Kirjoitusinpikseni on vähän kateissa, seuraavaksi saatte toivoakseni kuvia mm. ostoksistani ja ompeluksistani, mutta nyt minulla on tarjota kuvakavalkadi kesän aikana räpsimiäni juttuja mm. kotidatanurkkaukselta Turusta, Hangosta, Mustiosta, Mäntsälästä ja Tampereelta. Vaikka olenkin viikot töissä, olen kuitenkin ehtinyt reisata vaikka missä viikonloppuisin! Harmikseni olen vähän turhan laiska kaivamaan kameraa esiin, onneksi muistin ikuistaa edes jotain.
1 Kommentti 22.7.2010
Asun tämän kesän viikot Hangossa kesätyöni takia. Hanko on poikaystäväni kotikaupunki, ja ehkä eräs Suomen kivoimpia paikkoja viettää kesänsä. Marraskuussa Hanko on aika ankea haamukaupunki, mutta kesäisin Suomen eteläkärki on ihmisiä täynnä ja nätti kuin mikä. Kauppoja ja shoppailumahdollisuuksia Hangosta tietysti puuttuu, mutta muuten täällä asustelu kesän verran ei haittaa ollenkaan. Juhannusta tai regattaviikonloppua ei tosin täällä kannata viettää. :B Hankolaiset itse lähtevät yleensä silloin mahdollisimman kauas pois, ihan syystä.
Toissapäivänä kävin poikaystäväni kanssa tsekkaamassa Hanko Sushin sushit Kasinolla. Ihan jees sushit oli, ei nyt mitään tajunnanräjäyttävää, mutta hyvää ja raikasta kuitenkin. Hangossa juuri nyt majaileva vaatekaappini osa ei ole kovin suuri käsittäen ehkä viisi paitaa ja kolme alaosaa, mutta onnistuin haalimaan pienestä valikoimasta päälleni sekä jotain kivaa helteeseen (+26, mitä tämä on?) että teemaan sopivaa. Ja hei, kerrankin ei kuvia keittiön seinää vasten!
Muotibloggariposet by allekirjoittanut, shortsit Yesstyle, geishaprinttipaidan alkuperää en muista, sukkikset ja tossut muistaakseni Citymarketista (lol).
Ih ih maisemat!
2 Kommenttia 1.7.2010
Juhannus meni tällä kertaa itselleni epätyypillisissä merkeissä eli jopa ihan oikeasti juhlien. Tosin kysessä olivat nörttijuhlat, joka tarkoitti viittä läppäriä samassa huoneessa ja irkkaamista oluttölkki kädessä, ettei liian radikaaleiksi sentään heittäydyttäisi.
Koska olen tylsä eikä minulla juuri nyt ole sen kummallisempaa avauduttavaa muodin saralta, saatte sunnuntaiset vaatteeni. Perjantaina pidin samaa mekkoa, mutta mustavalkoista koordinaatiota. Fiksuna tätinä en tietenkään ottanut siitä kuvaa, mutta punavalkomusta versio sentään ikuistui muistikortille.
Harvinaisesti nauran kuvassa. Yritän välttää sitä, sillä kaikki sanovat minun näyttävän silloin maaniselta sarjamurhaajalta (nyyh!). Mekko Baby, the Stars Shine Bright, paita samoin, sukat Metamorphose, kengät samat vanhat Björn Borg, hiusnauha itse duunattu.
Iltauutisten loppukevennys eli miltä noin 90% minusta otetuista valokuvista näyttää. :D
Jätä kommentti 27.6.2010
… ja herättävät minut joka aamu klo 04:50 kymmenen minuuttia ennen kellon soittoa. No, en valita – kesällä ei edes väsytä, kun on niin valoisaa koko ajan.
Tänä viikonloppuna biletettiin miehenpuoliskoni valmistujaisia. Perjantaina oli akateemista pönötystä publiikin muodossa, jonne piti pukeutua jotenkin fiksusti. Pukukoodi oli ”tummahko asu” ja koska kiirehdin mukaan menoon suoraan töistä tukka rasvaisena ja puoliksi paperimassan peitossa, oli vähän pakko nostaa hiukset ylös. Yleensä en pidä hiuksiani ikinä kokonaan kiinni, koska se korostaa pullanaamaani aika töykeällä tavalla.
Kengät Irregular Choice, sukkikset random alekori, mekko Yesstyle, bolero itse tehty, koru Heart E, tukkavärkit no jaa-a.
Lauantaina oli vuorossa suvun juhla-ateria ja pönötystä Mustion Linnalla, kivan sillan kuva sieltä! Tänään pönötettiin sitten jo vähemmän – päivä kului lähinnä pakatessa (olen kaksi viikkoa pois Turusta, joten tavaraa tarvitaan!), mutta kävin nopeasti Puutorilla, jossa oli taas perinteinen kirjahässäkkä. En tiedä, mikä sen tapahtuman nimi oikeasti on, mutta paikalla on kuitenkin käytettyjen kirjojen myyjiä, enkä voi ikinä vastustaa kirjojen kutsua…
Hattu itse modattu, kassi Baby, the Stars Shine Bright, paita Asiajam, essumekko itse tehty.
2 Kommenttia 6.6.2010
Käväisin eilen pitkästä aikaa kiertelemässä Turun kirppiksiä ja muistin taas, miksi teen sen mieluummin arkisin. Oli jengiä kuin pipoa ja omaa kaivelufiilistäni ainakin syö se, kun käytävät ovat aivan täynnä ihmisiä, kaikki töllistelemässä samoja tavaroita kuin sinä! Ei mitään pohtimisrauhaa. Niinpä reissuni loppui aika lyhykäiseen eikä mukaankaan tarttunut oikeastaan mitään esittelemisen arvoista – raidasin yhdestä kojusta halpoja vetoketjuja ja siinä se.
Jaksoin sentään pukeutua reissulleni vähän kivemmin, vaikka sainkin asullani aikaiseksi kikatus- ja osoittelukohtauksen useammassakin pissisjengissä. Ilmeisesti tyttömäisesti pukeutuminen on edelleen kiellettyä teinipiireissä.
Mekko Yesstyle, liila härpätin itse neulottu, kengät Irregular Choice, sukkahousut ???, hiusrusetti ???. Miten kaiken tavaransa ostopaikan voi muistaa, en minä ainakaan muista.
Jätä kommentti 30.5.2010
No niin, nyt ovat kevään kiireet vähän helpottaneet (opiskelu ohi tältä keväältä, jee!). Onnitellakseni itseäni kesätyöpaikan saamisesta tilasin jokin aika sitten uusia kännykoruja kulahtaneiden tilalle Strapyalta. Yleisesti ottaen haluan kännykorujeni olevan söpöjä, muttei liian – pehmoelukat esimerkiksi ovat poissa laskuista (liian isoja ja nuhraantuvat helposti.) Ennenhän kännykässäni roikkui mm. minikoeputkia kemistin merkiksi, mutta ne alkoivat parin vuoden jälkeen näyttää aikansa eläneiltä. Uutta settiä kehiin siis!
Mukaan tilaukseen tarttui mm. hymyilevä ja kilisevä omena, japanityylinen kaleidoskooppipallo ja vaaleanpunainen kakka.
Huumorintajustani voi olla useaa mieltä, enkä itseäkään pidä sitä aina kovin korkeatasoisena. Silti, vaaleanpunainen onnea rakkausasioissa tuova kilisevä hymyilevä kakka on ehkä parhaita asioita, jotka voi kännykkäänsä kiinnittää!
Kuten sanottua.
Lisäksi tilasin vielä jotain niiden kemistipullojen korvikkeeksi. Arvoin morttelin ja biohazard-purkin välillä, mutta lopulta voittajaksi kiilasi takavasemmalta pelottava atooomi enerkkia puteli, joka loistaa pimeässä. En ole mikään atomifyysikko eli sikäli yhteys opintoihin on aika olematon, mutta hei, on toi aika siistin näköinen.
Jätä kommentti 18.5.2010
Itse en tosin kärsi mistään krapuloista tms – vietin vappuaaton tiiviisti kotona pelkkä simapullo seuranani, mutta olo on surkea joka tapauksessa. Koko viikon jatkunut nuha alkaa jo ärsyttää, menisi jo pois! Ikävästä olosta huolimatta halusin pukeutua edes vähän kivemmin kuin pelkkiin kipeilyvaatteisiin, koska vappu on yksi lempijuhlistani.
Harmi tosin oli, että kuvien ottamisesta ei oikein tahtonut tulla mitään – kaikki ovat joko oikeasti tärähtäneitä tai sitten vain … tärähtäneitä.
Jjjoo…
Loppujen lopuksi joukosta löytyi edes se yksi suunnilleen kelpo otos. Hame on Emily Temple Cuten, paita ja sukkahousut muistaakseni molemmat Citymarketista, bolero, huivi ja hiussoljet itse tehty. Ei kenkiä, koska en mennyt ulos koko päivänä!
Lähikuva vielä boleron tekstuurista, koska se on minusta kiva. Viime postauksessani esiintynyt lanka pääsi siis tositoimiin vaaleanpunaisen paksumman langan kaveriksi.
Seuraavalla kerralla toivottavasti enemmän tekstiä kuvien kaveriksi, kun olen vähän vähemmän pipi. Nyt kutsuu mukillinen Panadol Hotia, sohva ja viltti.
Jätä kommentti 1.5.2010
Hups, venähti sitten päivitystaukoa. Olen ollut töissä ja yrittänyt päntätä tentteihin ja viime viikonloppuna vielä pääsin näkemään muut Fisun tytöt livenä pitkästä aikaa, joten ei ole tullut kiireessä kirjoiteltua – enkä edes muistanut ottaa kuvia viikonlopun asuista (ne olivat minusta ihan kivoja), höh.
Löysin kamerastani kuitenkin pari kuvaa, jotka otin tultuani yliopistolta (ja tukka aivan sekaisin kiitos kevättuulen). Enää ei oikeastaan tarvitse takkia ulkona, nämä ovatkin jo melkein pari viikkoa vanhoja kuvia.
Nyt näette missä otan kuvani, keittiössä nimittäin! Bongatkaa taustalta rikkaimuri, kattila ja ompelukone.
Panta ja huivi on itse tehty, kukat on sieltä Tiimarista edelleen. Joka kevät innostun aina vaaleanvihreän ja vaaleanpunaisen yhdistelmästä ja myöskin joka kevät pitää hankkia uudet asusteet. Tänä keväänä selvisin asustehaalinnasta halvalla, langat näihin kun maksoivat minulle yhteensä kaksi ja puoli euroa :D! Lanka on Patonsin Grace, lempparipuuvillalankani neulomiseen.
Koska kaulan ympärillä huvista ei saa kovin paljon selvää, tässä selvennys: se on oikeasti ISO bumeranginmuotoinen läystäke. Huivi on tehty koko ajan ainaoikein lisäämällä silmukoita keskelle ja reunoihin bumerangimuodon aikaansaamiseksi. Ainaoikein on hyvä vaihtoehto huiveihin, sillä neulos ei kierry ja on molemmilta puolilta samannäköinen. Lisäksi ainaoikeinneuleen pinta korostaa nätisti pätkävärjättyä lankaa – pätkävärjätty lanka neulottuna sileäksi neuleeksi on yleensä urpon näköistä, koska nelospinta ei ole tarpeeksi elävä langalle.
Ja kun yksi projekti on saatu uunista ulos, seuraavia tilalle. Törsäsin palkkaani ihanaan Handun kasimirlankaan, joka on ohuenohutta ja upean karkkiväristä. Tästä on tulossa jo ainakin jonkinlainen kaulahärpätin ja bolerontapainen neulottuna samaan aikaan yksivärisen langan kanssa, varmaan jotain muutakin, sillä vyyhdissä on lankaa yli kilometri (!).
1 Kommentti 22.4.2010
Kerrankin valtavirtablogeista löytyi jotain mielenkiintoista, kun törmäsin tähän postaukseen. Maija Vilkkumaa aukaisi sanaisen arkkunsa muotiblogeista ja herneet lensivät nenään ympäri blogsfääriä – ilmeisesti tavisbloggarit eivät hoksaa, kuinka… no, tylsää ja tavallista heidän ”muotinsa” on. Siitä, paljonko se tasapäistää ihmisiä ja nuorisotyyliä ylipäätään, en lähde väittelemään, mutta hirveän paljon variaatiota suosittujen muotibloggareiden tyyleistä ei löydy.
Varsinkin postauksen kommenttiboksista löytyi jänniä mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Yleisesti ottaen kommentoijista moni toivoi Suomeen lisää erilaisten alakulttuurityylien tai muuten vain erikoisemmin pukeutuvien blogeja. Löytyi toki niitäkin, joille tavismuotiblogit riittävät ja jotka eivät edes halua nähdä mitään liian kummallista, vaan normaaleja vaatteita, niitä mitä kulmakaupasta saa. Silti erikoisemman, inspiroivamman pukeutumisen kaipuu näkyi aika selvästi suunnilleen puolella kommentoijista.
Ehdotellessani tämän blogin perustamista kolmelle muulle Fisun tytölle tiesin, ettei tästä blogista koskaan voisi tulla kovin suosittu, koska olemme liian outoja. Päätös pitää blogia kunnon palvelimella poissa Bloggerin ilmaishelvetistä reilusti kustomoidun ulkoasun kera varmaan karkotti jo osan potentiaalisista lukijoista outoudessaan, ja loput hypoteettisesta kävijäkunnasta karkasivat blogin ernustatuksen myötä. Emme ole helposti lähestyttäviä ja tutun turvallisia, emme mene mihinkään kaavaan tai muottiin. Täällä ei ole tunikoja, legginsejä tai niittinilkkureita.
Mielenkiintoisinta kuitenkin on, että on selvästi olemassa ihmisiä, jotka haluavat nähdä oudompaa muotia, mutta eivät joko löydä sitä tai ovat sokeita sille, kun sitä näkevät. Suomessa on useampi kymmenen lolitatyylistä blogia, jos laskee gyaru- ja muut japanimuotiblogit mukaan, lukumäärä yli tuplaantuu. Siinä luulisi lukemista riittävän kaikille niille, jotka yllä linkityssä blogipostauksessa kaipasivat ”vaikka anime- tai gootti- tai fiftarityylisiä blogaajia”. Eikä näitä ernublogeja edes ole kovin vaikea löytää: hyvin suuri osa listaa itsensä esimerkiksi Blogilistalla muotiblogi-tagin alla. Silti näihin (meihin?) ei kuitenkaan löydetä ja erikoisempia pukeutujia kuulutellaan ympäri nettiä perustamaan blogeja.
Olen alkanut epäillä, että tavallisilla ihmisillä on aivoissaan jonkinlainen outoussensori. Kun joku muuttuu LIIAN kummalliseksi – sanotaan nyt, että 23-vuotias yliopisto-opiskelija tykkää pukeutua vaaleanpunaisiin pitsimekkoihin ja kiikuttaa käsivarrellaan hörhelösateenvarjoa – se ei rekisteröidy outossensorilla varustetuissa aivoissa ollenkaan. Se on niin omituista, että aivot eivät pysty käsittelemään sitä, joten on sama, kuin se ei olisi olemassa laisinkaan. Jos tämä 23-vuotias yliopisto-opiskelija sen sijaan pukeutuu vain hiukan tyttömäiseen mekkoon ja yhdistää sen korkokenkiin ja neuletakkiin, se kenties menee suotimen läpi ja rekisteröityy synapseissa.
Hiukan järjellisemmin sanottuna Babyn, AP:n, IW:n, Novalan ja Manan maailma on niin kaukana tavallisen muotiblogilukijan maailmasta, ettei tämä löydä ernublogeista mitään kosketuspintaa omaan maailmaansa ja omaan elämäänsä, vaikka tämä haluaisi omien sanojensa mukaan lukea ”animetyttöjen” vaatteista. Niinpä jäämme näkymättömiin, eikä yhdestäkään ei-valtavirtatyyliä edustavasta blogista varmaan koskaan tule todella suosittua: kosketuspinta, usb-portti, bluetooth-yhteys normimuotiin, maaginen ginatricotzarah&m-yhteyslinkki puuttuu.
2 Kommenttia 7.4.2010
Okei okei, pelle otsikko, mutta molemmat ovat lapsuuden kirjasuosikkieni nimiä ja tilaisuus korniuteen oli liian hyvä, jotta olisin jättänyt sen käyttämättä!
Sivulauseessa olen tainnut mainita värianalyysistä joskus. En kasaa koko pukeutumistani värianalyysin sävykartan varaan – se olisi tylsää – mutta ainakin tietoisuus itselle sopivista sävyistä olisi fiksua kaikkien hankkia. Ja huoh, puhun tosiaan sävyistä, en väreistä. Nakertaa kun ihmiset heittelevät kommenttia ”minulle ei sovi sininen” kun on lähes takuuvarmaa, että joku sinisen sävy sopii. Enemmän väliä kuin itse värillä on sen sävyllä: kylmä vai lämmin, kirkas vai utuinen.
Oma väritykseni on päivänselvä kesä: ihoni on selkeästi kylmänsävyinen eikä mikään lämmin kellertävä eivätkä silmieni tai hiusteni värit ole kovin voimakkaat. (Jos minulla olisi kylmän ihon kaverina tummemmat hiukset ja kirkkaansiniset silmät, olisin talvi.) Suurin osa suomalaisista on kesiä kuten minä; värianalyysisysteemistä riippuen kesällä voi vielä olla useampia alatyyppejä, mutta en ala nyt halkomaan hiuksia. Mielenkiintoisempaa on näyttää kuin puhua, joten mitä tapahtuu, kun kesä pukeutuu itselleen täysin epäsopiviksi rankattuun väriin, lämpimään oranssiin?
Suurin osa varmaan katsoi ensin boleroa ja kasvojani vasta sitten. Epäsopiviin sävyihin pukeutuminen ei ole mikään rikos, mutta niihin ”hukkuu”. Jos haluaa korostaa kasvojaan eikä vaatteitaan, pitää siis välttää vääriä sävyjä kasvojen lähellä.
Minusta on tosin ihan hauskaa, jos joku katsoo mieluummin boleroani kuin pärstääni! Se oli oikeastaan tuon asuni ideakin.
Tärkein pointti onkin tietoisuus siitä, mitä eri värit ja sävyt saavat aikaan. Kun tietää, mikä saa omat kasvot hohtamaan ja mikä ei, voi leikitellä sillä: jos ostan jotain lämpimän oranssia, on takuuvarmaa, että kaikki katsovat juuri sitä vaatekappaletta unohtaen maantienvärisen tukkani ja finnisen naamani. Loistava asun yksityiskohta siis. Isona pintana oranssi tosin luultavasti tekisi minusta vain sairaan näköisen, joten varovainen pitää olla – lisäksi yllä muut päälläni olevat värit ovat sopivia, kirkkaanpunainen ja vaaleankeltainen/hyvin tumma kerma nimittäin löytyvät kesän värikartasta. Jos pukeutuisin oranssiin, oliivinvihreään ja mustaan (eivät löydy kesän sävykartasta), tulos olisi aika kamala.
Minulle, vaalealle kesälle sopivia värejä – paljon liilaa, sinistä ja fuksiaa ja pinkkiä murreittuna sävyinä, jotka ovatkin lempivärejäni pukeutumisessa. ”hmm”. Huomatkaa, miten musta puuttuu kokonaan.
Ajatusleikki toisinpäin, mitä tapahtuu kun pukeudun nuoruuteni lempiväriin siniseen (joka lähes kaikissa sävyissään sopii kesälle) ja vaaleanharmaaseen (eräs kesälle suositeltu ”neutraali” mustan sijaan – musta hukuttaa kesän vähäisetkin värit ja saa näyttämään ruumiilta):
Luultavasti kasvoni olivat tässä kuvassa se, johon katse osui ensin. Ja hups, ihoni näyttää ihan eri väriseltä kuin ylemmässä kuvassa. Tällainen omiin sävyihin pukeutuminen on kyllä nättiä, kasvot hohtavat ja silmätkin näyttävät oikeasti sinisiltä ja hiukset kiiltäviltä, mutta onhan tämä vähän tylsää. Siksi joskus pidän sitä oranssia boleroa, ha ha!
(Jos jotakuta kiinnostaa, niin ensimmäisessä kuvassa boleron väkersin itse, paita Asiajam, tukkanauha itse väkerretty, hame Jackpot. Alemmassa bolero Vila, poolo Yesstyle, hame itse tehty, sudenkorentorintaneula mummilta.)
4 Kommenttia 29.3.2010
