Aihe: Inspiraatio
Vaikka tällä hetkellä asun vielä iloisesti soluasunnossa kuten hikisen opiskelijan kuuluukin, monien muiden tavoin pohdin silti usein miten sisustaisin Ihka Oman Asuntoni kun tilapäisasumisen päivät ovat ohi ja vastaan tulee kämppä jota ei tarvitse jakaa puolituntemattomien kanssa. Omaa huonettaan voi tietenkin näilläkin eväillä koristella jo riittämiin, mutta suuri heikkouteni ovat erilaiset keittiötavarat ja muu yleissälä jotka ankeassa opiskelijakämpässä eivät juuri pääse täysiin oikeuksiinsa. Tähän himoon selailenkin usein japanilaisen Swimmerin nettisivuja, sillä söpöjä pikkutavaroita ja arkielämän piristäjiä on kyseinen pulju täynnä. Alla siis muutamia omia suosikkejani, olkaa hyvä!
Sydänpeili ja haamunmuotoinen ns. passcase eli kotelo
Nämä kaksi edustavat enemmänkin pikkusäläosastoa, mutta en voinut olla ottamatta niitä mukaan. Vaaleanpunainen ja musta sydänpeili on yksinkertaisen suloinen (tällä hetkellä mukanani kulkeva taskupeili on Asiajamista hommattu, vaaleansininen ja tikkukaramellin muotoinen), ja haamukotelo puhuu itse puolestaan. Japanissa suositut erilaisille junapasseille ja muille vastaaville tarkoitetut kotelot ovat hieman tuntemattomampi käsite Suomessa, mutta kyllä tuolle käyttöä keksisi silti!
Kakkukello, kirsikkalasi, jäätelöteline… aaa
Vaikka tuskin tulen koskaan keittiötäni vaaleanpunaisella kuorruttamaan, on kuvan kakkukello aivan liian mauttoman vastustamaton. Myös kolmiulotteisen kellon reunat on koristeltu täytekakkua muistuttamaan, joten se on ällösöpöydessään supervitsikäs ja piristäisi nimenomaan keittiötä (jossa vietän suurimman osan ajastani leipoen). Suloiset printit juomalaseissa ovat jälleen yksi haikailujeni kohde, ja ilmeisesti ruokailuvälineille/muumikä tarkoitettu jäätelöteemainen teline menee jälleen kerran osastoon ”näyttäis ihan älyttömältä mutta PAKKO SAADA”.
Purnukoita ja henkareita, a++
Jokainen keittiö tarvitsee tietysti läjäpäin säilytystavaroita, ja mikä sopisikaan tähän tarkoitukseen paremmin kuin printtipurnukat? Tahtoo (;_;)/ Myös kuvioidut, värikkäät henkarit edustavat niitä arjen pieniä piristäjiä, tässä tapauksessa aamulla vaatteita valitessa. Miksi tyytyä tylsään kun voi saada hauskaa? No, toisaalta pidän myös tyylikkään yksinkertaisesta, joten saa nähdä miten tulevaisuudessa yritän yhdistää rakkauteni ruoka-aiheisiin teemoihin sekä uskottavan hillityn designin…
7.3.2010
Johanna huivimummoili jo aiemmin, nyt on sitten minun vuoroni. Pidän siis ihan mielettömästi erilaisista kaulahuiveista, ja etenkin talvella kun ne kuuluvat pakostikin jokapäiväiseen pukeutumiseen, kiinnitän niihin erityistä huomiota. Tänä talvena etenkin massiiviset huivit ovat kiehtoneet minua suunnattomasti, ja löysinkin alennusmyynneistä viimein tarpeeksi monta kertaa kaulan ympäri kiedottavan neulehuivin.
Oma kolmimetrinen huivini tietenkään ei vedä vertoja hulluimmille muotinäytöksissä ja -lehdissä nähdyille luomuksille, joihin hautautuu puolet kantajansa päästä ja hartioista. Onnekseni suuret huivit eivät ole vielä lähiakoina katoamassa kaupoista tai katukuvasta, ainakaan jos on uskomista joidenkin vaatemerkkien julkistamiin talvi/syksy 2010 -mallistoihin.
Korealaisen General Idean syys/talvimallisto 2010/11 vetoaa minuun estetiikaltaan muutenkin ja tarjoili samalla kivaa huivi-inspiraatiota jo tälle talvelle. Lacosten ensi syksyn Ready To Wear -mallisto ei puolestaan ollut ihan täysosuma (liikaa päävärejä, yöh), mutta inspiroivaa kamaa sieltäkin löytyy, myös huivipuolella.
Pidän huiveista asusteena myös niiden muunneltavuuden takia. Yksi huivi on mahdollista saada näyttämään erilaiselta vain taittelua tai solmimistapaa muuttamalla, ja ne sopivat niin lämmikkeeksi kuin juhla-asujen piristäjäksi. Olin joitain viikkoja sitten taas kerran kroonisessa juhlavaatepulassa, kun en meinannut millään löytää Riitan glitter-teemaisille syntymäpäiväjuhlille päällepantavaa. Asuni kuitenkin pelasti mahtava, kimaltava huivilöytö, joka riittikin koko asun koukuksi eikä juuri muuta kimalletta (glittersprayta lukuunottamatta) enää tarvinnut. Sääli ettei kimallus oiken näy valokuvissa.
5.3.2010
Ihanaa, kevät tulee! Sen pystyy jo aistimaan! Tänään kävellessäni kotiin, huomasin miten ihanasti aurinko jo lämmittääkään ja näin miten lumikin on jo alkanut sulamaan tietyillä aurinkoisilla paikoilla! Pidän oikeastaan kaikista vuodenajoista, mutta keväässä ja kesässä on kyllä sitä jotain erityistä, mitä syksystä ja talvesta puuttuu. Keväällä tekee mieli hymyillä 24/7 ja tehdä monia sellaisia asioita, joita ei muuten tekisi. Siinä missä syksyllä aloitetaan uusia harrastuksia ja opetellaan leipomaan, niin keväällä järjestellään asioita, istutetaan kukkia ja haaveillaan tulevasta kesästä. Ostin jo kevään kunniaksi kukkiakin ilostuttamaan niitä aamuja, kun on pakko vääntäytyä tunneille, vaikka kuinka haluaisi jäädä kotiin makoilemaan.
Keväthaaveissani olen selaillut melko paljon Country Livingin hauskoja nettisivuja. Mikäli englanti sujuu ja kodin sisustaminen, kokkailu ja käsityöt kiinnostavat, niin tuo sivusto kannattaa kyllä lisätä kirjanmerkkeihin. Itse olen jo selaillut täältä vinkkejä kevätsiivoukseen ja vakoillut täältä ideoita erilaisiin askarteluihin.
Tänä keväänä aion myös inspiroitua ihanasta Crystal Rennista, joka on nähty mm. niissä hypetetyissä V Magazinen One Size Fits All -muotikuvissa. Rakastuin ihan täysin tähän alla olevaan kuvaan, jossa Renn on puettu Jean-Paul Gaultierin ihanan keväiseen mekkoon (mekko vuodelta 2006).
Kuva täältä
Nyt, kun ulkona kaikesta huolimatta on vielä lunta, pääsen kevättunelmaan kaikista helpoiten vain sulkemalla makuuhuoneen verhot. Kun verhoihin on painettu hentoja oksia ja iloisen vihreitä lehtiä, voi keskellä talveakin teeskennellä, että olisi kevät. Vielä kun laittaa Vivaldia soimaan ja siemailee vihreää teetä, niin avot! :D
Joten lumi, usko nyt vaan minua, ja sula suosiolla pois!
25.2.2010
Talvisin innostun aina natural keistä ja muutenkin kerrostetusta pukeutumisesta. Tämä talvi on kylmine ilmoineen ollut erityisen hyvä vaikka millaisiin hullumummovirityksiin – harmittavasti tosin olen ollut labrailun takia pakotettu pukeutumaan arkena käytännöllisesti. Onneksi on viikonloput!
Huivit löytävät tiensä vaatekaappiini aina talven tullessa uudestaan, mutta tänä vuonna olen löytänyt hullumummoiluun ja asusteiden päälle kasaamiseen uudenkin inspiraation: neulotut ja virkatut asusteet ja erityisesti virkatut kukat, tähän tyyliin:
Olen siis vääntänyt langanlopuista kukkia ja huiveja ja etsinyt kaupoista sopivia henkäyksenohuita pitsejä ja muita huivitarpeiksi. Monet (aasialaiset) nettivaatekaupat myyvät kyllä varsinkin ensimmäisen kuvan kaltaisia huiveja valmiina, mutta periaatteesta en osta sellaista, jonka voin myös tehdä itse.
Omia huivitarpeitani epämääräisessä mytyssä. Pitsit olen ostanut rullalta ja pätkinyt tai ommellut sopiviksi huiveiksi. Tässä kuvassa olevat kukat ovat muuten ostettuja eikä itse nyherrettyjä – ostin ne Tiimarista (!) muistaakseni kymmenellä sentillä jostain superalesta. Ne ovat paperinarua, mutta ihan hauskoja kiinniteltynä ympäri asua sinne tänne.
En ole ehtinyt ottamaan kunnolla kuvia vähään aikaan eikä minulla siis ole aivan tuoretta kuvaa huivitouhuistani, mutta lohdutukseksi samantyylinen asukuva viime talvelta – tällaista settiä on näkynyt päälläni tänäkin talvena, tosin usein vaaleanpunaisella höystettynä eikä pelkästään valkoisen sävyillä toteutettuna kuten tässä.
Kaikki on itse tehtyä paitsi kengät ja sukat (Anttilasta) ja rusetti (Innocent World).
20.2.2010
Ystävänpäivä lähestyy ja mielenkiintoisin asia siinä omasta näkökulmastani ovat Postin ystävänpäiväpostimerkit; niissä on nimittäin keijuteema! Kävin siis äkkiä shoppailureissulla hamstaamassa nämä merkit pöytälaatikkooni enkä varmaan henno niitä kenenkään kirjeeseen käyttää, keijut kun ovat lempitaruolentojani :D
Postin kuva keijuista on aika perinteinen, nättejä tyttöjä tanssimassa kukkien ja perhosten keskellä luonnossa. Taide merkeissä on toki nättiä ja värit kirkkaat ja yleisvaikutelma sopivan leikkisä. Eipä tämä Postin(kaan) versio keijukaisista kuitenkaan ole mielestäni täydellinen, olen tullut aika tarkaksi siitä, millainen on ”oikea” keiju. Niin varmaan käy kaikille, jotka tietävät yhdestä kapea-alaisesta aiheesta kohtuullisen paljon, sitä muuttuu pikkutarkaksi ja vähän elitistiseksi!
Keijumaniassani olen tietysti lukenut ja katsellut jos jonkinlaista keijuteemaista tavaraa. Oma käsitykseni keijuista on hieman erilainen kuin nykyään kuvitustaiteessa esiintyvä luonnonhenki-tyyppinen kukkaiskeiju. Pidän enemmän kansantarujen ja viktoriaanisen ajan keijukuvauksesta, niissä keijut kuvataan usein hyvän ja pahan välimaastossa olevina olentoina, joiden moraali ei koskaan täysin aukene ihmisille ja jotka ihmismaailman kanssa törmäyksiin joutuessaan tuottavat lähinnä ongelmia ja tragedioita, vaikkei yksikään konfliktin osapuoli olisi pahaa varsinaisesti tarkoittanutkaan. Toistuva kaava kansantarinoissa on mies, joka rakastuu keijunaiseen ja matkaa keijumaailmaan, ja sieltä kotiin käymään palatessaan huomaa ajan kulkevan maailmoissa eri lailla – kaikki miehen ystävät ovat jo kuolleet ja kukaan ei muista häntä enää.
Kaupunkireissullani mukaan tarttui postimerkkien lisäksi tuo vasemmanpuoleinen kirja Vedenneitojen lähteillä, jota en ole kuitenkaan vielä ehtinyt avaamaan – sen kirjoittaja Suvi Niinisalo on kirjoittanut aiemmin myös erittäin hyvän teoksen keijuista kuvitustaiteessa, nimeltään Keijukaisten lähteillä. Suosittelen ehdottomasti, jos on vähänkään kiinnostunut taruolennoista eikä tieteellinen teksti pelota, Niinisalo nimittäin on tutkija ja se valitettavasti näkyy hänen kirjoissaan pienenä kuivakkuutena.
Oikeanpuoleinen taas on vanha, melkein rikkiluettu Marjut Hjeltin ja Jaana Aallon Keijukaiset -kirja, jota pidän ehkä onnistuneimpana suomalaisena kirjana keijuista. Toisin kuin Niinisalon kirja(t), Keijukaiset ei ole tieteellisesti kirjoitettu, mutta tietoa ja tarinoita siinä on silti riittämiin. Paras asia Keijukaiset-kirjassa on kuitenkin sen kuvitus, sillä se on hyvin lähellä omaa päänsisäistä ajatustani keijukaisista.
Kirjan kuvitus on surumielistä, hiukan jäykkää ja melko tummasävyistä. Tämä ei ole nykyisin todellakaan se suosituin tapa kuvata keijuja! Omassa mielessäni keijujen pitää kuitenkin jotenkin erota luonnonhengistä, nymfeistä ja muista kedoilla tanssivista kukkatytöistä, pitää olla jotain, mikä tekee keijusta juuri keijun.
Eräs keijujen syntyä kuvaava kansantaru kertoo, että keijut olivat alun perin Taivaasta karkoitettuja enkeleitä, jotka eivät kuitenkaan halunneet liittyä Luciferin joukkoihin Helvetissä. Tällaista taustaa vasten en enää oikein millään pysty näkemään keijuja vain söpöinä tanssivina tyttöinä, vaan keijuihin liittyy mielikuvissani aina ainakin vähän synkkyyttä. Pieni osa siitä, että en voi nähdä keijuja vain ilakoivina luonnonlapsina, pitää varmaan laittaa myös japaniharrastuksen piikkiin. Japanissahan perhosensiivet ja perhoset ovat kuoleman, uudelleensyntymän ja sielujen symboleja, ja perhoset ovatkin yleensä animessa tarinan pahiksen symboli. Ja keijut ja perhoset nyt kuuluvat aika erottamattomasti yhteen…
Koska voin pitää keijuista valtavan pitkiä maratonmonologeja, pilkon keijuhölinäni useampaan kirjoitukseen: listaan tänne jossakin vaiheessa vielä enemmän lempikeijupiirtäjiäni ja kerron tarkemmin, miten keiju_hommat näkyvät pukeutumisessanikin!
2.2.2010
Kevään couturemallistoista toipuminen alkaa olla vähitellen pulkassa, joten tähän väliin lienee syytä tehdä lyhyehkö katsaus siihen mitä Pariisissa vyörytettiin niskaan tällä kertaa. Päädyin valikoimaan muutamia yleisotoksia muutamalta isommalta nimeltä liiallisen ylenpalttisuuden välttääkseni, sillä esimerkiksi Valentinon tai Chanelin perinpohjainen puiminen veisi kokonaan oman kirjoituksensa. Tyydytään siis tältä erää läpileikkaamaan tämänkertaista ”tarjontaa” maaliskuun syys/talvi ready-to-wear mallistoja odotellessa.
Dior ja drag-queen meikit, ennenkuulumatonta! …tai sitten ei
Aloitetaan Diorilla, joskin valehtelisin jos sanoisin että kyseessä oli mitään kovin ennenkuulumatonta tai erilaista. Osa värivalinnoista oli silti kalpeine pastelleineen kovasti mieleeni, joten plussaa siitä sekä materiaalivalinnoista. Suurin ”meh” malliston suhteen tulee kenties siitä tunteesta että suuri osa asuista on suunniteltu lähinnä varman päälle pelaavalle Oscargaalavieraalle, jota punaisella matolla patsastellessaan kuvaillaan sanoilla ”elegantti” ja ”ajaton”, muttei kovinkaan mielikuvituksellinen.
Sademetsistä maya-temppeleihin ja takaisin
Gaultierin malliston takana kummitteli Jean Paulin itsensä mukaan kuulemma Avatar-elokuvan tekemä suuri vaikutus, ja sademetsämaisuuksia vaatteista saikin bongata vähän liiankin kanssa. Itselleni tosin erilaisista denimiä muistuttavista väkerryksistä ja geometrisuuksista yhdistettynä ylläoleviin viidakkokirjoihin ja auringonpalvojiin tuli mieleen jotakuinkin ”maailman ympäri 80 päivässä”. Toimiihan se niinkin.
electric eel orchestra represent
Givenchy on yksi omia kestosuosikkejani, tosin tällä kertaa tyydyin ihailemaan lähinnä värivalintoja ja materiaaleja kuin itse leikkauksia. Lampunvarjostimella varustetut mallit jäivät kenties hieman kauemmas siitä ”omg mulle” -osastosta, ja bermudashortsit jättivät nekin etäiseksi. Mutta kuten ylläolevista kuvista näkyy, ei Givenchy petä koskaan täysin: metalliset siniset, vihreät ja violetit pitävät kutinsa tilanteessa kuin tilanteessa. Tänne vaan!
In the name of the moon, I shall punish you!
Ja loppuun Armani Privé: katsojasta riippuen klassista tai tylsää, mutta itse sain jostain syystä tästä mallistosta vahvoja Sailor Moon -tuntemuksia. :D Tästä inspiroituneena väsäsin jopa kuu/kuuntomu -henkisen meikin hopean ja kultaisen ympärille, mutta lopputulos ei tallentunut kameralle aivan niin hyvin kuin olin toivonut, joten jätän sen esittelemisen toiseen kertaan. Mielestäni mallisto on kuitenkin onnistunut jossain jos se kykenee herättämään katsojassaan erilaisia mielikuvia ja assosiaatioita, joista tämä sitten voi ammentaa inspiraatiota omaan arki- tai juhlapukeutumiseensa.
kuvat pääasiassa fashionologie.com
1.2.2010
Taitoluistelu, tuo talviurheilulajeista ylväin ja näyttävin, on nyt erityisen ajankohtainen: Tallinnassa pidetyt EM-kisat loppuivat viikko sitten, ja Vancouverin talviolympialaisiin on aikaa enää alle kuukausi. Fisumandiaksesta ei kuitenkaan ole tulossa mitään urheilublogia, vaan kirjoitan aiheesta aivan toisesta syystä. Taitoluistelijoiden vaatteet nimittäin ovat, kuten sanottu, todella näyttäviä, ja ainakin omasta mielestäni ne kaikkein kiinnostavimmat asut löytyvät miesluistelun puolelta. Lajia paremmin tunteva Johanna voisi mainita, että miesluistelijat ovat teknisessäkin mielessä kaikkein kiinnostavinta seurattavaa, ja onhan tämä vuosi muutenkin mielenkiintoinen kun kaksi huippuluistelijaa, Venäjän Evgeni Plushenko ja sveitsiläinen Stephane Lambiel ovat palanneet kukin tauoltaan suoraan huipulle. Täällä Fisumandiaksessa meitä kuitenkin kiinnostavat mitalisijojen sijaan esiintymisasut, joten lienee parasta mennä suoraan itse asiaan.
Kukaan vähänkään taitoluistelua katsellut tietää kyllä, että luistelijoiden vaatteet koostuvat hyvin pitkälti enimmäkseen paljeteilla kuorrutetusta trikoosta. Tämä yhdistelmä ei varsinaisesti herätä mielleyhtymiä tyylikkyydestä tai arvokkuudesta, ja monesti luistelijat keikkuvatkin vaatteissaan hyvän maun rajoilla, tai rankasti sen tuolla puolen. Edes trikoiden jättäminen kaappiin ei välttämättä tee asusta sen onnistuneempaa, sen tietää jopa moninkertainen maailmanmestari Evgeni Plushenko.
Plushenkon oranssit reivaajahousut ja Kevin Van Der Perren supersankarihybridi jättävät epätoivoon
Onneksi kaikki trikoosankarit eivät näytä omissa tiukoissa haalareissaan aivan yhtä tökeröiltä. Ranskan Brian Joubert (oikealla) on mieltynyt asuissaan tavallisesti vähän liikaakin arveluttavan näköiseen verkkokankaaseen, mutta allaoleva asu kulta/musta-väriyhdistelmineen näyttää jo huomattavasti onnistuneemmalta. Onnistunut väriyhdistelmä on myös amerikkalaisdiiva Johnny Weirillä, valkoisella ja hopealla on vaikea osua harhaan. Weir on muutenkin tullut tunnetuksi luistelumenestyksensä lisäksi nimenomaan esiintymisvaatteistaan, ja sai hiljattain jopa tappouhkauksia käytettyään aitoa turkista eräässä asussaan. Karva vaihtui tekoturkikseen, mutta tyylistä ei edelleenkään tingitä.
Metallisävyt ovat juuri sopivan ~fabulous~ ja huomattavasti tyylikkäämpiä kuin taitoluisteluasuissa ylikäytetyt neon- ja pastellivärit
Aivan omalle tasolle omassa estetiikassaan on Weirin tavoin päässyt japanilainen Daisuke Takahashi, jonka puvut tuovat hyvällä tavalla mieleen visual kei -bändien esiintymisasut.
Kaikkien luisteluasujen ei tietenkään tarvitse näyttää baletin ja euroviisujen risteytykseltä, vaan vähän normaalimmankin näköisillä vaatteilla on mahdollista tehdä kivaa ja näyttävää. Seuraavat tsekkiläisluistelijoiden asut lämmittävät ainakin omaa sydäntäni sympaattisuudellaan, vaikka farkut luisteluasuna ovatkin minusta aina vähän tylsä ratkaisu.
Tomas Vernerin asu on merihenkinen, kun taas Michael Brezina luottaa neuleliiviestetiikkaan.
Lopuksi vielä kaksi aivan tuoretta asusuosikkiani: Stephane Lambielin tämänvuotisissa EM-kisoissa käyttämä asu, joka on paitsi väritykseltään kuin myös materiaaleiltaankin hyvällä tavalla poikkeuksellinen, sekä Johnny Weirin peilinpalasilla kuorrutettu asu, jota tämä käytti Pokerface-koreografiansa kanssa Skate for the Heart -tapahtumassa. Glittertrikoita ja muuta kitsch-estetiikkaa on luistelussa melko mahdoton paeta, mutta ainakin Weir osaa kääntää sen omaksi edukseen.
Kuvat daylife.com, skatetoday.com ja figureskatersonline.com
30.1.2010
Hihi, ostin taas pitkästä aikaa itselleni lolitajuttuja! :3 Closet Childilla oli Babyn kiva valkea rusettimekko n. 8000 jenillä ja superihana Emily Temple Cuten piparilaukku n. 4000 jenillä myynnissä, joten pitihän ne sitten napata sieltä pois kuleksimasta. Paketti laitettiin jo tänään aamulla postiin, joten saan sen toivon mukaan hyppysiini viimeistään ensi viikolla! (Siis jos posti ei taas kerran hukkaa pakettiani. :F Kerran odottelin yhtä Closet Childin pakettia saapuvaksi todella kauan, kun posti oli lähettänyt sen jostain mystisestä syystä Ranskaan.)
Kasailin äsken aikani kuluksi vielä jonkinlaisen asun noiden uusien ihanuuksien ympärille.
Idea ja värit tähän asuun tulivat melko ennalta-arvattavasti tuosta laukusta. Koru ja vyöpussukka ovat ModClothista löydettyjä, sukat Angelic Prettyltä, hattu Innocent Worldilta, kengät Maruionesta ja muistelisin, että tuo bolero olisi Forever21:n tuotoksia. Tykkään tästä värimaailmasta ihan hurjasti! Huoh, olisivatpa nuo kaikki kuvan tavarat minun! Omistan kyllä monia vähän sinnepäin olevia kamppeita, joten voi olla, että teen tästä asusta vielä jonkun IRL-version niillä vaatteilla, joita kaapistani oikeastikin löytyy!
27.1.2010
Vaikka silmääni miellyttää paljon ns. tyylipuhtaiden katutyylien toteuttaminen (sikäli kuin tämän sanominen on edes mahdollista, katutyylit kun ovat parhaimmillaan täydentämässä kantajansa jo olemassaolevaa persoonaa), huomaan usein inspiroituvani eniten ajatuksesta yhdistellä vaatekaappini ääripäitä tavalla, jonka lopputulos ei välttämättä sovi suoraan minkään alalajin alle, mutta näyttää ainakin omasta mielestäni kivalta.
Takki: BPN, paita: h.NAOTO, rintakoru: SEX POT ReVeNGe, päälihame: Na+H, alempi hame: itsetehty, vyö: Pariisista, sukat: Alice and the Pirates, kengät: lolita-lola
Kiinnostus esimerkiksi lolitavaatteiden ja ns. punxyvaatteiden yhdistelyyn (muutoinkin kuin ns. punk lolitan hengessä) taisi lähteä joskus vuonna Ozy ja Mandias, kun huomasin h.NAOTOn splätterihousujeni sopivan hauskasti yhteen Babyn Pour Lolita -hupparin ja söpöjen valkoisten lolitasaappaiden kanssa. Tällä kertaa inspiraatio lähti San Franciscosta tuliaisena saaduista AatP:n ylipolvensukista, joiden glitterpohja ja reunoja kiertelevä teksti huusivat päästä osaksi jotain ”hauskaa” asukokonaisuutta!
Tarkempi kuva rintakorusta, kuvassa myös huterasti näkyvä Meccan kultahopea lukkokaulakoru
Koska suurin osa esimerkiksi lolitahameistani ei printtivoittoisuutensa tai muun yleissöpöytensä vuoksi välttämättä vastaavaan käyttöön sovellu, olenkin viime aikoina tuntenut kovasti vetoa esimerkiksi Algonquinsin ja Candy Stripperin harrastamiin mekkohamevirityksiin. Kerrokset, kevyet materiaalivalinnat ja ilmavuus voisivat olla esimerkiksi ensi kevään/kesän sana – katsotaan mitä tapahtuu!
24.1.2010
Ei ole mikään salaisuus, että vaatteisiinsa panostavat miehet kiehtovat minua TV- ja elokuvaviihteessä melkein luvattoman paljon. Perinteisesti tällaiset hahmot ovat joko homoiksi koodattuja (High School Musicalin Ryan) tai ihan avoimesti homoja (True Bloodin Lafayette), vaikka joitain poikkeuksiakin tietysti löytyy (Gossip Girlin enimmäkseen hetero Chuck Bass).
Ryan ja Chuck eivät ainakaan pelkää käyttää värejä
Samaa kaavaa seksuaalivähemmistöjen trenditietoudesta toistaa viime syksynä alkanut sarja Glee. Ohiolaisen High Schoolin kuorokerhon edesottamuksia seuraava tv-ohjelma tarkastelee vähemmistö- ja muita stereotypioita laulun ja tanssin siivittämänä, joten ei liene ihmekään, että kaikki sarjan hahmot paljastavat luonteestaan ja muista ominaisuuksistaan aika paljon jo pelkällä ulkonäöllään. Chris Colferin esittämä muotitietoinen homopoika Kurt Hummel ei ole mikään poikkeus, ja hahmon vaatekaappi kuuluukin ehdottomasti sarjan mielenkiintoisimpiin.
Kurtin päältä on ollut mahdollista bongata designer-vaatteita toinen toisensa perään, sillä tämän yllä nähtiin sarjan ensimmäisen kauden aikana niin Marc Jacobsin takkia (yllä) kuin Alexander McQueenin hämähäkkivillapaitaakin, joka kelpaisi varmasti myös Airinille. Hahmon suuressa suosiossa ovat myös erilaiset printit ja kuosit, samoin kuin jopa polvipituiset(!) värikkäät neuleet.
Alexander McQueenin villapaita ja Dolce&Gabbanan läpinäkyvä sadetakki
Vaikka Kurtin vaatevalinnoista voi olla montaa mieltä, sopii asukokonaisuuksiinsa aina panostava hahmo silti loistavasti pukeutumisinspiraatioksi. Jos koulunsa hylkiöihin kuuluva Kurt jaksaa pukeutua parhaimpiinsa jokapäiväisen roskalavalle heittämisen tai jääsohjokylvyn uhallakin, minusta tuntuisi melkein huijaukselta olla panostamatta omiin vaatteisiini edes hiukan, ihan tavallisinakin päivinä. “Every moment of your life is an opportunity for fashion!”
13.1.2010
Edellinen sivu
