Aihe: Käsityöt
Hups, venähti sitten päivitystaukoa. Olen ollut töissä ja yrittänyt päntätä tentteihin ja viime viikonloppuna vielä pääsin näkemään muut Fisun tytöt livenä pitkästä aikaa, joten ei ole tullut kiireessä kirjoiteltua – enkä edes muistanut ottaa kuvia viikonlopun asuista (ne olivat minusta ihan kivoja), höh.
Löysin kamerastani kuitenkin pari kuvaa, jotka otin tultuani yliopistolta (ja tukka aivan sekaisin kiitos kevättuulen). Enää ei oikeastaan tarvitse takkia ulkona, nämä ovatkin jo melkein pari viikkoa vanhoja kuvia.
Nyt näette missä otan kuvani, keittiössä nimittäin! Bongatkaa taustalta rikkaimuri, kattila ja ompelukone.
Panta ja huivi on itse tehty, kukat on sieltä Tiimarista edelleen. Joka kevät innostun aina vaaleanvihreän ja vaaleanpunaisen yhdistelmästä ja myöskin joka kevät pitää hankkia uudet asusteet. Tänä keväänä selvisin asustehaalinnasta halvalla, langat näihin kun maksoivat minulle yhteensä kaksi ja puoli euroa :D! Lanka on Patonsin Grace, lempparipuuvillalankani neulomiseen.
Koska kaulan ympärillä huvista ei saa kovin paljon selvää, tässä selvennys: se on oikeasti ISO bumeranginmuotoinen läystäke. Huivi on tehty koko ajan ainaoikein lisäämällä silmukoita keskelle ja reunoihin bumerangimuodon aikaansaamiseksi. Ainaoikein on hyvä vaihtoehto huiveihin, sillä neulos ei kierry ja on molemmilta puolilta samannäköinen. Lisäksi ainaoikeinneuleen pinta korostaa nätisti pätkävärjättyä lankaa – pätkävärjätty lanka neulottuna sileäksi neuleeksi on yleensä urpon näköistä, koska nelospinta ei ole tarpeeksi elävä langalle.
Ja kun yksi projekti on saatu uunista ulos, seuraavia tilalle. Törsäsin palkkaani ihanaan Handun kasimirlankaan, joka on ohuenohutta ja upean karkkiväristä. Tästä on tulossa jo ainakin jonkinlainen kaulahärpätin ja bolerontapainen neulottuna samaan aikaan yksivärisen langan kanssa, varmaan jotain muutakin, sillä vyyhdissä on lankaa yli kilometri (!).
22.4.2010
Jostain syystä ompelu ei ole vähään aikaan napannut, ja nurkkiin kerääntyneet kankaat odottavat inspiraatiota puikkojen suhistessa. Neulomisessa on se hyvä puoli, että voin ottaa kutimeni mukaan lähes mihin tahansa – junaan, labraan – ja työt valmistuvat huomaamatta. Ompelukonetta ei oikein voi kuljetella!
Valmiiden töiden kasasta löytyi tämä jo joskus marraskuussa valmistunut ympyrähuivi/neulekauluri, joka oli jäänyt kuvaamatta. Lanka on edelleen se Puro, värit ovat aivan yhtä loistavat oikeassa elämässä!
Sain myös joululahjalangoista tekemäni boleron valmiiksi. Pahoittelen ankeaa naamaa ja tylsiä vaatteita noin muuten, sillä napsaisin kuvat äkkiä tultuani labrasta ennen kuin päivänvalo ehti täysin kadota. Älkää katsoko ympäröivää tylsyyttä, katsokaa boleroa! Rakastan noita eri sinisten vaihteluita ja kaikkia lähes säihkyviä sävyjä, kuvien saturaatioon ei ole koskettu vaan bolero oikeasti on juuri noin … sininen. Bolero on jo pestykin pari kertaa eikä se ole mennyt miksikään. Tämä on varmaan uusi lempineuleeni.
Pidin sinisen sävyjä lähes koko ajan ollessani nuorempi, joten minulle jäi siitä kaudesta vuosiksi pieni yliannostus sinisestä. Nyt olen löytänyt tukun muitakin värejä ja sävyjä, jotka näyttävät päälläni hyvältä, mutta pitäisi varmaan taas opetella käyttämään vanhaa tuttua sinistä. Oikeastaan vain sinisten vaatteiden kanssa silmäni näyttävät sinisiltä eivätkä mitäänsanomattoman harmailta.
Ainoa työ, joka jossain määrin seisoo, on tämä takintekele Novita Luxus Cottonista. Otin itselleni kohtuullisen kunnianhimoisen projektin, sillä malli on kauttaaltaan pitsineuletta. Pitsineule vielä menisi haasteena, mutta kun kaupassa niiiiiin kivan tuntuinen lanka onkin todella rasittavaa neuloa. Lanka menee koko ajan säikeiksi yliveto- ja yhteenneulomiskavennuksissa, plääh. Ehkä saan tämän vielä valmiiksi ennen syksyä, toivotaan ainakin.
Ja vaikka keskeneräisiä töitäkin on nurkissa, en voinut vastustaa kiusausta ja ostin nämä puuvillalangat euron kerä (halpaa!). Ihastuin tähän tuliseen väriyhdistelmään kympillä, pätkävärjätyt ja itseraidoittuvat langat ovat heikkouteni. Ihanan värikkäitä keriä, mutta mitä ihmettä näistä tekisin – en voi pitää oranssia tai keltaista lähellä kasvoja, sillä se saa minut näyttämään keltatautiselta. Apua! Olen jo suunnitellut niinkin eriskummallisia projekteja kuin neulehametta.
25.2.2010
Joulu oli ja meni iloisesti sukuloidessa, nukkuessa, pelejä pelatessa ja ahtaen mahaan suklaata ja perinteisiä jouluruokia. Tänäkin vuonna paketeistani löytyi käsityöteemaista tavaraa; olen edellisinä vuosina saanut lahjaksi mm. lahjakortteja kangaskauppaan ja uuden ompelukoneen (kiitti iskä :O se oli ehkä hienoin lahja ikinä :O). Ja toisaalta olen taas(kin) kuluttanut aikaa puikkojen parissa – se on täydellistä täytetekemistä mummojen kanssa seurustellessa. Olen kenties hiukan ylivilkas, sillä ahdistun helposti, jos pitää olla tekemättä yhtään mitään enkä osaa vain istua ja jutella lomallakaan. Puikot esiin siis.
Neuleliivin sain valmiiksi viime kerralla, kun olimme käymässä poikaystäväni vanhemmilla. Ohje on yhdestä Novita-lehdestä ja lanka on edelleen se Puro, tämä on väri kanervikko. Malli oli helppo, kyseessähän on oikeastaan vain iso putki joustinneuletta.
Tässä vielä lähikuva väreistä ja silmukoistani.
Minulla on eräänlainen viha-rakkaussuhde Novitan lankoihin, kuten monella vähänkään enemmän neulovalla. Osa Novitan langoista on melko lailla kuraa enkä itse tuhlaisi niihin rahojani (seiskaveikka, yhhh), mutta toisaalta jotkut Novitan langat ovat ihan kivoja, eivät nyt mitään huippulaatua, mutta menettelevät. Novitan langat ovat edullisia ja niitä saa lähes joka kaupasta, eikä tarvitse tilata netistä tai kaivella käsityöliikkeistä, mikä on ainakin minulle plussaa.
Purossa on hienot värit, mutta siitä ei kannata tehdä mitään, joka joutuu kulutukseen ja hankaukseen. Toisaalta oikeastaan kaikki 100% villalangat karvaantuvat ja huopaantuvat kuten Puro, Puro vain vähän enemmän kuin laadukkaammat langat. Laadullisesti paras Novitan lanka on minusta Tempo, joka on kivan pehmeä eikä nukkaannu eikä karvaa.
Sain äidiltä lahjaksi viisi kerää tummansinistä Gjestalin Maijaa ja yhden kerän sinisävyistä Hjertegarnin Kunstgarnia, jotka päätyivät puikoille hyvin nopeasti! Näiden ostaminen oli varmaan äidille työn ja tuskan tulosta, sillä äitini ei ole käsityöihminen siinä missä minä ja on tainnut joskus viisitoista vuotta sitten neuloa minulle yhdet sukat, joihin niihinkin mummoni sisko teki kantapään… :D Arvostan siis elettä ja lankojen värit ovat kauniit, melkein hohtavansiniset.
Kun nyt pääsin haukkumaan Seitsemää veljestä, jatkan vielä sen verran, että Maija (ja sen ”velilanka” Janne) ovat noin miljoona kertaa parempia peruslankoja kuin se Seitsemän Veljestä ja eivät juurikaan kalliimpia. Maija ei erotu säikeiksi ja on jotenkin kiiltävämpää ja vähemmän karheaa kuin seiskaveikka.
Itseraidoittuvan Kunstgarnin ja yksivärisen Maijan neulominen yhtä aikaa tuotti todella kauniin ja elävän neulepinnan, joka ei kuitenkaan ole kaukaakaan katsoen yhtään sekava. Iih! Tästä tulee hieno bolero.
Kalakavereiden lähettämästä pitkulaisesta paketista paljastuivat liilat 6,5 paksuiset itsevalaisevat puikot. Valitettavasti eivät vielä ole päässeet tositoimiin, sillä minulla ei juuri nyt ole mitään 7,5-8 puikoilla neulottavaa lankaa (neulon aina yhtä kokoa pienemmillä puikoilla kuin ohjeessa sanotaan, sillä käsialani on tosi löysä). Nyyh. Pitää varmaan hankkia sopivaa lankaa, sillä haluan päästä testaamaan, voiko näillä ihan oikeasti neuloa myös pimeässä!
27.12.2009
Minun pitänee jakaa neulontamaniani kahteen postaukseen, valmiita töitä kun alkaa olla liikaa yhteen kirjoitukseen tungettavaksi! Pimeä vuodenaika sopii kyllä käsitöiden tekemiseen, mutta niiden valokuvaaminen on sitten toinen juttu – asunnossamme ei tahdo riittää valo edes keskipäivällä. Kaipaan sitä, kun keskikesällä valoa on niin paljon, että olohuoneessa otetut kuvat tahtovat palaa rikki… tulisi jo joulu ja sitten taas kevät! Inhoan marraskuuta.
Tämän oikeat värit oli tosi vaikea yrittää kuvata. Noro-langasta tehty raidallinen huivi löytyy lähes joka toisen neulebloggarin valmiiden projektejen pinosta. Noro on kuitenkin minulle ihan liian kallista huivilangaksi – imitoin sitten kaikilla nurkkiin kertyneillä Puron jämilläni jotain vastaavaa. Tässä on ainakin värejä Kanervikko, Tundra ja Jäätynyt karpalo. Nuo värien nimet naurattavat yhä: kunnolla talvisodan henkeä, uusia perunoita, mannerheimiä ja lappiromantiikkaa!
Tämä ei ole väreiltään tai materiaaleiltaan talvihuivi, mutta tein sen nyt, kun sain äkkiä inspiksen, mitä tehdä Zitronin Evitasta, jota minulla oli kaksi 50 g kerää. 100 grammalla ei mitään superisoja projekteja väännetä. Langassa on tosi lyhyet väriliu’ut ja sisäänrakennettua kimallusta, joten siitä tulee tahtomattakin vähän psykoottinen lopputulos! Lanka on puuvilla/akryyli/viskoosia ja tosi kivan tuntuista käteen. Ohjeena sovelsin tätä, vinoon neulomista voisi koittaa toistekin jossain muussa projektissa, se on nimittäin hauskaa ja hauskan näköistäkin.
Tässä lähikuva, josta näkyvät paremmin todelliset värit ja tuo sisäänrakennettu kimallus. :D Ehkä pidän huivia keväämmällä valkoisen ilmavan paidan ja sini/liilasävyisen hameen ja sirojen kenkien kera, nyt se odottaa vielä debyyttiään ilmojen ollessa mitä ovat.
Niistä lähikaupasta kotiin kulkeutuneista liiloista Tempo-keristä tuli sliparin (kuvia tästä myöhemmin!) lisäksi bolero tai hihatin, kuten neulepiireissä jostain syystä niitä usein kutsutaan.
Kuvittelin aloittaneeni helpon ja nopean projektin, mutta tämä viipyikin puikoilla tosi pitkään siitäkin huolimatta, että lanka on paksua kuin mikä, pitäisi siis muka tulla nopeasti valmista… ei. Melkein puolitoista metriä samanlaisena neulottava yksinkertainen verkkoneule oli siitä ikävä, että siihen piti sen puuduttavuudesta huolimatta koko ajan keskittyä, tai unohdin langankiertoja tai kavennuksia ja tuloksena oli verkkokuvion rikkoutuminen. Piti siis neuloa jotain tylsää, mutta koko ajan skarppina, eikä voinut vaikka katsoa telkkaria samalla – ääh. Onneksi lopputulos on lepakkomaisine hihoiheen ihan hauska, kuvia tästä jonkun asun yhteydessäkin varmaan seuraa joskus tulevaisuudessa.
19.11.2009
Syksyisin tulee aina hirveä into neulomiseen! Ompelen vaatteita pitkin vuotta, mutta välillä syyskuu-marraskuu haluan aina kaivaa puikot kaapista ja tehtailla niillä pinon neuleita. Tänä vuonna minulla oli sentään jotain, mitä oikeasti (no joo, puolioikeasti) tarvitsinkin.
Satuin nimittäin kesällä ostamaan goukin villakangastakin. Olen halunnut omistaa jotain goukia jo vaikka kuinka kauan. Gouk on h.Naoton miljoonista alamerkeistä ainoa, joka miellyttää silmääni. Perinteisten japanilaisten elementtien ja katutyylien yhdistely ei voi olla muuta kuin voittoa! Goukia on kuitenkin vaikea saada sopimaan muuhun vaatekaappiini: tyylini on gouk-rätteihin nähden vähän liian romanttinen. Tämä takki oli kuitenkin Täydellinen ja vielä edullinenkin. Minulla ei ollut siihen sopivia asusteita valmiiksi – vaatekaappini ei tosiaan oikein toimi goukin kanssa. Kätevänä ihmisenä päätin tehdä asusteet itse; saanpahan ainakin juuri sitä, mitä haluan.
Ensimmäisenä realisoituivat lapaset. Musta on perus Seitsemää Veljestä, jota löysin kerän verran harvoin neulovan äitini käsityökaapista ja sain luvan kanssa omia sen itselleni. Ilmainen lanka paras lanka! Kuvioneuleosuus on neulebloggareiden hehkuttaman japanilaisen Noron kotimaista kopiolankaa Puroa, tämä väri on nimeltään jäätynyt karpalo. Ihanaa, miten kansallisromanttista. :P Ostin Puroa mustan kaveriksi yhden kerän ihan kokeilumielessä. Langasta on ollut netissä vähän ristiriitaisia mielipiteitä, ja halusin neuloa siitä ensin jotain pientä ja katsoa itse, miten lanka käyttäytyy. Lanka on helppoa neuloa ja kivan pehmeää, mutta karvaista ja huopuu ja vanuttuu hiukan jo neulomisvaiheessa.
Lankaa oli lapasten jälkeen vielä vähän kumpaakin, joten tein vielä pipon. Kirjoneuleeseen ei olisi lanka riittänyt, joten tein vain yksinkertaisia raitoja. Tupsu kuuluu tietysti jokaiseen kunnon pipoon! Joskus tarhassa tein tupsuja askartelutuokioissa päivät pitkät ja kiinnittelin niitä ties mihin; minulla oli hame, jonka helmasta roikkui 10-15 tupsua… onneksi nyt 15 vuotta myöhemmin minulla on tässäkin mukana järki ja kohtuus. :D
Omassa lankapinossani oli puolitoista kerää luonnonvalkoista Rose Mohairia, joka jäi viimevuotisesta boleroprojektista. Tein langoista kaulahuivin neuloen koko matkan ihan yksinkertaista helmineuletta. Tätä en tehnyt tarkoituksena mätsätä sitä mihinkään tiettyyn takkiini; minulla on kaulahuiveja iso pino, jokin huiveistani sopii aina, mutta keskellä yötä iski neulomisfiilis ja nuo olivat ainoat käsilläolevat langat! Jos neulottaa, on pakko neuloa…
Viimeinkin! Viime viikon on ollut todella kylmää ja pipo ja lapaset todellakin tulivat tarpeeseen. Kertauksen vuoksi: takki gouk, lapaset, huivi ja pipo itse tehdyt, kengät Clickistä, sukkia ja housuja en muista millään. Jostain taviskaupasta kuitenkin.
Ja kun yksi projekti on saatu uunista ulos, lisää odottaa… Minua vainoavat liila Tempo ja lisää Puroa, jotka haluavat isona slipoveriksi ja huiviksi. Vielä tätä enemmänkin ideoita olisi, mutta jos nyt saisin nuokin ensin muutettua vaatteiksi…
12.10.2009
