. Puikot esiin siis.
Neuleliivin sain valmiiksi viime kerralla, kun olimme käymässä poikaystäväni vanhemmilla. Ohje on yhdestä Novita-lehdestä ja lanka on edelleen se Puro, tämä on väri kanervikko. Malli oli helppo, kyseessähän on oikeastaan vain iso putki joustinneuletta.
Tässä vielä lähikuva väreistä ja silmukoistani.
Minulla on eräänlainen viha-rakkaussuhde Novitan lankoihin, kuten monella vähänkään enemmän neulovalla. Osa Novitan langoista on melko lailla kuraa enkä itse tuhlaisi niihin rahojani (seiskaveikka, yhhh), mutta toisaalta jotkut Novitan langat ovat ihan kivoja, eivät nyt mitään huippulaatua, mutta menettelevät. Novitan langat ovat edullisia ja niitä saa lähes joka kaupasta, eikä tarvitse tilata netistä tai kaivella käsityöliikkeistä, mikä on ainakin minulle plussaa.
Purossa on hienot värit, mutta siitä ei kannata tehdä mitään, joka joutuu kulutukseen ja hankaukseen. Toisaalta oikeastaan kaikki 100% villalangat karvaantuvat ja huopaantuvat kuten Puro, Puro vain vähän enemmän kuin laadukkaammat langat. Laadullisesti paras Novitan lanka on minusta Tempo, joka on kivan pehmeä eikä nukkaannu eikä karvaa.
Sain äidiltä lahjaksi viisi kerää tummansinistä Gjestalin Maijaa ja yhden kerän sinisävyistä Hjertegarnin Kunstgarnia, jotka päätyivät puikoille hyvin nopeasti! Näiden ostaminen oli varmaan äidille työn ja tuskan tulosta, sillä äitini ei ole käsityöihminen siinä missä minä ja on tainnut joskus viisitoista vuotta sitten neuloa minulle yhdet sukat, joihin niihinkin mummoni sisko teki kantapään… :D Arvostan siis elettä ja lankojen värit ovat kauniit, melkein hohtavansiniset.
Kun nyt pääsin haukkumaan Seitsemää veljestä, jatkan vielä sen verran, että Maija (ja sen ”velilanka” Janne) ovat noin miljoona kertaa parempia peruslankoja kuin se Seitsemän Veljestä ja eivät juurikaan kalliimpia. Maija ei erotu säikeiksi ja on jotenkin kiiltävämpää ja vähemmän karheaa kuin seiskaveikka.
Itseraidoittuvan Kunstgarnin ja yksivärisen Maijan neulominen yhtä aikaa tuotti todella kauniin ja elävän neulepinnan, joka ei kuitenkaan ole kaukaakaan katsoen yhtään sekava. Iih! Tästä tulee hieno bolero.
Kalakavereiden lähettämästä pitkulaisesta paketista paljastuivat liilat 6,5 paksuiset itsevalaisevat puikot. Valitettavasti eivät vielä ole päässeet tositoimiin, sillä minulla ei juuri nyt ole mitään 7,5-8 puikoilla neulottavaa lankaa (neulon aina yhtä kokoa pienemmillä puikoilla kuin ohjeessa sanotaan, sillä käsialani on tosi löysä). Nyyh. Pitää varmaan hankkia sopivaa lankaa, sillä haluan päästä testaamaan, voiko näillä ihan oikeasti neuloa myös pimeässä!
Vaikka perinteisessä kinkku-laatikot-rosolli-lipeäkala -yhdistelmässä ei mitään vikaa olekaan, viime vuosina oma perheeni on harvemmin harrastanut niitä tavanomaisempia jouluruokia aattona ja joulupäivänä. Tänäkin vuonna pöydästä löytyikin mm. hirveä ja erilaisia sienisalaatteja, ja antimet ovat kerta kerralta enemmän luomua ja/tai itse hankittuja. Aaton herkkuja en ehtinyt tällä kertaa ikuistamaan, mutta joulupäivän ateria oli sitäkin hauskempi myös esteettisesti, joten tässä muutamia vinkkejä vaikkapa ensi vuotta varten!
Alkupalaksi vaaleanpunaista sillijäädykettä, savulohi-ruisvoileipä, perunaa ja rucolan lehtiä
Toivottavasti kaikki ovat saaneet tänä jouluna vatsansa täyteen ja viettäneet rauhallisia pyhiä! Fisumandiaksessa voi lomien aikana olla hieman hiljaisempaa, mutta arjen vierähdettyä käyntiin rutiinitkin palaavat kehiin.
Olen viettänyt viimeisen parin viikon aikana aikaa lähinnä opiskellen (!) ja tehden erilaisia käsitöitä. Niin ollen vaatteenikaan eivät ole olleet kovin mielenkiintoisia – huppareita ja kotihameita. Onhan minulla joskus paha tapa laittaa ykköset päälle vaikka tenttiin ja vielä huonompi tapa pitää hienoja vaatteita askarrellessani ja sitten töhriä ne liimaan, mutta nyt olen ollut tylsä ja turvallinen ja pukeutunut kuin luonnontiedenörtin kuuluu. Rikkoakseni tylsyyssyklin kiskoin tänään jotain jouluista niskaan. Päivänvalon vähäisyys nakertaa yhä varsinkin mitä asujen kuvaamiseen tulee, mutta onneksi ihan pian on talvipäivänseisaus ja sitten tulee taas valoisampaa, jes!
Ruskea ei ole lempivärirosterissani kovin korkealla, koska se on tylsä väri ja vähän mummomainenkin. Pienet kukkaprintit yhdistän aika pitkälti 1) mummoihin 2) Metamorphoseen ja Innocent Worldiin, enkä koe tallaisia printteja täysin omakseni, mutta tämä omenakangas oli liian hauska, jotta olisin jättänyt sen ostamatta. Tein hameen valmiiksi jo parhaaseen omena-aikaan syksyllä, mutta sopii se näin jouluunkin, eikä vain syksyyn. Koordinoin tietysti kirkkaanpunaiseen joulun kunniaksi! Tässä asussa voisi leipoa pipareita tai jotain, tosin pidän piparitaikinasta noin 500 kertaa enemmän kuin valmiista tuotteesta, mutta taikinan syömisestä tulee maha kipeäksi.
Zoomi jalkoihini, jotta kankaan printti näkyisi vähän selvemmin. Koordinaationatsi minussa halusi, että sekä hiuksissa että jaloissa on jotain vihreää mätsäämään hameen koristeraitaan, joten kiinnitin sitten sukkiin pienet rusetit… :D Hiuksissa taas on pätkä samaa nauhaa myös. En yleensä ole ihan NÄIN maaninen koordinaatioiden kanssa!
Ainoa asia brändiä asussani on tällä kertaa tämä Babyn solki, jolla kiinnitin kaulahuivini. Loppu on itse tehtyä, kustomoitua tai jostain taviskaupasta (sukat ja kengät). Viime päivät on ollut niin kylmää, että tosiaan kuljen välillä sisälläkin kaulahuivi tai neulekauluri kaulassa, brr.
Taisin pelotella edellisen Back to the ’90s -postauksen yhteydessä yrittäväni kaivaa esille lisää Suuren Käsityölehden helmiä joulun tienoilla. Tietenkin homma meni täysin keikaku doori ja just as planned, koska enoni vaimon luota löytyi vielä aimo nippu vuosien 1997-1998 aikaisia ompelulehtiä. Suuressa Käsityölehdissä ei turhaa kursailla ja pintaliitomuodilla temppuilla, mutta vaatemallit edustavat silti selkeästi (ja jopa kärjistetysti) omaa aikaansa, minkä vuoksi kyseinen lehti onkin omiaan nostalgiatrippailuille.
Tällä kertaa olen valinnut esiteltäväksi nuorisomuotia, sillä siihen kiinnitän aina itse eniten huomiota ja muistan tietenkin tältä ajanjaksolta parhaiten. ‘97-’98 -vuodet sijoittuvat sitäpaitsi osuvasti oman herkän esiteini-ikäni ajalle, ja siksi en voi ilkeimmillänikään naljailla liikaa näille ‘trendeille’ – kun itse olin vielä ala-asteella, käyttivät Isot Tytöt tällaisia vaatteita (vaikka vain lehtien kuvissa), ja se oli tietenkin siisteintä evar. Tänä päivänä ne herättävät siis automaattisen ”aaaaaaaa ysäri” -reaktion, mutta ehkä siinä positiivisemmassa mielessä. :D Ei ole myöskään kiveen kirjoitettu, etteikö vanhemmistakin tyyleistä voisi edelleen löytyä jotain inspiraatiota antavaa!
Antennikännykkä a++
Liivihame + ylipolvensukat -look tuskin vanhenee koskaan, mutta materiaalivalinnat ja pikkureppu tekevät tästäkin taattua ‘90-luvun loppua. Oikeanpuolimmainen asukokonaisuus taas näytää lämpimältä ja mukavalta päällä, mutta niin kengät, meikki kuin hiustyylikin kertoo kuvan oikean iän. Bongaa nuori Ninja Sarasalo!
Meillä menee lujaa joo
Mistä sitä aloittaisi? Lisää minimittaisia liivihameita, mielenkiintoisia materiaalivalintoja, vajaamittaisia svetareita… väreissä ei säästellä, oranssia ja punaista kaihdeta, ja kengät ovat tietenkin massiivisia ja pipot omituisia. Väriyhdistelmät kuten hopea ja oranssi ovat jotain sellaista, jota en varmaan koskaan kykene ajattelemaan kuin yhteydessä vuosituhannen vaihteen muotiin.
Oi oi
Oranssia, vihreää, sinistä – vastaavia (ja varsinkin näin kirkkaita) väriyhdistelmiä harvoin näkee nykyään katukuvassa, mutta mitä enemmän kuvia tuijotan, sitä enemmän niistä oikeastaan tykkään. Itse tuskin päälleni mitään näin… vastaväriräikeää pukisin, mutta niissä on silti jotain todella hauskaa, nostalgiaa tai ei.
Silmissä vilisee
Vaikka grunge oli ja meni, ruudullisista flanellipaidoista ei vielä tässä(kään) vaiheessa oltu ilmeisesti päästy yli. Skeittarimuoti (ei-skeittaavien) tyttöjenkin puolella riehui yhdessä vaiheessa niin vahvana, että esimerkiksi nuortenlehtien mielipidepalstoilla sai lukea tulikivenkatkuisia terveisiä ”feikeille”, jotka käyttivät reisitaskuhousuja vain muodin vuoksi. Väreissä liikutaan edelleen mäkkärin maustetiski -linjalla, eli keltaista, oranssia ja punaista, ja oranssi onkin edelleen omalla värikartallani se kaikista ysärein, erityisesti löysiin housuihin yhdistettynä!
Tulevaisuudessa luvassa vielä kolmas osa nostalgiamuotia (ja yleistä pohdintaa siitä, mitkä teemat vaatteissa juuri minun silmiini yhdeksänkymmentälukua kirkuvat), mutta nyt täytyy kiirehtiä koristelemaan itsetehtyjä maskottipipareita, joten joulunodotus jatkukoon!
Jouluna minussa herää aina kummallinen halu ostella minikrääsää nukeilleni. Olen harrastanut aasialaisia pallonivelnukkeja noin viisi vuotta ja siihen nähden käyttänyt melkolailla vähän rahaa harrastukseeni (kaikenkaikkiaan varmaan n. 800 euroa viidessä vuodessa sisältäen nuket sekä niiden vaatteet, kengät, silmät, peruukit ja uusitut meikit). Ostelen nukeilleni melko harvoin vaatteita ja tavaroita, koska, noh, rehellisesti sanottuna, käytän vastaavan rahamäärän mieluummin itseeni.
Adelé (malliltaan SoulDollin Soulkid Katie v.1) on ensimmäinen nukkeni ja jos olisin järkyttävän rikas ostaisin Adelélle uusia vaatteita ja peruukin. Nämäsetit SoulDollilta ovat erityisen ihanat, eikä tämä Dollmorenkaan setti mitenkään huono olisi. Tämä setti on kyllä liian iso Adelélle, mutta voi jos sitä vain saisi oikeassa koossa… Tätä Dollmoren peruukkia olen jo tovin miettinyt Adelélle, mutta en ole saanut aikaiseksi tilata sitä. Jos vaikka joululahjaksi… :3
Martinalle (AngelRegionin Little Fair Ami) taas ostaisin ihan ensimmäiseksi uudet kengät. Nämä Souldollin ballerinat olisivat ihan varteenotettava vaihtoehto (vaikka tuolla hinnalla taitaakin saada ihan ihmisenkokoiset ballerinat jostain Anttilasta tms :P). Nämä Dollmoren mokkakorkkarit ja nämä silkkirusettikorkkarit ovat myös aivan ihanat! Kenkien lisäksi Martina tarvitsisi Aden tavoin uusia vaatteita. Martinalle ostaisin ainakin tämän AnotherSpacen ihanan setin! Lisäksi ostaisin Martinalle uudet silmät SoulDollilta, vaikka Martinan nykyiset silmät ovatkin ihan hauskat (silmän ulommainen muovikupu luo illuusion siitä, että nukke seuraisi katseellaan ihmistä).
Yhteisesti molemmille tytöille ostaisin vielä uusia huonekaluja. Nykyisellään molemmat nuket istuvat olohuoneessani kirjahyllyn päällä himppasen liian pienillä Tiimarista ostetuilla tuoleilla. Siksi esimerkiksi tämä Dollmoren kiikkutuoli tai tämä musta nahkasohva olisivatkin ihan tervetulleita lisäyksiä kalustevarastoon.
Seppälä ei koskaan ole kuulunut ykkösvaatekauppoihini, mutta toisinaan sen valikoimista voi tehdä jos jonkinlaisia löytöjä. Usein olen eksynyt erityisesti liikkeen yö- ja alusvaateosastolle, mutta kahdeksan kertaa kymmenestä kohdannut auttamattoman pettymyksen: vaatteita koristavat toinen toistaan kammottavammat maskottiotukset! Samat kuviot toistuvatkin sitten niin sukissa, meikkipusseissa kuin yöpaidoissa mitä kummallisimmissa väriyhdistelmissä, ja olen moneen otteeseen kummastellut tämän suunnittelijan värisilmää sekä yleistä tyylitajua. Koska Seppälässä tuli kuitenkin vierailtua vähän aikaa sitten syystä joka selviää alempana, vaivuin nopeasti lievään epätoivoon tämän sesongin ”hauskojen” maskottihahmojen edessä.
Kieroon tuijottavia pöllöjä, jäniksiä ja nallekarhuja? Mitä hemmettiä? (kaikki kuvat Seppälä.fi)
En ole varma, mikä ”kännissä kuin käki pöllö” -ilmeessä viehättää, itseeni ei nimittäin uppoa alkuunkaan. Tärähtäneitä sarjakuvaeläimiä ~veikeiden~ sanaleikkien säestämänä ja huonosti tyyliteltyinä päänsärkyä aiheuttavissa väreissä, jes! Paitoja löytyy niin pinkkinä kuin ruskeanakin, joskin tasapainoiset väriyhdistelmät loistavat autuaasti poissaolollaan.
Sanat ovat jättäneet minut
Rekan yliajama turri tossussa, tällaista olen aina toivonut! Oikeanpuolimmaista pöllöä ei tällä hetkellä pääse Seppälässä karkuun edes syanidia napsimalla, sillä sen hehkeä lärvi on ikuistettu kaikkeen aina sukista rintaliiveihin. Kaikella kunnioituksella, jos hypoteettinen tyttöystäväni ilmestyisi jouluaattona sänkyyn ylläolevissa releissä, olisi se suurempi erotiikantappaja kuin Mikko Alatalon naamalla varustetut pitkät kalsarit. Joku ylläolevista maskottiprinteistä kuitenkin eittämättä perustaa, sillä niitä löytyy vuosi toisensa jälkeen Seppälän valikoimista erilaisin variaatioin. (Oma suosikki-inhokkini on ilmakiväärillä ammutun näköinen sammakko, joka tosin on tainnut jo kadota ajasta ikuisuuteen.)
Hengaile näissä kotonani ja ajan sinut kirveellä lumihankeen
Mikäli Seppälän maskottivaatteet ja -asusteet ovat omasta mielestäsi Siisteintä Ikinä, ei siinä mitään – emme ainakaan tule repimään samoja vaatteita toistemme käsistä. Omat mieltymykseni kuitenkin suosivat hieman toisen henkistä väritystä, ja varsinkin sarjakuvahahmoistani olen hyvin tarkka. Mutta palatakseni kirjoituksen alkuun, vierailulle Seppälään tällä kertaa kimmokkeena jo aiemmin mainitsemani cupcake-yömekko, eikä se jäänyt ainoaksi positiiviseksi yllätykseksi:
Kirsikoita, muffinsseja, pastellivärejä… mmm
Kääräisin itselleni mukaan vasemmanpuoleisen yömekon mintunvihreän sisaren, mutta vaaleanpunainenkin on todella suloinen. Suosittelen siis kaikesta huolimatta vierailua Seppälään tänä jouluna, sillä mukahauskat maskottihahmot eivät ole se ainoa vaihtoehto jos haluaa aattona uuden pyjaman ylleen pukea!
Olen nyt aikani pähkäillyt, vetoaako Mori Girls -estetiikka minuun paljon vai vain sopivasti. (Mori Girls, metsätytöt, on japanilainen tyylisuunta, jonka voisi tiivistää siten, että kys. tyyliin pukeutuvat tytöt näyttävät enemmänkin metsästä kuin kaupungista karanneelta.) Pitsit, itsetehdyn näköiset korut, röyhelöt, maanläheiset värit, vanhat kirjat ja yleinen runotyttöily ovat asioita, jotka ovat saaneet sydämeni läpättämään jostain ala-asteelta asti ja näyttävät kuuluvan myös metsätyttöjen repertuaariin.
Mixin Mori Girls check listiltä mm. seuraavat kohdat ovat myös sangen osuvia kuvauksia allekirjoittaneesta:
* Rakastaa eläinkuvioita
* Pitää vanhoja esineitä hurmaavina.
* Rakastaa satuja.
* On vaalea.
* Rakastaa pyöreäkärkisiä kenkiä.
* Innostuu, kun pääsee huonekalukauppaan.
* Valitsee kukkaistuoksun, jos nyt ylipäänsä käyttää hajuvettä.
Metsätyttöily näyttää yhdistävän ne piirteet joista lolitassa pidän (yleinen nostalgia-fiilistely, pitsit, röyhelöt) peruskäyttövaatteisiin, joissa ei tarvitsisi aina huolehtia siitä pudotteleeko tavaroita jättimäisellä alushameella. Tyylissä on kuitenkin myös sellaisia piirteitä, joihin en ihastu sitten ollenkaan, löysät ja muodottomat säkkimekot näin yhtenä esimerkkinä.
Tiettyä Mori Girls -vibaa on ehkä aistittavissa kahdesta uudesta hameostoksestani.
Ensimmäinen hame on Aleksi 13:n alelaarilöytö. Tykkään hameen edessä olevasta nappirivistä ihan todella paljon! Lisäksi hameessa on mukavan leveä ja joustava vyötärökaitale. Hame ei ole ihan noin keltainen oikeasti, makuuhuoneessani on vain ihan todella huono valo talvisin jopa keskellä päivää ja siksi pitää yleensä turvautua vielä kattolampun apuun valaistuksessa.
Toinen hame taas on Kapp Ahlin alelaarilöytö. :P Alkuperäinen hinta taisi olla jotain kahden – kolmenkympin luokkaa, alennettu hinta taas viitisen euroa. Hame on ihanan kevyttä kangasta! Kankaan kukkakuosikin on tosi söpö! Kuva on taaskin laatua kökkö, mutta eip voi mitään.
Minulla ei ole kovin paljon ulkonäköidoleita ja yleisesti ottaen ihmiset ovat minusta nättejä, kun näyttävät luonnolliselta ja omalta itseltään, sen kummemmin erittelemättä. Hiusten kohdalla minuun vetoavat kuitenkin lähes aina pitkät, hyvin hoidetut, silkkisen sileät hiukset otsatukalla väristä ja kantajansa kasvonpiirteistä riippumatta (mistä syystä, köhköh, omat hiukseni noudattavat samaa mallia). Tietysti ihan kaikille ei kyseinen hiusmalli sovi, enkä siitä sellaisten ihmisten päässä pidäkään, joilla se ei näytä hyvältä. :D Eräs näistä tukkaidoleistani on viime Euroviisujen Viron edustaja, Sandra Nurmsalu, jolla nyt kerta kaikkiaan on vain ihan täydelliset hiukset.
Yleensä en välitä ihan hirveästi otsiksesta, joka on niin pitkä, että peittää myös kulmakarvat, mutta tälle tädille se sopii upeasti. En myöskään kovin usein viehäty siitä, että kalpeilla, vaaleilla ihmisillä on todella tummat hiukset, mutta sekin sopii Sandralle todella hyvin.
Ei noissa muissakaan Urban Symphony -bändin tytöissä mitään vikaa ole, nättejä leidejä kaikki. Sandra vain erottuu dramaattisuudellaan edukseen; oikein hyppää silmille tästä kuvasta. (ja tuo otsis on vain ihan jumalainen, jos en sitä jo sanonut.)
Tykkäsin myös ihan kympillä ryhmän esiintymisasuista itse kilpailussa. Sähkönsininen oli juuri sopivan dramaattinen valinta ja mekko oli pikkuisen paljastava (selkä on lähes kokonaan avoin, vaikkei se näistä kuvista näy) ja seksikäs olematta kuitenkaan porno ja härski, kuten nykyisin niin monet esiintymisasut Euroviisuissa. Tässä oli tyyliä.
Lahden eteläpuolelta tulevan esimerkin nojalla voisin melkein, MELKEIN harkita tummempaa hiusten väriä itselleni. No joo, omat silmäni eivät ole läheskään niin kirkkaan kuulaan siniset kuin Sandralla ja kasvojeni väritys on muutenkin vähemmän kirkas, näyttäisin tosi tummilla hiuksilla lähinnä kävelevältä ruumiilta, minkä olen todistanutkin itselleni käyttämällä pari kertaa mustaa peruukkia. Ehkä vain tuijotan näitä kuvia ja mykistyn täydellisistä hiuksista. Miten näin nättiä voikin olla olemassa?
Adelé (malliltaan SoulDollin Soulkid Katie v.1) on ensimmäinen nukkeni ja jos olisin järkyttävän rikas ostaisin Adelélle uusia vaatteita ja peruukin. 
Martinalle (AngelRegionin Little Fair Ami) taas ostaisin ihan ensimmäiseksi uudet kengät. 
