Aihe: Leipomukset
Piknikit ovat yhtä oleellinen osa kesää kuin hyttysten ininä ja hukkumistilastot. Kesän paras piknik on yleensä syntynyt kuin itsestään erilaisista valmistujaisjuhlien ylijääneistä herkuista, mutta tänä kesänä sellaisia ei omalle kohdalle enää sattunut ja syömisistä piti vastata ihan itse. Piknikruuat onnistuivat loistavasti (Airin leipoi kinkkurullat ja minä valmistin salaatin), joten tässä ohjeet kesän parhaisiin pikkusuolaisiin.
Maukkaat ja helpot kinkkujuustorullat (n. kolme pellillistä)
- 1 paketti lehtitaikinalevyjä
- ketsuppia
- juustoraastetta
- kinkkusuikaleita
Nosta lehtitaikinalevyt sulamaan pellille. Tarkista paketin kyljestä paisto-ohjeet, ja laita uuni lämpiämään. Levyjen sulettua voit kaulia niitä hieman ohuemmiksi, etteivät ne paisu uunissa liikaa. Levitä levyille ketsuppia sekä haluamiasi mausteita. Ripottele päälle sopivasti kinkkusuikaleita ja juustoraastetta, minkä jälkeen voit kääriä levyt rullaksi. Leikkaa veitsellä rullat kiekoiksi ja asettele ne pellille. Voitele rullat munalla ennen paistamista, ja paista taikinapaketin ohjeiden mukaan. Voit käyttää täytteenä myös esimerkiksi valmiiksi maustettua tonnikalaa tai mitä nyt mieleesi juolahtaakaan ja kaappisi perukoilta löytyykään.
Täydellinen kesäsalaatti (4-5 hengelle)
- pinaatinlehtiä
- kanaa
- sokeriherneitä
- tummia viinirypäleitä
- kurkkua
- kuskusia
- kastiketta
Keitä kaksi tai kolme kanan koipireisipalaa väljässä, maustetussa vedessä ja riivi lihat irti niiden ollessa vielä lämpimiä. Keitä kuskus valmiiksi seuraavasti: laita kattilaan 2 dl vettä, odota kunnes se kiehuu ja lisää sitten joukkoon 2 dl kuskusia. Käännä levy pois päältä ja sekoittele hetki. Anna kanapalojen ja kuskusin jäähtyä jääkaapissa, ja sekoita aineet sitten keskenään. Lisää lopuksi kastike. Voit sekoittaa sellaisen itse sokerista, suolasta, viinietikasta ja oliiviöljystä, tai käyttää jotain valmista kastiketta makusi mukaan.
Käytännössähän salaatin voi tehdä melkein mistä tahansa aineksista, mutta yritän itse aina noudattaa joitain perusperiaatteita, ettei lopputulos jäisi mauttomaksi. Hyvässä salaatissa on perusainesten lisäksi jotain rapeaa ja pureskeltavaa, jotain kirpeää ja ehkä jotain makeaakin. Salaattikastikkeen merkitystä ei myöskään kannata vähätellä, koska se antaa makua ja tekee etenkin pastasalaateista vähemmän kuivia. Suosikkiaineksiani, eli avokadoa, kirsikkatomaatteja ja pinjansiemeniä en tällä kertaa käyttänyt, sillä halusin kokeilla jotain uutta. Itse tykkään tehdä juhliin tai illanistujaisiin tulevista salaateista vähän ruokaisampia, eikä tämä ollut mikään poikkeus koska istuimme sen voimin rannalla aamupäivästä illansuuhun.
Oli meillä eväänä onneksi jotain makeaakin
3.8.2010
Oma nimipäiväni sijoittuu heinäkuun alkuun, ja yleensä sitä onkin juhlistettu mökkimaisemissa sukulaisten ja mansikkakakun kanssa. Tällä kertaa juhlallisuudet hoidettiin kuitenkin hieman myöhässä ja ihan kaupungissa, mutta onneksi sillä ei ollut juurikaan vaikutusta tarjoilujen laatuun.
Tähän hieman päivitettyyn versioon tavallisesta mansikkakakusta tuli täytteeksi mansikoiden lisäksi limellä maustettua rahka-kermavaahtoseosta, ja kakun annettiin hyytyä jääkaapissa ennen tarjoilua. Jos ei jaksa ruveta raastamaan ja puristelemaan limeä itse, löytyy ainakin Valion valikoimista erilaisia valmiiksi maustettuja rahkoja, jotka sopivat leivontaan oikein kivasti. Juotavaksi tarjoiltiin kahvin ja teen lisäksi myös kylmää mehua ja sitruunavettä, ja kun pakastimesta ei löytynyt jääpalan jääpalaa, ne korvattiin pakastetuilla karpaloilla.
Tuntuu vähän hassulta istua näin kauniina päivänä sisällä blogia päivittelemässä, mutta väitän olevani olosuhteiden uhri. Lämpömittari alkaa näyttää sen verran hulluja lukemia, että ulos ei meinaa uskaltaa lähteä juuri omaa pihaa kauemmaksi nestehukan, lämpöhalvauksen ja melanooman pelossa. Olenkin viime päivät lähinnä yrittänyt huolehtia puutarhan riittävästä kastelusta ja istuskellut terassin varjossa mehujäitä syöden ja kirjaa lukien. Vanhempien luona lomailussa on puolensa!
14.7.2010
Stressilandiasta päivää! Olen viimeiset pari viikkoa viettänyt lähinnä nenä kiinni tenttikirjoissa tai kirjoitellen opeopintojen portfoliota ja erään enkun kurssin isoa tutkielmaa. Onneksi sain portfolion kasattua esittelykuntoon jo viime viikolla ja tentit ja tutkielmatkin ovat kohta ohi. Huh, kun tämä hulina loppuu, niin nukun kaksi viikkoa enkä tee muuta.
Olen ollut myös mahdollisimman epävalokuvauksellinen viime kuukausina, joten kivoista asuistakaan ei tule oikein otettua kuvia.
Opiskelustressin yltyessä tykkään välillä vääntää aivot ihan off-asentoon ja leipoa jotain hyvää. Ostin tuon ylläolevan I-HA-NAN teeleivonnaisten ohjeita sisältävän kirjan jo pari kuukautta sitten, mutta pääsin testaamaan sen reseptejä vasta viime viikolla kun kestitsin paria opiskelukaveria. Silloin testasin inkivääri-päärynäkakun ja suklaateeleipien reseptit, mutta valitettavasti kyseiset leivokset ehtivät kadota parempiin suihin ennen kuin niistä ehti ottaa minkäänlaista kuvallista todistusaineistoa.
Kun näin tämän kirjan, niin se oli rakkautta ihan ensi silmäyksellä: olin kaupungilla erään ystäväni kanssa ja päätimme sitten mennä kiertelemään Suomalaisen alepöytiä (erittäin huono veto, en voi ikinä poistua minkään kirjakaupan alehyllyn luota ostamatta jotain). Silmäni osuivat sitten tuohon kirjaan ja luettuani takakannen olin ihan vakuuttunut että kirjakaupan täti oli jättänyt sen ihan tarkoituksella minun löydettäväkseni. Kirja, jonka takakannessa mainitaan Englanti, Jane Austen, teekutsut, leipominen ja teekupin kanssa sohvannurkkaan käpertyminen, ei voi olla muuta kuin minulle suunnattu.
Tänään tein hedelmäkakkua, joka onnistui todella hyvin. Kakusta tuli todella hedelmäinen ja makea, nom nom nom. Avokki keksi vielä kipata kakun päälle vähän vaahterasiirappia, mikä oli yllättävän toimiva veto. Ja mikä parasta, kakku kuulemma vaan paranee päivän parin säilyttelyn jälkeen!
Hedelmäkakku
- 450 g kuivattuja hedelmiä suurehkoina paloina
- 2,5 dl raakasokeria
- 2,5 dl vettä
- 100 g voita tai margariinia
- 3 munaa
- 2,5 dl vehnäjauhoja
- 1 tl leivinjauhetta
- 1 tl jauhettua kanelia
- 1/2 tl jauhettua inkivääriä
- 1/2 tl jauhettua mausteneilikkaa
Voitele ja jauhota rengasmainen kakkuvuoka ja laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Laita hedelmät, sokeri, vesi ja rasva kattilaan ja kiehauta. Anna seoksen hautua kannen alla 15-20 minuuttia. Jäähdytä sen jälkeen kädenlämpöiseksi. Lisää jäähtyneeseen seokseen munat ja vatkaa ne joukkoon. Sekoita loput aineet toisessa kulhossa ja kaada hedelmäseoksen joukkoon. Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista uunin alatasolla tunti ja 15 minuuttia. Tarjoile kuuman teen kanssa!
4.5.2010
Rentojen viikonloppujen aikana ehtii hyvin leipoa – alunperin pohdinnassa oli jonkinlainen marjapiirakka, mutta raati päätyi lopulta suklaakekseihin. Valinta oli onnistunut, sillä taikinasta syntyi kolmelle hengelle runsaasti syötävää (vaikka tekovaiheessa yksi osapuoli yrittikin aina silmän välttäessä varastaa taikinaa suoraan kulhosta). Jostain päin nettiä baitattu, hieman muunneltu resepti siis alla:
- 5dl vehnäjauhoja
- 1dl fariinisokeria (tämän sijasta käytin intiaanisokeria)
- 2½ sokeria (jonka määrää voi mielestäni vähentää ja/tai korvata intiaanisokerilla)
- 2tl vaniliinisokeria
- 1tl suolaa
- 1tl leivinjauhetta
- 2 munaa
- n. 250g rasvaa
- n. 300-400g suklaata
Suklaa kannattaa rouhia/pilkkoa heti alkuun omien mieltymysten kokoisiksi palasiksi. Rasva ja sokerit+suola vaahdotetaan, munat vispataan kevyesti erillisessä kipossa ja lisätään seokseen. Muut kuivat aineet yhdistetään ja sekoitetaan taikinaan, lopuksi lisätään suklaapalat. Leivinpaperille kasattavat taikinanokareet on hyvä pitää suht pienikokoisina ja jättää kunnon leviämisvarat, jolloin taikinasta syntyy ainakin kolme pellillistä (3×4 per pelti) kuvan kokoisia keksejä. (Jos toisaalta hinkuu nimenomaan jumbokeksien perään, saa jo ruokalusikallisella taikinaa oikein kookkaan lopputuloksen.) 175°C:ssa keksejä paistetaan koosta riippuen noin 10min tai kunnes ne ovat väriltään kullankellertäviä. Lyhyt jäähdytysaika parvekkeella/jääkaapissa on myös suotavaa, jotta suklaa ehtii jähmettyä ennen syöntiä.
1.3.2010
Hemmottelin tänään itseäni ja parempaa puoliskoani tekemällä aamupalaksi hunajalla maustettuja pannukakkuja. Ne ovat todella helppoja tehdä, paistamiseen menee tietty vähän aikaa, mutta muuten kyllä suosittelen kokeilemaan. Resepti on kopsattu joskus muinoin Kodin Kuvalehdestä. :3
Pannarit olivat tosi hyviä pilkotun banaanin ja vaniljakastikkeen kanssa! Kokeilimme noita myös sellaisen Jam it! -merkkisen mangohillon kanssa, eikä sekään kombo mitenkään huono ollut.
Hunajapannukakut:
- 2,5 dl vehnäjauhoja
- 2 tl leivinjauhetta
- 1 kananmuna
- 2 dl maitoa
- 25 g leivontamargariinia
- 3 rkl hunajaa
- ripaus suolaa
Vatkaa muna vaahdoksi. Kaada jauhot ja leivinjauhe joukkoon. Sekoita vähän. Lisää munajauhoseokseen sula margariini ja juokseva hunaja sekä maito ja suola. Sekoita taikina kunnolla. Paista pannukakkuja kevyesti rasvatulla pannulla keskilämmöllä pari minuuttia molemmilta puolilta.
Buon appetito!
9.1.2010
Herkuilla jatketaan, eli tällä kertaa vuorossa pari viikkoa takaperin leipomani browniekakku. Tarkoituksena oli alunperin väsätä ihan tavanomaisia brownieita veljelle ja tämän tyttöystävälle, mutta vuokaa valitessa päädyimme pyöreään lasikulhoon jonka ansiosta lopputuloksena olikin kovin perinteistä mutakakkua muistuttava jälkiruoka! Sovelsin jossain määrin täältä löytämääni ohjetta, joten kopioin reseptin tähän pienten lisähuomioiden kera:
- 170g taloussuklaata
- 150g voita/margariinia (itse käytin tällä kertaa voita, lopputulos ei ole omaan makuuni liian raskas mutta margariiniversio on silti kokeilusuunnitelmissa)
- 2½dl sokeria (sokerin määrää voisi itse asiassa huoletta vähentää)
- 3 munaa
- 1/4tl suolaa
- 2dl vehnäjauhoja
- 2tl vaniliinisokeria
- 2dl pähkinärouhetta (itse käytin 100g:n pussin kokonaisia saksanpähkinöitä, jolloin rouhittuna määrä on jotakuinkin sama)
- 140g eli yksi pussi Pätkis Biteseja (täysin oma lisäykseni, jonka nojalla myös pähkinöiden määrää voi halutessaan vähentää mikäli taikinan rasvapitoisuus alkaa hirvittää!)
Suklaa ja rasva sulatetaan joko miedolla lämmöllä esimerkiksi teflon-pinnoitteisessa kattilassa tai idioottivarmasti vesihauteen avulla. Munat vatkataan rikki erillisessä kulhossa, lisää kuivat aineet, pähkinärouhe sekä puolitetut Pätkispalat. Suklaarasvaseos sekoitetaan näiden sekaan ja kaadetaan hyvin voideltuun vuokaan/kulhoon/muumikä joka ei uunissa räjähdä. Alkuperäisohjeessa suositellaan 175°C:ssa paistamista 30 minuutin ajan, mutta veljeni huonon uunin vuoksi browniekakku chillaili lämpimässä jopa lähemmäs 50 minuuttia. Tilanteen tarkistaminen puutikun (tai hätätapauksessa vaikkapa kuivan spagettipätkän) avulla on siis suositeltavaa tässäkin tapauksessa. Omasta mausta riippuen sisuksen voi jättää juoksevammaksi, mikäli haluaa sen vetäytyvän ja jähmettyvän jälkikäteen kylmässä.
Vaikka tämän(kin) leivonnaisen kanssa tuli improvisoitua, lopputulos oli positiivinen yllätys. Linjojaan tai kolesteroliarvojaan vaalivalle kyseinen browniekakku ei jokapäiväiseen käyttöön sovi, mutta on täydellinen jälkiruoka jopa isommalle porukalle: koska palat ovat niin tuhteja, ei kakkua voi syödä kuin vähän kerrallaan. Lisukkeeksi olimme varanneet sekä kermavaahtoa että vaniljajäätelöä, joista jälkimmäinen osottui ei-niin-yllätyksellisesti täysosumaksi vielä uunilämpimän kakun kera. Kokeilumielellä lisäämäni Pätkiksten maku ei myöskään ollut läpitunkeva, mutta erottui kiitettävästi tavallisen suklaan joukosta. Jossain vaiheessa haluaisin kokeilla myös vaahtokarkkeja ja toisenlaista suklaata, mutta ei kenties hetkeen – niin hyvää kuin browniet (ja browniekakku!) ovatkin, ähky tulee äkkiä liiasta mättämisestä!
30.11.2009
Koska erilaiset herkut ja makeat ovat kovasti sydäntäni lähellä, on leipominen aina innostanut minua huomattavasti ruoanlaittoa enemmän. Vaikken mikään alituinen jauhopeukalo tai edes virtuoosi olekaan, innostun erityisesti kakkujen leipomisesta tapahtumia varten, sillä niiden koristelu on aina oma taiteenlajinsa. En kuitenkaan harrasta millintarkkoja kermavaahtopursotuksia tai realistisia marsipaanikoristeita, vaan tavakseni on tullut toteuttaa idea kuin idea jollain kummallisella mutta sitäkin luovemmalla tavalla: lopputulos tuskin näyttää kaupasta ostetulta, mutta ainakin persoonalliselta! Tästä syystä myös aihepiirit pyörivät usein piirrettyjen, bändien ja muiden vastaavien parissa, sillä lopputuloksen tulee ilmentää kakun saajaa.
Harkat-kakku on tämän taipaleen ensimmäisiä väkerryksiä, mikä selittänee rujon ulkonäön. Kyse on siis The Saga of Darren Shan tai suomalaisittain Darren Shanin tarina -kirjasarjan hahmosta, johon Maija ja minä halusimme purkaa turhautumistamme… kakun muodossa. Harkat itse on sabluunan kanssa siroteltu yksinkertaisesti sinimustista nonparelleista, mutta suklaasta mitä eleganteimmin väännetty SMASH HARKAT -teksti taisi olla niin epäluettavaa, että itse kirjailija käsitti meidän olevan mitä intohimoisimpia Harkat-faneja kun kakku päätyi Shanville Monthlyn 2007 maaliskuun versioon.
Syntymäpäivilleni 2007 väsäsimme toisen lempibändini Metronomen kunniaksi bändin tunnusväreillä ja logolla varustetun kakun. Kakku on itse asiassa nelikerroksinen: kaksi mustaa ja kaksi keltaista kerrosta limittäin, minkä ansiosta leikattaessa lopputulos on vähintäänkin… värikäs. Logo on leikattu yksinkertaisesti lakritsasta, joka osoitti tämän kokeilun aikana muokattavuutensa.
Bändilinjalla jatketaan, eli seuraavana on vuorossa shironurirakkautta Zazanbo-kakun muodossa! Muchi Muchi Anagossa tämän nimen omaksuneen Sharakun mustavalkoinen meikki ja pirunsarvet ovat omiaan sarjakuvamaiseen tyylittelyyn, joten improvisoin tämän tukan keltaisista lakumatoista, pirunsarvet huulikarkista sekä ääriviivat uskollisesta lakritsasta. Näin ghettoa se voi olla! Lopputulos on silti mielestäni äärimmäisen hellyyttävä. :D
Veljelleni (tällöin 23v, toim. huom.) leivoin hänen lapsuudensankaristaan Raphael-teinimutanttikilpikonnasta muistuttavan kakun, joka on yksi omia suosikkejani. Kirjaimellisesti säntäsin läheiseen videovuokraamoon, kauhoin oikeanvärisiä karkkeja pussiin ja kotona asettelin ne sopivaan muotoon. Iloinen Raphael on niin hyväntuulinen, että sen näkeminen saa minut aina hyvälle tuulelle!
Lepakkokakun kanssa palasimme nonparellilinjalle, tosin lopputulos on hieman hienostuneempi ja kenties jopa taiteellisempi. Mukana oli jälleen sabluuna, jonka avulla lepakkomuoto toteutettiin. Kaveriksi värikkäälle lepakolle sirottelimme puolikuun. Korkeutta tältä kakulta ainakin löytyi!
Seuraava luomus ei ole omaa käsialaani, mutta ansaitsee ehdottomasti paikan tällä listalla (ja jättää toisaalta kaikki muut varjoonsa). Syntymäpäivilleni 2008 Maija leipoi minulle kakun, jonka koristeluun sai apua kondiittorimestari-isältään. Lopputuloksena oli marsipaanista ja suklaasta täydellisesti muotoiltu, Gurren Lagann -sarjan faneille tuttuakin tutumpi logo. WHO THE HELL DO YOU THINK I AM
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä esittelyssä poikaystäväni syntymäpäiville leivottu kakku, jonka koristelusta vastasin. Pyöreän muodon saavuttaakseni jouduin hieman muokkaamaan kakun rakennetta ja kasaamaan tekokummun sen laelle, mutta lopputulos vaaleansinisine kermavaahtoinen on ainakin tunnistettavissa: Clannad-sarjan dango! Silminä jälleen lakritsia.
Vaikka ylläolevat kakut eivät vedäkään vertoja ammattilaisten tai edes vakavien harrastajien luomuksille, halusin tuoda esille muutamia yksinkertaisia tapoja piristää esimerkiksi perheenjäsenten tai ystävien kakkuja hauskoilla sekä persoonallisilla koristeilla. Ripaus luovuutta ja mielikuvitusta, ja vastaanottaja on taatusti tyytyväinen! :)
23.11.2009
Viime kesänä innostuin keräämään nokkosta, kun sitä kerran sai niin helposti avokin kotikotipihalta. Pihinä ihmisenä tykkään poimia marjat, omenat, sienet ynnä muut talteen talvea varten ja mielestäni onkin mitä suurinta tuhlausta ostaa jotain marjoja tai omenasoseita kaupasta (kun vähän vaivaa näkemällä voi saada kiloittain marjoja yms pihalta!).
Kesän nokkossadosta osa päätyi lauantaina piirakkaan, jota söin salaatin kanssa. Avokkini taas päätyi itselleen perityypilliseen ratkaisuun ja päällysti oman palansa vielä meetwurstilla (oli kuulemma paljon parempaa lihallisena versiona 8D).
Nokkos-fetajuustopiirakka
Pohja:
- 150 g leivontamargariinia
- 2,5 dl vehnäjauhoja
- loraus vettä
- ripaus suolaa
Täyte:
- 200 g fetajuustoa
- 150 g nokkosta
- pieni sipuli
- 2 munaa
- 2 dl kermaviiliä
- 1 dl maitoa
- mausteita oman maun mukaan (itse laitoin Santa Marian Roasted Garlic & Pepper sekoitusta ja ripauksen muskottia)
Margariini, jauhot ja suola nypitään ja vesi sekoitetaan joukkoon. Taikinalla vuorataan pyöreä piirakkavuoka (halkaisija 28 cm). Pohjan päälle silputaan pieni sipuli, nokkoset ja fetajuusto. Loput aineet sekoitetaan keskenään ja kaadetaan lopuksi vuokaan. Piirakkaa paistetaan 200 asteisessa uunissa nelisenkymmentä minuuttia. Piirakka on parasta lämpimänä, vaikka eipä tuo karmealta kylmänäkään maistu!
Ohje on hitusen muokattu versio kesällä joltain nettisivulta nappaamastani ohjeesta.
Olisiko lukijoilla jakaa jotain muita nokkosohjeita? Reseptivihkoni kaipaa täydennystä!
16.11.2009
Urgh, olipa karmea ilma ulkona tänään. Sateenvarjosta ja kumppareista ei ollut juuri mitään hyötyä, kun vettä tuli joka suunnalta ja tuuli niin paljon, että helpompi oli kävellä ilman sateenvarjoa kuin sen kanssa. Urheana raahauduin kuitenkin ainepedagogiikan sekaryhmätapaamiseen, joka oli taas tutun ja turvallisen tylsää ja turhauttavaa.
Huonossa säässä ulkoilu ja epäkiinnostava ryhmätapaaminen vaativat siis jonkinlaista kompensointia!
Laitoin heti kotiin päästyäni ruokaa, vaikka yleensä syön vasta viiden kuuden maissa illalla, koska namiruoka tunnetusti parantaa päivää heti noin 100%. Tänään kokkailin kirjolohta kerma-sitruunakastikkeessa, perunamuussia ja lisäkkeeksi hätävarasalaattia (tunnetaan myös katso-mitä-kaapista-löytyy-ja-yritä-keksiä-jotain-järkevää -salaattina).
Vähän myöhemmin hemmottelin itseäni vielä jonkinlaisen yhdistetyn jälkiruoan ja välipalan kombinaatiolla. Itsetehtyä luumu-omenamarmelaadia, pari digestivekeksiä, rusinoita ja kamomillateetä; ei ehkä yhtä esteettistä kuin macaronit ja vaahtokarkit, mutta toivonmukaan ainakin vähän terveellisempää. ;)
Illemmalla leivoin vielä pähkinäsämpylöitä. (Huono pimeässä otettu kuva on huono. :<) Huomennakin näyttää olevan tappavan tylsä päivä yliopistolla, mutta ainakin saan hyvää evästä mukaan.
7.10.2009
