Aihe: Airin
Vaikka tällä hetkellä asun vielä iloisesti soluasunnossa kuten hikisen opiskelijan kuuluukin, monien muiden tavoin pohdin silti usein miten sisustaisin Ihka Oman Asuntoni kun tilapäisasumisen päivät ovat ohi ja vastaan tulee kämppä jota ei tarvitse jakaa puolituntemattomien kanssa. Omaa huonettaan voi tietenkin näilläkin eväillä koristella jo riittämiin, mutta suuri heikkouteni ovat erilaiset keittiötavarat ja muu yleissälä jotka ankeassa opiskelijakämpässä eivät juuri pääse täysiin oikeuksiinsa. Tähän himoon selailenkin usein japanilaisen Swimmerin nettisivuja, sillä söpöjä pikkutavaroita ja arkielämän piristäjiä on kyseinen pulju täynnä. Alla siis muutamia omia suosikkejani, olkaa hyvä!
Sydänpeili ja haamunmuotoinen ns. passcase eli kotelo
Nämä kaksi edustavat enemmänkin pikkusäläosastoa, mutta en voinut olla ottamatta niitä mukaan. Vaaleanpunainen ja musta sydänpeili on yksinkertaisen suloinen (tällä hetkellä mukanani kulkeva taskupeili on Asiajamista hommattu, vaaleansininen ja tikkukaramellin muotoinen), ja haamukotelo puhuu itse puolestaan. Japanissa suositut erilaisille junapasseille ja muille vastaaville tarkoitetut kotelot ovat hieman tuntemattomampi käsite Suomessa, mutta kyllä tuolle käyttöä keksisi silti!
Kakkukello, kirsikkalasi, jäätelöteline… aaa
Vaikka tuskin tulen koskaan keittiötäni vaaleanpunaisella kuorruttamaan, on kuvan kakkukello aivan liian mauttoman vastustamaton. Myös kolmiulotteisen kellon reunat on koristeltu täytekakkua muistuttamaan, joten se on ällösöpöydessään supervitsikäs ja piristäisi nimenomaan keittiötä (jossa vietän suurimman osan ajastani leipoen). Suloiset printit juomalaseissa ovat jälleen yksi haikailujeni kohde, ja ilmeisesti ruokailuvälineille/muumikä tarkoitettu jäätelöteemainen teline menee jälleen kerran osastoon ”näyttäis ihan älyttömältä mutta PAKKO SAADA”.
Purnukoita ja henkareita, a++
Jokainen keittiö tarvitsee tietysti läjäpäin säilytystavaroita, ja mikä sopisikaan tähän tarkoitukseen paremmin kuin printtipurnukat? Tahtoo (;_;)/ Myös kuvioidut, värikkäät henkarit edustavat niitä arjen pieniä piristäjiä, tässä tapauksessa aamulla vaatteita valitessa. Miksi tyytyä tylsään kun voi saada hauskaa? No, toisaalta pidän myös tyylikkään yksinkertaisesta, joten saa nähdä miten tulevaisuudessa yritän yhdistää rakkauteni ruoka-aiheisiin teemoihin sekä uskottavan hillityn designin…
7.3.2010
Rentojen viikonloppujen aikana ehtii hyvin leipoa – alunperin pohdinnassa oli jonkinlainen marjapiirakka, mutta raati päätyi lopulta suklaakekseihin. Valinta oli onnistunut, sillä taikinasta syntyi kolmelle hengelle runsaasti syötävää (vaikka tekovaiheessa yksi osapuoli yrittikin aina silmän välttäessä varastaa taikinaa suoraan kulhosta). Jostain päin nettiä baitattu, hieman muunneltu resepti siis alla:
- 5dl vehnäjauhoja
- 1dl fariinisokeria (tämän sijasta käytin intiaanisokeria)
- 2½ sokeria (jonka määrää voi mielestäni vähentää ja/tai korvata intiaanisokerilla)
- 2tl vaniliinisokeria
- 1tl suolaa
- 1tl leivinjauhetta
- 2 munaa
- n. 250g rasvaa
- n. 300-400g suklaata
Suklaa kannattaa rouhia/pilkkoa heti alkuun omien mieltymysten kokoisiksi palasiksi. Rasva ja sokerit+suola vaahdotetaan, munat vispataan kevyesti erillisessä kipossa ja lisätään seokseen. Muut kuivat aineet yhdistetään ja sekoitetaan taikinaan, lopuksi lisätään suklaapalat. Leivinpaperille kasattavat taikinanokareet on hyvä pitää suht pienikokoisina ja jättää kunnon leviämisvarat, jolloin taikinasta syntyy ainakin kolme pellillistä (3×4 per pelti) kuvan kokoisia keksejä. (Jos toisaalta hinkuu nimenomaan jumbokeksien perään, saa jo ruokalusikallisella taikinaa oikein kookkaan lopputuloksen.) 175°C:ssa keksejä paistetaan koosta riippuen noin 10min tai kunnes ne ovat väriltään kullankellertäviä. Lyhyt jäähdytysaika parvekkeella/jääkaapissa on myös suotavaa, jotta suklaa ehtii jähmettyä ennen syöntiä.
1.3.2010
Muodin Huipulle -kommentaareja seuranneet ovat varmasti huomanneet, että Project Runway -sarja kaikkine reinkarnaatioineen on kovasti Fisumandiaksen mieleen. Alkuperäinen amerikkalainen versio on ehtinyt jo seitsemänteen tuotantokauteensa, joka kuudennen kauden Los Angelesin reissun jälkeen on palannut jälleen New Yorkin hellään huomaan. Mitään kovin ekstensiivistä kommentaaria PR:n seitsemännestä tulemisesta tuskin voi spoilerivaaran vuoksi kirjoittaa (ellei joku ole ehdottoman kiinnostunut, jolloin voi soveltaa tarvittaessa Lue lisää -toimintoa), mutta jotain yleistä tohtii silti jo kuusi jaksoa ulos pukanneesta kaudesta mainita.
Uudet isänmaan toivot valmiina haasteisiin
PR:n kausien viihdyttävyysarvo on suoraan verrannollinen kahteen seikkaan: suunnittelijoiden estetiikantajuun ja siihen kuinka hyvin se mätsää katsojan mieltymyksiin, sekä suunnittelijoiden luonteeseen henkilöhahmoina ja missä määrin näiden käytös ihastuttaa/vihastuttaa katsojia. Pelkkä moottoriturvan aukominen ja sateenkaaripaletti ei tee kenestäkään automaattisesti parempaa suunnittelijaa, mutta kerta toisensa jälkeen beessin ja ruskean värisiä kotelomekkoja otsa rypyssä catwalkille tuuppaavat fässhön disainerit eivät itselleni nappaa niin esteettisessä kuin persoonallisessakaan mielessä. Seiskakaudella värien ja harmaavarpusten tasapaino on jotakuinkin 50-50, joten kaikille luulisi löytyvän jotain: äänekkäin joukosta on ehdottomasti Anthony, 28-vuotias jannu Alabamasta, ja omituisin Ping, 34-vuotias kiinalaisnainen, jonka estetiikantaju joko uppoaa tai ei uppoa muttei ainakaan huku joukkoon.
Aina välillä joku haluaa olla rock
Tähänastiset haasteet ovat olleet ”ok”: kuuden jakson aikana suunnittelijat ovat joutuneet työskentelemään jo pariin otteeseen muidenkin kuin omien malliensa kanssa, joskaan neloskauden miestenvaatehaasteen kaltaisia pommeja (ja siitä seuranneita faileja) ei ole vielä ilmaantunut. Vaikka osalla suunnittelijoista on jo vahva henkilökohtainen visio ja haasteesta toiseen he onnistuvat tekemään vaatteista itsensä näköisiä, löytyy joukosta vielä paljon epämääräistä eh-jengiä jotka taistelevat jatkopaikasta samalla kun kotiin lähetetään porukkaa niin eriskummallisuuden kuin kyseenalaisen maun (tai sanotaanko mauttomuuden) nimissä. Mutta näinhän se on aina, juna kulkee ja karavaani polkee.
Central Park ja kangasinvaasio
Ylläolevat kuvat ovat ensimmäisestä jaksosta, jonka perinteinen ”duunaa asu joka kertoo JUURI SINUSTA suunnittelijana” -haaste oli vitsikästä seurattavaa verhoiltuine Central Parkin penkkeineen. Vaikka lopputuloksesta suurin osa oli jälleen suhteellisen mitäänsanomattomia mekkoja, löytyi joukosta tarpeeksi mielenkiintoisia designeja lupaamaan tästä kaudesta edes semi-mielenkiintoisen tapauksen. Tähän mennessä olenkin seurannut seiskakautta valppaampana kuin vaikkapa kolmosta, sillä hämmentäviä tilanteita ei varmasti puutu: kuka suunnittelija lähettikään jo kakkosjaksossa mallinsa tuomarien eteen perberi vitsikkäästi vilkkuen?
24.2.2010
Jo pidemmän ajan olen havainnut erinäisissä japanihenkisten ihmisten piireissä lämpimiä tunteita Rilakkuma-nimistä San-X:n maskottihahmoa sekä tämän kanssa hengaavaa vaaleampaa nallekarhua, Korilakkumaa kohtaan. Vaikka nämä kaksi kieltämättä söpöjä ovatkin, eivät ne koskaan iskeneet minuun samalla tavalla kuin vaikkapa niinikään San-X:n Afro Ken -koira tai vaikkapa Shinkansen-juna. Tarpeeksi Rilakkuman kuvia tuijoteltuani huomasin kuitenkin yllätyksekseni, että nallekarhujen kanssa tuntui usein hengaavan varsin sympaattinen pieni lintu, jonka on kai oikeasti tarkoitus olla tipu/untuvikko – omaan silmääni se kuitenkin näyttää petollisesti pieneltä ankalta, ja koska ankat ovat kissojen lisäksi ehdottomia lempieläimiäni, oli vain ajan kysymys kunnes hurahtaisin täysin Kiiroitori-maniaan.
kuvat Artbox.co.uk
Artboxin sivuilla tutkiskelin aikani Rilakkuma-aiheisia tavaroita kuten bento-laatikoita ja teemukeja, ja kelpuuttaisin kyllä ylläolevat hetkessä omaan keittiökaappiini edelleen. Kolmikkoa näkee usein erilaisissa ruokateemaisissa ympäristöissä, ja koska toinen heikkouteni ankkojen lisäksi on erilaiset herkut ja makeat (varsinkin minikoossa), ei kestänyt kauaa ennen kuin törmäsin siihen ultimaattiseen yhdistelmään…
kuvat Strapya
…nimittäin Strapyan ihanaakin turhemmat kännykkäkorut (…ja avaimenpäällinen)! Yhtenä heikkona hetkenä sitten pistin tilauksen vetämään, ja ylläolevat tavarat saapuivat muutama päivä sitten jo innosta odotteleviin hyppysiini. Erilaisia versioita on Strapyalla varastossa vielä vaikka kuinka, joten asialliseen hintaan uskon kokoelmani kertyvän vielä jatkossa. Ennalta olin sortunut ostamaan hieman kookkaamman korun, joka laukaisi kyseisen vimman lopullisesti, mutta mitään en kadu! Kuvaan siitä onkin hyvä päättää – jos toiset rakastavat Hello Kittyä, olkoon Kiiroitori minun ällösöpöpaheeni. :D
19.2.2010
Kuten monista uutisista ja blogeista on voinut jo lukea, torstaina 11.2.2010 Alexander McQueen päätti elämänsä kotonaan Lontoossa. Muotisuunnittelijasuuruuden kuolema on otettu vastaan ennen kaikkea järkyttyneen yllätyksen tunnelmissa, sillä 40-vuotias McQueen oli uransa huipulla sekä suuri inspiraatio ja esikuva monelle.
McQueen kuului (ja kuuluu edelleen) omien suosikkisuunnittelijoitteni joukkoon, joten luin uutisesta lähinnä hämmentyneen epäuskoisena. Monen muun tavoin koin itse ‘valaistumisen’ hänen mallistoihinsa vasta vuoden 2006 tienoilla, mutta olen silti vilpittömän pahoillani näin lahjakkaan sekä omaperäisen ihmisen menetyksestä. Tehdäkseni tästä kirjoituksesta kuitenkin edes himpun erilaisen kuin loputtomista tusinamuistokirjoituksista (tiedän miten teennäiseltä tällaiset pahimmillaan kuulostavat), mieleeni tuli lainata pätkää viime aikoina lukemastani Kurt Vonnegutin kirjasta Slaughterhouse-five:
The most important thing I learned on Tralfamadore was that when a person dies he only appears to die. He is still very much alive in the past, so it is very silly for people to cry at his funeral. All moments, past, present and future, always have existed, always will exist. [...] It is just an illusion we have here on Earth that one moment follows another one, like beads on a string, and that once a moment is gone it is gone forever.
Ylläolevaa voi arkisemmin (sekä kornisti ja kliseisesti, mutta menkööt) soveltaa tarkoittamaan, että se mitä McQueen elämänsä aikana ehti saavuttaa on loputtomasti läsnä nyt, menneisyydessä ja tulevassa. Tämän vuoksi olen kasannut alle muutamia linkkejä joista kukin voi halutessaan hypätä aikakoneessa historiaan ja muistaa McQueenin siitä, mitä tämä parhaiten osasi: luoda persoonallisia, haastavia ja nyrjähtäneen kauniita vaatteita.
- Fashionologien runwaykokoelma
- Style.comin arkisto McQueenin mallistoista
- Runwaym:n muistokirjoitus laajalla kuvakokoelmalla (vaatii yhteisöön liittymisen)
- Ohnotheydidntin kuvakokoelma, jossa vain murto-osa julkisuuden henkilöiden suosimista McQueenin vaatteista
12.2.2010
Toisinaan sitä havahtuu talvialennusmyynteihin liian myöhään, tai kun on jo tuhlannut rahojaan toisaalle. Omalla kohdallani näin kävi taannoisen Candy Stripperin alen kanssa, mutta tallensin silti omaksi ilokseni silloisia lemppareitani vaatteiden joukosta siltä varalta että jonain päivänä törmäisin vielä vastaaviin. Joten luvassa jälleen häpeilemätöntä materialismispämmiä ja hauskoja vaatteita, olkaa hyvä!
Roskaruokahuppari ja ulkoilutakki, uuh uuh
Hampurilais/hodari/ranskisteema toimii minuun lähes aina, ja printit ovat hauskan pelkistettyjä eivätkä dominoi liikaa hupparin ulkoasua muuten. Ulkoilutakissa taas on itseäni usein miellyttävä korkea kaulus, ja taskujen sijoittelu on jännä. En tiedä missä tilanteissa tällaista käyttäisin, mutta ilmeisesti täytyisi vain keksiä jostain sille sopivaa tekemistä!
Lepakkoneulehuppari ja tähtisukkikset
Huppareita ei koskaan voi olla liikaa, ja tämä kyseinen yksilö miellytti sekä violettina että valkoisena eniten. Kuviot ovat juuri oikean kokoisia ja sarjakuvamaisen hauskoja. Sukkahousuissa puolestaan on sekä tavanomaisesta poikkeava väriteema että sopivan vaihteleva printti, joten näiden ympärille olisi helppo rakentaa yksinkertainen asukokonaisuus jonka päätähti (heh_heh) sääret olisivat!
!!!
Vampyyrisormus on kiehtovimpia ideoita aikoihin, ja toteutus on tarpeeksi muovimaisen sarjakuvamainen näyttämättä silti rikollisen halvalta. Tällainen minulle heti!
Kultaa ja hopeaa, hopeaa ja kultaa
…Ja loppuun ykkössuosikkini, jonka hienoutta en yksinkertaisesti voi lakata ihastelemasta. Kyse on siis kaulakorusta, ja mallin koukuttavuudesta kertoo omiaan se, että olisin melkein valmis kelpuuttamaan arkikäyttöön saman teeman hiusdonitsin – siis hiusdonitsin! Korussa yhdistyy todella hauskasti ketjun ja materiaalin keveys sekä ‘raskauttava’ kolmiulotteisuus, mutta loppupeleissä ei pääse yli eikä ympäri siitä seikasta, että kulta hopeisella pohjalla on yksi lempikombojani ikinä.
Pahoittelut lyhyestä kirjoituksesta tältä erää, viikonloppu saattaa tuoda mukanaan paljon lisäkimallusta!
5.2.2010
Kevään couturemallistoista toipuminen alkaa olla vähitellen pulkassa, joten tähän väliin lienee syytä tehdä lyhyehkö katsaus siihen mitä Pariisissa vyörytettiin niskaan tällä kertaa. Päädyin valikoimaan muutamia yleisotoksia muutamalta isommalta nimeltä liiallisen ylenpalttisuuden välttääkseni, sillä esimerkiksi Valentinon tai Chanelin perinpohjainen puiminen veisi kokonaan oman kirjoituksensa. Tyydytään siis tältä erää läpileikkaamaan tämänkertaista ”tarjontaa” maaliskuun syys/talvi ready-to-wear mallistoja odotellessa.
Dior ja drag-queen meikit, ennenkuulumatonta! …tai sitten ei
Aloitetaan Diorilla, joskin valehtelisin jos sanoisin että kyseessä oli mitään kovin ennenkuulumatonta tai erilaista. Osa värivalinnoista oli silti kalpeine pastelleineen kovasti mieleeni, joten plussaa siitä sekä materiaalivalinnoista. Suurin ”meh” malliston suhteen tulee kenties siitä tunteesta että suuri osa asuista on suunniteltu lähinnä varman päälle pelaavalle Oscargaalavieraalle, jota punaisella matolla patsastellessaan kuvaillaan sanoilla ”elegantti” ja ”ajaton”, muttei kovinkaan mielikuvituksellinen.
Sademetsistä maya-temppeleihin ja takaisin
Gaultierin malliston takana kummitteli Jean Paulin itsensä mukaan kuulemma Avatar-elokuvan tekemä suuri vaikutus, ja sademetsämaisuuksia vaatteista saikin bongata vähän liiankin kanssa. Itselleni tosin erilaisista denimiä muistuttavista väkerryksistä ja geometrisuuksista yhdistettynä ylläoleviin viidakkokirjoihin ja auringonpalvojiin tuli mieleen jotakuinkin ”maailman ympäri 80 päivässä”. Toimiihan se niinkin.
electric eel orchestra represent
Givenchy on yksi omia kestosuosikkejani, tosin tällä kertaa tyydyin ihailemaan lähinnä värivalintoja ja materiaaleja kuin itse leikkauksia. Lampunvarjostimella varustetut mallit jäivät kenties hieman kauemmas siitä ”omg mulle” -osastosta, ja bermudashortsit jättivät nekin etäiseksi. Mutta kuten ylläolevista kuvista näkyy, ei Givenchy petä koskaan täysin: metalliset siniset, vihreät ja violetit pitävät kutinsa tilanteessa kuin tilanteessa. Tänne vaan!
In the name of the moon, I shall punish you!
Ja loppuun Armani Privé: katsojasta riippuen klassista tai tylsää, mutta itse sain jostain syystä tästä mallistosta vahvoja Sailor Moon -tuntemuksia. :D Tästä inspiroituneena väsäsin jopa kuu/kuuntomu -henkisen meikin hopean ja kultaisen ympärille, mutta lopputulos ei tallentunut kameralle aivan niin hyvin kuin olin toivonut, joten jätän sen esittelemisen toiseen kertaan. Mielestäni mallisto on kuitenkin onnistunut jossain jos se kykenee herättämään katsojassaan erilaisia mielikuvia ja assosiaatioita, joista tämä sitten voi ammentaa inspiraatiota omaan arki- tai juhlapukeutumiseensa.
kuvat pääasiassa fashionologie.com
1.2.2010
Vaikka silmääni miellyttää paljon ns. tyylipuhtaiden katutyylien toteuttaminen (sikäli kuin tämän sanominen on edes mahdollista, katutyylit kun ovat parhaimmillaan täydentämässä kantajansa jo olemassaolevaa persoonaa), huomaan usein inspiroituvani eniten ajatuksesta yhdistellä vaatekaappini ääripäitä tavalla, jonka lopputulos ei välttämättä sovi suoraan minkään alalajin alle, mutta näyttää ainakin omasta mielestäni kivalta.
Takki: BPN, paita: h.NAOTO, rintakoru: SEX POT ReVeNGe, päälihame: Na+H, alempi hame: itsetehty, vyö: Pariisista, sukat: Alice and the Pirates, kengät: lolita-lola
Kiinnostus esimerkiksi lolitavaatteiden ja ns. punxyvaatteiden yhdistelyyn (muutoinkin kuin ns. punk lolitan hengessä) taisi lähteä joskus vuonna Ozy ja Mandias, kun huomasin h.NAOTOn splätterihousujeni sopivan hauskasti yhteen Babyn Pour Lolita -hupparin ja söpöjen valkoisten lolitasaappaiden kanssa. Tällä kertaa inspiraatio lähti San Franciscosta tuliaisena saaduista AatP:n ylipolvensukista, joiden glitterpohja ja reunoja kiertelevä teksti huusivat päästä osaksi jotain ”hauskaa” asukokonaisuutta!
Tarkempi kuva rintakorusta, kuvassa myös huterasti näkyvä Meccan kultahopea lukkokaulakoru
Koska suurin osa esimerkiksi lolitahameistani ei printtivoittoisuutensa tai muun yleissöpöytensä vuoksi välttämättä vastaavaan käyttöön sovellu, olenkin viime aikoina tuntenut kovasti vetoa esimerkiksi Algonquinsin ja Candy Stripperin harrastamiin mekkohamevirityksiin. Kerrokset, kevyet materiaalivalinnat ja ilmavuus voisivat olla esimerkiksi ensi kevään/kesän sana – katsotaan mitä tapahtuu!
24.1.2010
Viikonlopun aikana päätin keväisen opiskelustressin lieventämiseksi harrastaa yhtä lempiajanvietteistäni: pukeutumista. Ei, tämä ei tarkoita että muina aikoina juoksentelen ulkona ilkosillani (…ainakaan useimmiten), vaan että yksinkertaisena ihmisenä pidän toisinaan vapaa-aikana tälläytymisestä, vaikken olisi edes menossa mihinkään, kaikista vähiten lumikasojen keskelle tarpomaan. Koska suurin osa ”mielenkiintoisesta” vaatekaapistani on myös vanhemmillani Helsingissä, ovat nämä hetket jotakuinkin Barbie-leikkejä vastaavia tilanteita joissa voin stailata itseäni ja kehittää erilaisia asukokonaisuuksia esimerkiksi niiden vaatekappaleiden ympärille, joita en tule muutoin usein käyttäneeksi.
Vaikka vaaleansinisessä minut on lolitapuolella nähty n^+1 kertaa, onnistuin kaivelemaan esiin hameen jonka olen aikoinani Johannalta nälistänyt. Harvoin osaan vastustaa vaaleansinisiä vaatekappaleita, minkä ansiosta niitä on kaappiin kerääntynytkin aikamoinen läjä aina asusteista, sukista, hameista, paidoista ja mekoista kenkiin. Koomista tästä tekee se, että muutamia asusteita ja yksiä sukkia lukuunottamatta käytännössä kaikki vaaleansiniseni ovat eri sävyä. Vaikka minkään matchy-matchy farkku-univormun perään en haikailekaan, näyttävät keskenään riitasoinnussa olevat saman värin eri sävyt monesti luovan sijasta harkitsemattomilta, joten yhdistelyssä saa välillä repiä hiuksia.
Paita: Emily Temple Cute, hame: Johannan ompelema, sukat: Alice and the Pirates, kengät: Secret Shop, bolero ja baskeri taviskaupoista, rannekoru ja sormus: Nemeira
Talvisen jään ja lumen keskelle siis talvista … jäätä ja lunta. Koska ylläolevat Secret Shopin kengät ovat ne(kin) enemmän turkoosiin vivahtavia kuin suurin osa vaatekaapista on käyttö jäänyt vähälle, mutta löysin korulaatikostani parikin Nemeiran tekemää sormusta joissa oli sama sävy. Paidassa ja hameessa on tarpeeksi erilaisia sinisen sävyjä jotta erisävyisyys ei riitele omien silmieni kanssa liiaksi – kun on tarpeesi montaa eri sinistä, ne alkavat mätsätä toinen toisiinsa. Itse ainakin pidän siitä moniulotteisuudesta, jonka yhden ja saman sävyn rikkomisella voi saada aikaiseksi.
It is a naama
Sormus ja paidan somisteet lähikuvassa! Kuten kuvasta käy ilmi, ETC:n paita ei oikeastaan ole vaaleansininen ollenkaan – siinä itsessäänkin vain menee vieri viereltä useampaa eri vaaleansinisen raidan sävyä, ja lopputulos näyttää silti kaukaa tasaiselta. Sääli etteivät sukkien kultakirjailut sivusta näy kuvissa, sillä kolmas väri joka tässä asussa toimii hyvin on kulta. Olen aina ostellut enemmän hopean- kuin kullansävyisiä koruja, joten kenties lienee aika kartuttaa asusteita tälläkin saralla…
18.1.2010
Yksi lempparisivustoistani mitä t-paitoihin tulee on Threadless.com, sillä sen valikoimista tuntuu löytyvän jotain jokaiselle hipstereistä taidehippeihin ja pelinörtteihin. Paitadesignit ovat jatkuvasti (hyvällä tai huonolla tavalla) yllättäviä, sillä kävijät voivat itse äänestää mitä sivuille lopulta päätyy, ja koska valikoimat vaihtuvat tarpeeksi usein, on jo pelkkä tuotteiden selailu hauskaa. Koska Threadlessin paidoilla on helppoa tuoda esiin omia kiinnostuksenkohteita ja jopa luonteenpiirteitä, tilasin joulun alla kolme paitaa joista yksi päätyi lahjaksi poikaystävälleni, yksi Maijalle ja yksi itselleni.
Ultimate Combo
Olen kenties hieman surullinen ihminen, mutta tämä nauratti ääneen – ehkä siksi, että ottaisin mielelläni Hadoukenin ja Shoryukenin rinnalle Flyygelinsoitto…kenin. Värit ovat hillityt ja tyylikkäät, ja yksinkertainen design miellyttää omaa silmääni paljon. Tämän lisäksi paita tuo mieleen viime kesän loputtomat SFIV-väännöt Lontoon pelisaleissa, joten ei liene mikään yllätys että myös poikaystävä tykkäsi paidastaan.
Vampire!
Maijan valitsemassa paidassa on tavanomaista nokkelampi idea taustalla: vampyyriä ympäröivä tulikehä ilmaantuu esiin, kun UV-värillä painettu kuvio pääsee kosketuksiin auringonvalossa. FUNY AMIRITE. Paidan on käsittääkseni tarkoitus hohtaa myös pimeässä kuten kuvasta käy ilmi, joskin Maija voi raportoida tuloksista kun päättää lukkiutua paitoineen vaikkapa pimeään vessaan verenimijöitä odottelemaan.
A Simple Plan
Vaikka kokoelmani Space Invaders -aiheisista vaatteista ja asusteista alkaa hämmentää jo itseänikin, oli tämä design niin hellyyttävä ja tavanomaisesta poikkeava että se oli yksinkertaisesti pakko saada. Pieni karttakeppi on täydellinen. Ja koska asukuvia ei ole hetkeen tullut postattua, paita tositoimissa alla (feat. uusi tukka):
Paita: Threadless, Housut: MA
MA:n housut (joihin kuuluu myös irroitettavat irstislahkeet) olivat joululahja Maijalta ♥ Viime aikoina olen kaivannut enemmänkin vaatekaappini sisällön tonkimista, joten ensi viikonloppuna voi olla odotettavissa lisää kuvamateriaalia uusista ja hieman vanhemmistakin vaatteista. Uuden vuoden alun sana onkin uudelleenyhdistely!
9.1.2010
Edellinen sivu
