Aihe: Airin
Project Runwayn kahdeksas kausi pyörähti siis käyntiin eilen, mutta se ei ole tämän postauksen pointti. Jotain paljon mielenkiintoisempaa on nimittäin ilmassa: sarjan tuottajat ovat fiksuina ihmisinä hankkiutuneet eroon tylsääkin tylsemmästä Models of the Runway -sisarsarjasta (mitä jännitystä on mallikilpailussa, jossa osanottajat eivät voi mitenkään vaikuttaa siihen voittavatko he lopussa vai ei?), sekä korvanneet sen sarjalla nimeltä On the Road with Austin and Santino. AIVAN OIKEIN, kyseessä on SE Austin ja SE Santino, eli aiempien kausien suosituimpiin nimiin kuuluvat suunnittelijat, jotka ovat nyt lyöttäytyneet yhteen tuodakseen muotia naisille ympäri Amerikan.
y helo thar
Ensireaktioni oli jotakuinkin AsdsDGdshg, joten toiveet ovat korkealla. Sarja kiinnostanee epäilemättä myös Johannaa, jonka sydämen valittu Austin on ensiesiintymisestään lähtien ollut. Jään siis jännityksellä seuraamaan, koska sarjan jaksoja pääsee tapittamaan muutenkin kuin still-kuvista, sillä mielenkiintoista settiä on varmasti luvassa, hyvässä tai pahassa.
Lisäinformaatiota, kuvia ja muuta sälää löytyy sarjan virallisilta sivuilta täältä. Saitin traileri ei itselläni lähtenyt käyntiin, joten kohtalontoverit voivat ihastella previkkaa myös YouTuben puolelta. Lisää tällaista, kiitos! (Ja ok, siitä kasikauden aloituksesta jotain lätinää luvassa sitten kun ehdin tapittaa koko jakson läpi.)
30.7.2010
Viikon päivitystauko selittyy helteillä, rannalla lillumisella sekä ennen kaikkea männäviikonlopun Finnconilla, jonka ansiosta koko Fisumandiaksen tiimi hengasi Jyväskylässä mielenkiintoisia luentoja kuunnellen sekä, no, sitä rannalla lillumista harrastaen. Sain myös Maijalta oman ennustajamustekalan (jollaisen perään olen itkenyt aina jalkapallon MM-kisoista lähtien), mikä olikin hyvä asuste scifi- ja fantasia-aiheiseen tapahtumaan: sain ainakin yhden kehun ”söpöstä Cthulhu-korustani”, ja kieltämättä yhdennäköisyys on huomattava. Olenkin kiintynyt ennustajamustekalaani siinä määrin, että on vaikea lähteä ulos kiinnittämättä sitä johonkin kohtaan asua.
Seura tekee kaltaisekseen
Postauksen pääpointti ei kuitenkaan ole Paulissa, vaan tämänpäiväisen uimarantapikniköinnin jälkeisessä purikurassa. Kuten monet tietävät, on Helsingin Kaisaniemeen avattu Purikura Shop -niminen liike, jossa nimensä mukaisesti voi ottaa purikuraa, itsekoristeltavia yhteiskuvia. Hinta on aika tyyris kertalaakina (8€!), mutta esimerkiksi kolmen tai neljän hengen kesken jaettuna se ei kirpaise aivan niin paljon. Olen kerran aiemmin kokeillut purikuraa San Franciscon reissullani, mutta se oli aikamoista sähläystä japaninkielisine ohjeineen; Kaisaniemen laitteet ovat enkkukäännöksineen huomattavasti selkeämmän oloisia, ja sekä kuvien ottaminen että muokkaaminen oli hauskaa ja yksinkertaista. Valitsemamme laitteen nimeä en muista, mutta se taisi olla pahamainen ”pitää käynnistää uudelleen kuvien välissä” -koppi. :D
Kuvien kökkö laatu johtuu skannauksesta, tosin ne olisi voinut ilmeisesti ladata myös puhelimeen.
Mukana oli siis lisäkseni Maija, sekä poikaystäväni Mika ja Maijan Omenapuu-ken (pieni afropäinen koira, jonka voi bongata joka kuvasta). Vaikka touhu on hieman tyyriimmänpuoleista, ymmärrän hyvin miksi monet ovat Japaninreissuillaan jääneet purikuraan koukkuun – tuskin jää tämäkään kerta viimeisekseni, jos liike pysyy pystyssä kauemmin kuin vuoden.
21.7.2010
Koska syvällä sisimmässään tiedän poikaystäväni olevan vaatteista kiinnostunut fagotti, tuppaan merkkipäivien ja vastaavien varjolla täyttämään hänen vaatekaappiaan räteillä, joista tämä kyllä on kiinnostunut muttei välttämättä oma-aloitteisesti koskaan ostaisi. Kyse on siis hänen yleiseen tyyliinsä sopivista osasista, joissa on jotain pientä ”ekstraa” – erikoisempikin vaatekappale voi mennä mukisematta päälle, jos sen kaveriksi voi pukea jotain tuttua ja turvallista. Vaatemaku laajenee siis täysin poikaystävän omilla ehdoilla, mutta saa pientä avitusta oman tyylisilmäni kautta. ;D
Tällä kertaa sain hänen päivän asustaan kimmokkeen pukea päälleni jotain samanhenkistä, eli toisin sanoen värikoodasin päivän pariskunta-asun, mikä on tietenkin suurinta hottia heti mätsäävien tuulipukujen jälkeen. Halusin ehkä myös leikitellä ajatuksella ”mun uudet lasit päässä kukaan ei erota meitä toisistaan”, joten lopputuloksesta jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä…
Kaulushuppari YesStyle, housut Dressman, liivi ImageWear, hattu Seppälä
Hihaton huppari Primark, hame Primark, toppi ??, kaulakoru H&M, sukkikset ulkomailta
Yhteiskuvaaminen on myös selkeästi hieno tapa viettää yhteistä laatuaikaa: toinen ei osaa vielä kuvata täydellisesti tonnin painavalla, sata lisäosaa sisältävällä digijärkkärillä; toinen taas saa kritiikkiä poseeraamisesta ja tyhjistä silmistä (”valot on päällä mutta ketään ei ole kotona!”). Selkeästi tätä voi käyttää tekosyynä lisäyhteisharjotteluun!
11.7.2010
Vietin oman juhannukseni ulkomailla, tarkemmin sanottuna Manchesterissa, Englannissa. Vaikken lähtenyt reissuun tarkoituksenani noukkia mukaan mitään erityistä, löytyi laukusta silti kotona parin musiikkikirjan lisäksi uutta päällepantavaa. Kuten ilmeisesti joka maailman kolkassa, velloivat alennusmyynnit myös Englannissa ja tätä olikin hyvä hyödyntää esimerkiksi hieman kalliimpien ketjujen -50% -tarjouksien puolesta! Uskaltauduin myös ensimmäistä kertaa monien parjaamaan (mutta laadultaan silti aika tavalla Henkkistä, Gina Tricotia ja vastaavia muistuttavaan) Primarkiin, josta löytyikin pari ihan näppärää perusvaatetta keskimääräistä huokeammalla hinnalla. Valtaosa puljun tarjonnasta oli toki itselleni täysin sopimatonta niin materiaaliensa, kuosiensa kuin malliensakin puolesta, mutta toisinaan voi pienellä vaivannäöllä löytää hauskoja lisiä omaan vaatekaappiinsa tällaisistakin ketjuista.
Hihattomasta mustasta hupparista seuraa kuvaa myöhemmin, mutta £4.50 hinnalla kääräisin sen mukaan kesähelteiden kaveriksi. Yksinkertaista henkselihametta (£9) koekäytin sunnuntaina Traconissa, Tampereella, joka soveltuikin hyvin päivän lämpötiloihin. Asusteeksi pääsi Debenhamsista hintaan £3.50 ostamani kaulakoru, jonka lenkkarien sivuissa on strassiblinksuja. House of Fraserista meinasi lähteä mukaan myös yksinkertainen tuolikaulakoru, mutta valintoja on elämässä tehtävä! (Samassa liikkeessä vilkuilin muutenkin Therapy-merkin koruja, jotka ainakin omaan silmääni suorastaan huusivat Heidiä pastelliväreineen ja romanttisine yksityiskohtineen.)
Otsatukan asettuminen kuvissa, yllättävän hankalaa
6.7.2010
Reality tv:n puolella muoti- ja kokkiohjelmien (Hell’s Kitchen, Top Chef etc) lisäksi seuraan intohimoisesti America’s Best Dance Crew -nimistä sarjaa, jossa etsitään joka kaudella jenkkilän timanttisinta katutanssiryhmää. Vaikka touhun katseleminen on mielekästä jo itsessään, olen huomannut odottavani jakso toisensa jälkeen näkeväni mielikuvituksellisten tanssiliikkeitten lisäksi ryhmien tämänkertaiset asut. Mitä enemmän vaatetukseen on panostettu, sitä mielenkiintoisempi esitys on yleensä luvassa – teemailu ei ole välttämätöntä mutta ilahduttavaa loputtomassa lökäpöksyjen ja lippisten meressä.
Kakkoskauden kirkkain valopilkku tällä saralla olikin ryhmä nimeltä Fanny Pak. Vyölaukkujen mukaan itsensä nimennyt ryhmä rakastaa kasariestetiikkaa, mutta luvassa ei ollut vain pastellivärejä ja painajaismaisia leotardeja: kuvastoon mahtui kaikkea päättäjäistanssimekoista villeihin viidakkoihmisiin. Fanny Pakin kohdalla oli ajateltu kaikkea alusta loppuun, eli asut täydensivät viihdyttäviä ja monipuolisia koreografioita
Myös kolmoskauden Quest Crew:n visuaalinen ilme onnistui miellyttämään kerta kerralta silmää, joskin eri syistä. Quest Crew:n pojat luottavat huomattavasti perinteisempään hip hop -estetiikkaan, mutta tuo siihen oman silauksensa mm. värimaailman puolesta: violettia, keltaista, mustaa… Kun yksi jäsen vielä leikkaa toisten tukat uskottavan metroseksuaalin trendikkäästi, on paketti aika lailla kasassa. (Ei toki haittaa yhtään, että ryhmä on myös koko kisan historian kovimpia!)
ABDC:stä on tietysti mahdotonta puhua mainitsematta Jabbawockeezia, jonka ulkoinen habitus jää kerrasta mieleen: herrat kun esiintyvät tavaramerkkinsä eli (yleensä valkoiset) naamarit kasvoillaan. Kontrasti on hauska vaatteeseen kuin vaatteeseen yhdistettynä, ja identtisten vaateparsien avulla luo illuusiota tanssijoista toistensa klooneina. Oma suosikkini on 80-lukulainen hip hop -staili yhdistettynä valkoisiin maskeihin, siinä on jotain tuoretta ja perinteistä samanaikaisesti!
Kisassa on nähty siis jos jonkinlaisia asuja esitysten ohessa aina nörttipojista (propellilippis!) katu-uskottaviin b-girleihin. Artistikohtaisten haasteiden (mm. Michael Jackson, Janet Jackson, Britney Spears, Missy Elliot) avulla myös parkiintuneimmista roikkuhousuista leivotaan tarvittaessa näyttäviä teatterikerholaisia: alimmat kaksi kuvaa ovat neloskauden Lady Gaga -haasteesta, jonka puvustus ymmärrettävästi heijasteli myös esikuvavideoiden tyyliä. Suosittelen tsekkaamaan!
30.6.2010
Maijan esimerkin tavoin luvassa melkein parin kuukauden takaisia kuvia, mutta yllättäen ne ovatkin odotettua ajankohtaisempia! Kuvia varten heitin naamaan yhdet Katin lukuisista laseista kokonaisuutta täydentämään, mutta jo ennen kuun loppua minun pitäisi omistaa aivan oma pari tummasankaisia (joskaan ei täysin kuvan kaltaisia), kliseisiä emonörttilaseja. Kaksi paria yhden hinnalla -tarjouksen yhteydessä päätin nimittäin investoida tutuista ja turvallisista, kehyksettömistä pokista poikkeavaan tyyliin kakkoslasien osalta. Loppuviikon huikentelen ulkomailla, mutta toivottavasti sen jälkeen voin noutaa uudet ystäväni.
Huppari: Sex Pot ReVeNGe, t-paita: Alice and the Pirates, shortsit: Sex Pot ReVeNGe, vyö: Europe House, ketju: Super Lovers, sukkahousut: Lindex, kengät: Converse
Rakas Flying Fuckini, älkäämme koskaan erotko. Kaulakoru Katin kokoelmista nykäisty.
Uusien lasien osalta jännättäväksi jää myös se, kuinka identtiseksi muutun tämän myötä poikaystäväni kanssa. Onneksi käyttöön jäävät vielä uudet, hieman tämänhetkisistä poikkeavat mutta silti kehyksettömät lasit, jotta identiteettikriisi ei pääse täysin iskemään. Hämmentävää voisi toki myös olla se, että päivän alennusmyyntishoppailuista palasin itse kotiin tyhjin käsin, kun taas poikaystävä löysi itselleen parikin mieluisaa vaatekappaletta:
Ruutua ja Marvelia, kiitos tästä, tosielämän Seth Cohen
21.6.2010
Joka toinen postausaiheeni taitaa käsitellä erilaisia muotiohjelmia, mutta hällä väliä. Suomen Huippiksesta tippui maanantaina viimeinen ei-finalisti, joten lienee hyvä aika hieman kerrata mitä kaudella on tapahtunut. Jenkkilän versio loppui jo aikapäivää sitten hyvin epäyllättävissä tunnelmissa, joten ovatko suomalaiset tarjonneet samoissa määrin naamapalmuilua ja myötähäpeän tunnetta?
Tällä hetkellä ammattimaisimman ja ylipäätään vahvimman portfolion omistaa Tiia, jonka ainoa kompastuskivi on tämän heikko runway-kävely. Se tuo ehkä skabaan lisäjännitettä, sillä muutoin Tiialla olisi titteli ollut jo aika päivää sitten taskussa – finaalikolmikosta Saara taas on hänen peilikuvansa, eli tyttö joka menestyy catwalkilla, mutta ottaa kerta toisensa jälkeen lähes tragikoomisen keskinkertaisia kuvia. Kolmikon viimeinen eli Jenna taas on sahannut edestakaisin koko kilpailun ajan, ja pysynyt kisassa ilmeisesti vain Saimi Nousiaisen päämäärätietoisuuden ansiosta. Hänen puolellaan on kyky onnistua kuvissa edes puolet ajasta lähinnä tuurin puolesta (kuten toinen jakso jo osoitti), mutta tuomaristo kovasti yrittää leipoa Jennasta ulos napakymppejä ihan tietoisin avuin.
Kausi on tuottanut kieltämättä muutamia aika onnistuneitakin kuvia. Niistä vastuussa on usein ollut Tiia, mutta myös toisia on lykästänyt.
Karmeimman kuvan titteli menee vähintään yhtä usein Saaralle, jolla on äärimmäisiä vaikeuksia hallita kasvojensa lihaksia ja silmiään. Katsoja voi suorastaan kuulla päässään Tyra Banksin kirkuvan silmillä hymyilemisestä, mutta vähitellen alkaa epäilyttää onkohan kyseessä ylipäätään Saaralle ylivertainen haaste.
Viime maanantain Geisha-kuvat vetivät ehkä pohjat koko kisan kaikilta kuvauksilta, sillä vain Tiia onnistui tuottamaan kuvia, jotka itse asiaakaana kelpuuttaisin mainostaululle. (Hän toki sai nähdä ensimmäisen kuvansa etukäteen, mikä on voinut avittaa siedettävässä lopputuloksessa.)
Jennan kuva muistuttaa Tyran ja ALT:in pohdinnoista, näyttääkö kuvan tyttö siltä kuin haistaisi hevonsontaa vai siansontaa.
Mari onnistuu hämmästyttävästi muuntautumaan aivan toiseksi henkilöksi jälkimmäisessä kuvassaan. Verrattuna Saaraan ja Jennaan, en kuitenkaan sanoisi tämän olleen viikon huonoin suoritus.
Tuomarit kommentoivat Saaran näyttävän mieheltä mekossa. Aika tyhjentävästi sanottu.
Jos Jenna pistää viime metreillä armottoman spurtin päälle eikä luota pelkästään onneensa, on ihan mahdollista että hänestä kuoriutuu Suomen uusi huippumalli. Saaraa en näe voittajana, sillä vahva kävely ei auta häntä Max Factorin keulakuvana. Kuvien puolesta Tiia on mielestäni lähes itseoikeutettu voittaja, mutta mikäli tuomarit painottavat kävelyä arvioinnissaan, voi yllätyksiä vielä tapahtua. Mielekkäämpää katsottavaa Suomen tämänkertainen Huippis on joka tapauksessa ollut kuin Amerikan 14. kausi!
9.6.2010
Vaikka nyt on pari päivää ollutkin viileämpää/sateisempaa/yleisesti ottaen hieman PMS-oireinen sää, on parilta viime viikolta kerääntynyt silti muutama asukuva, jotka kenties ilmentävät hyvin tyypillistä kesäpukeutumistani. Minishortsit kuuluvat tietysti keliin kuin keliin, mutta kesällä niitä saa jälleen yhdistellä hauskoihin kenkiin! Printtipaidat puskevat esiin ja sivuponnari on lähes välttämätön hyväntuulisuuden takaamiseksi, vaikka tukkani vielä saakin hieman kasvaa ennen kuin se onnistuu ilman pinnirykmenttiä takaraivolla. Mutta antaa kuvien puhua puolestaan:
Vasemmalla: lirttipaita ulkomailta, shortsihame MA, tennarit Converse
Oikealla: t-paita H&M kids, shortsit Sex Pot ReVeNGe
Läpipalanut paita h.NAOTO, haalarit h.NAOTO, kengät DC
Kunhan ilmat jälleen lämpenevät helteisiin asti, saatan uskaltautua ulos jopa jossain hametta muistuttavassa kyhäelmässä, tarkoituksena ainakin olisi muokata paria viimekesäistä ostosta paremmin omaa tyyliäni vastaavaksi. Tänään pääsivät käyttöön myös DC:n sinipinkit glitterlenkkarit, joten toivottavasti nekin rantautuvat blogin puolelle mitä pikimmiten!
3.6.2010
Project Runway, TAAS? Tuskanparkaisuja, ehkä – mutta ei ole minun vikani että sarja onnistuu viihdyttämään monessa eri muodossa. Näillä näkymin PR Australian ensimmäisen kauden esittely on hetkeen viimeinen, joten hullut vihaajat voivat huokaista helpotuksesta ja muut… no, toivottavasti saada vinkkiä siitä, että myös toisella puolella maailmaa voidaan tehdä kauniita vaatteita sekä kehittää koomisia tilanteita.
Seurasin siis PR Australian ensimmäistä kautta takaperoisessa järjestyksessä huomattuani miten paljon toisen kauden parissa viihdyin. Eikä ykkönen jättänyt sekään kylmäksi, vaikka suoranaisia sydämen valittuja ei tämän syövereistä noussutkaan (ellei sitten puhuta Petrovan tukasta, joka ilahdutti aina ruudulle ilmestyessään). Kauden toinen tukkaihme oli Mark, jonka tyyli pysyi kirjaimellisesti samana koko kauden ajan. Täytyy vain ihailla vastaavaa omistautumista!
Ensimmäinen kausi on jälleen täynnä yllätyksiä: mukana on välillä täysin käsittämättömiä tyyppejä, jotka paljastuvatkin ihan ok suunnittelijoiksi. Alussa epäilin pelkkiä miesten vaatteita suunnittelevan Brentin (pelkkiä miestenvaatteita? kilpailussa jonka mallit ovat naisia 99% ajasta??) tippuvan parin ensimmäisen jakson aikana, mutta viimeistään kilpa-autohaasteessa tämän paremmat puolet nousivat esille. Mekkonsa n. kymmenessä minuutissa kokoon rykäissyt Helen joutui puolestaan skarppaamaan kun tuomarit vihdoin huomauttivat, että vaatteet myös näyttävät lyhyessä ajassa tehdyiltä. Ensimmäisen jakson (josta kuvat ovat) Alisonin kyseenalaista makua eivät uudet mahdollisuudet tosin voineet enää pelastaa, kun hän pykersi alla näkyvän kammotuksen haasteeseen, jossa piti luoda ”elegantti iltamekko”:
Eleganttihan se joo
Edes haasteen voittaja, Leigh, ei päässyt vähällä: vaikka asu oli kaunis ja muista erottuva, oli tämän naama ikuistamisen arvoinen kun tuomarit vienosti tiedustelivat kuuluuko kenties Vivienne Westwood hänen esikuviensa joukkoon. (On aina hauskaa kun tuomarit huomauttelevat liian selkeistä vaikutteista, sillä kyse on nimenomaan suunnittelukilpailusta.)
Oh snap
PR Australia on kahden kautensa aikana tuntunut tavallaan raikkaammalta kuin jo seitsemänteen versioonsa ehtinyt jenkkivastine, mahdollisesti siksi ettei sen draama ja jännitys ole yhtä hahmoihin kärjistettyä. Kilpailijat toki ottavat yhteen hetkittäin (”varastit mun kaavan, bitch!”) ja mollaavat tietenkin rumia asuja haastattelutuokioissa, mutta auttavat myös toisaalta toisiaan deadlinen lähestyessä sekä kehuvat aidosti kun kilpakumppanilla on valmisteilla jotain oikeasti hienoa. Pam pam paa -hetkiä tulee enemmän huolittelemattomista helmoista catwalkilla kuin kyräilystä, vaikka erilaiset ryhmähaasteet tuntuvat aiheuttavan toisille päänvaivaa kaudesta ja maasta riippumatta…
Vielä kerran tukkaa
Australian version yksi hauskimmista piirteistä on sen erikoishaaste kauden loppupuolella, jossa jo eliminoidut suunnittelijat palaavat takaisin auttamaan kilpailijoita. Haasteen voittaneen parin jo kertaalleen pudonnut puolisko pääsee takaisin kilpailuun, joten kyse on uudesta mahdollisuudesta, joka usein motivoi yhteistyötä uudella tavalla. Tällä kertaa itse haasteissa oli ehkä hieman liikaa perusgaalamekkoja (graahh ”glamorous frock frock frock” graaah), mutta mukaan mahtui myös uimapukua sekä –aivan oikein– kokonainen hääpuku!
26.5.2010
Kevät on kiirettä ja flunssaa täynnä, mutta tunnelin päässä pilkottaa jo valoa: enää yksi tentti, pari luentopäiväkirjaa sekä läjäpäin käännöshommia, ja sitten kesä! Parin viime päivän superlämpötilat ovat myös motivoineet kovasti kääntämään nupit lomailuvaihteelle, mutta eiköhän viimeisistäkin rutistuksista selviydytä ihan kunnialla. Työt ja erilaiset projektit ovat siis pitäneet Fisun tyttöjä kiireisinä, mutta lämpötilojen noustessa iskee myös halu käyttää kesäisiä kenkiä ja pukeutua entistä hauskemmin, joten erinäistä kuvasaldoa on luvassa lähitulevaisuudessa!
Sillä välin postaus, joka on pyörinyt päässäni jo jonkin aikaa: rakkauteni Space Invaders -aiheisiin vaatteisiin ja asusteisiin. Pelin avaruusolennot ovat täydellisiä printtejä tavarassa kuin tavarassa, sillä ne ovat a) hauskoja, b) söpöjä, c) skaalattavia ja d) toimivat missä värissä tahansa. Vaikka Space Invaders -buumi on riehunut esimerkiksi Ranskassa ja Englannissa mm. katutaiteen muodossa jo jonkin aikaa ja yksittäisen avaruusolion kuviota voisi sanoa jopa kliseiseksi, löydän itseni keräilemästä kerta toisensa jälkeen matkan varrelle sattuvia vaatteita. Tällä hetkellä kokoelmani on seitsenpäinen:
Valkoinen huppari on suurin aarteeni, sillä sen invaderit säihkyvät metallinhohtoisina sateenkaaren kaikissa väreissä! Mukaan se lähti Lontoon Trocaderon jostain turistirysäkaupasta viidellätoista punnalla. Myös vihersävyinen t-paita on Lontoosta, tällä kertaa HMV:ltä, ja silitettävä kangasmerkki (joka vielä oikeaa kohdetta odottaa) Forbidden Planetista. Jo kertaalleen blogissa nähty A Simple Plan -paita on Threadlessista tilattu, ja sukkaparit kotoisasti Suomesta, mustat Carlingsilta ja värikkäät Accessorizesta. Joukon toinen helmi on kuitenkin vaaleansininen kaulakoru, jonka Maija tehtaili minulle vuosi sitten syntymäpäivälahjaksi Shrink It! -levyistä.
Ehkä Space Invader -avaruusoliot ovat minulle sitä mitä esimerkiksi leopardiprintti tai floraalit toisille, eli ne käyvät aina ja kaiken kanssa. Kevytmuotoinen keräily voi siis hyvinkin jatkua, kun vastaan jatkossa tulee jotain jännittävää! Sitä odotellessa voikin hyvin orientoitua pelaamalla itse peliä vaikkapa täällä.
13.5.2010
Edellinen sivu
