Musiikki miu ystäväin!
28.12.2009 klo 11:37pm Heidi
Toisinaan haen inspiraatiota pukeutumiseeni myös musiikista. En kuitenkaan ole mitenkään erityisen fanaattinen musiikinkuuntelija: ostan levyjä todella harvoin, keikoilla en käy juuri koskaan eikä minua juurikaan kiinnosta lempimusiikkiani tekevien ihmisten elämä, hyvä jo tunnistan valokuvasta lempibändini jäsenet. Jos kuitenkin johonkin kappaleeseen tai bändiin ihastun, saatan kuunnella samaa renkutusta uudestaan ja uudestaan ja uudestaan läpi.
Kuuntelen mieluiten sellaista kappaleita, joissa on mielenkiintoiset sanoitukset, koska musiikista itsestään en ymmärrä juuri mitään (vaikka olenkin pimputellut pianoa useita vuosia kultaisella 90-luvulla, en osaa edelleenkään lukea nuotteja sujuvasti tai mitään muutakaan vastaavaa :P). Kappaleiden herättämät tunteet ja mielikuvat ovat tärkeämpiä kuin hienot musiikilliset kikkailut ja temput.
Noh, löpinät sikseen, postauksen ideana kun kerran oli jakaa biisejä, jotka ovat viimeaikoina ihastuttaneet minua syystä tai toisesta!
Dionysos on ranskalainen yhtye, johon törmäsin joskus parisen vuotta sitten surffaillessani netissä. Ihastuin bändiin heti! Dionysoksen musiikki on ihanan kevyttä, olematta kuitenkaan tyhjänpäiväistä. Sanoituksissa on yleensä aina jokin idea. Eniten tykkään La Mécanique du Coeur -levystä, joka pohjautuu yhtyeen nokkamiehen Mathias Malzieun kirjoittamaan samannimiseen kirjaan (englantilainen versio on nimeltään The Boy with the Cuckoo-Clock Heart). Kirjasta on Wikipedian mukaan myös tekeillä elokuva, jota odottelen ihan kieli pitkällä.
Avokkini tutustutti minut parisen vuotta sitten japanilaiseen Kojima Mayumiin ja sekin oli rakkautta ensikuulemalla! Tädin biisit ovat ihan uskomattoman hauskoja ja niitä kuunnellessa ei vaan yksinkertaisesti voi olla pahalla tuulella.
Kokusyoku Sumiren mainitseminen lienee aika ennalta-arvattavaa, ovathan kyseisen duon tädit hyvin laajalti ihailtuja lolitapiireissä, mutta siitäkin huolimatta; tykkään Sumiresta, suorastaan yllättävän paljon. Sumire on yksi harvoista yhtyeistä, joiden levyn olen ostanut, vaikka se vaatikin omituisilla japanilaisilla sivuilla seikkailua. (Yleensä en jaksa nähdä vaivaa jonkin, hah, cd-levyn takia.)
Ehkä vähän tunnetumman musiikin puolelta Lenkan Trouble Is a Friend of Mine ja The Gossipin Heavy Cross ovat myös olleet ahkerassa luukutuksessa parin viime kuun aikana.
Hyvät uudet vuodet muuten blogin lukijoille! Lähden huomenna Kuopijjoon ihmettelemään Thaimaasta palanneita vanhempia ja velipoikia sekä treffaamaan kavereita, joten en varmaan palaile Fisumandiaksen pariin kuin vasta ensi vuoden puolella! :D (Iik, jännää kun vuosikymmen vaihtuu!)
Aihe: Heidi, Inspiraatio, Musiikki
3 Kommenttia Jätä kommentti
1.
lucilla | 5.1.2010 19:37
Tuo Kokusyoku Sumire on minulle kova pala, koska haluaisin tykätä duosta ja samaan aikaa en vain voi. Näyttää hyvältä, hyvin persoonallinen tyyli, mutta laulajalla menee nuotin vierestä ja viulistin taidot ovat suunnilleen samanlaiset kuin minulla parhaimmillani, ennen kuin lopetin soiton, eli juuri niillä rajoilla kannattaako esiintyä vai ei.
2.
Heidi | 6.1.2010 19:00
Haha, onneksi en itse tosiaan tajua musiikista oikeastaan yhtään mitään, joten minua ei haittaa vaikka laulaja laulaisikin oikeasti väärin, jos laulu vain omaan korvaani kuulostaa kivalta. Sumiressa tykkään just nimenomaan Yukan laulusta, minusta se kuulostaa kivalla tavalla jännältä ja erikoiselta. :3
3.
Johanna | 7.1.2010 13:07
Viulunsoitosta en kommentoi mitään, mutta laulun suhteen kuvittelin aina, että Yuka vetää pikkuisen vierestä ihan tarkoituksella. Sumire kun ei ole ensimmäinen (eikä tuskin viimeinenkään) j-”gootti”-bändi, jonka naisvokalisti käyttää tätä kikkaa. Se, osaisiko Yuka laulaa täysin puhtaasti niin halutessaan, on sitten toinen kysymys… :D
Jätä kommentti
XHTML: Voit käyttää seuraavia HTML-elementtejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>
Paluuviiteosoite | Tämän artikkelin kommentit RSS-syötteenä.