Aihe: Maija
Johanna huivimummoili jo aiemmin, nyt on sitten minun vuoroni. Pidän siis ihan mielettömästi erilaisista kaulahuiveista, ja etenkin talvella kun ne kuuluvat pakostikin jokapäiväiseen pukeutumiseen, kiinnitän niihin erityistä huomiota. Tänä talvena etenkin massiiviset huivit ovat kiehtoneet minua suunnattomasti, ja löysinkin alennusmyynneistä viimein tarpeeksi monta kertaa kaulan ympäri kiedottavan neulehuivin.
Oma kolmimetrinen huivini tietenkään ei vedä vertoja hulluimmille muotinäytöksissä ja -lehdissä nähdyille luomuksille, joihin hautautuu puolet kantajansa päästä ja hartioista. Onnekseni suuret huivit eivät ole vielä lähiakoina katoamassa kaupoista tai katukuvasta, ainakaan jos on uskomista joidenkin vaatemerkkien julkistamiin talvi/syksy 2010 -mallistoihin.
Korealaisen General Idean syys/talvimallisto 2010/11 vetoaa minuun estetiikaltaan muutenkin ja tarjoili samalla kivaa huivi-inspiraatiota jo tälle talvelle. Lacosten ensi syksyn Ready To Wear -mallisto ei puolestaan ollut ihan täysosuma (liikaa päävärejä, yöh), mutta inspiroivaa kamaa sieltäkin löytyy, myös huivipuolella.
Pidän huiveista asusteena myös niiden muunneltavuuden takia. Yksi huivi on mahdollista saada näyttämään erilaiselta vain taittelua tai solmimistapaa muuttamalla, ja ne sopivat niin lämmikkeeksi kuin juhla-asujen piristäjäksi. Olin joitain viikkoja sitten taas kerran kroonisessa juhlavaatepulassa, kun en meinannut millään löytää Riitan glitter-teemaisille syntymäpäiväjuhlille päällepantavaa. Asuni kuitenkin pelasti mahtava, kimaltava huivilöytö, joka riittikin koko asun koukuksi eikä juuri muuta kimalletta (glittersprayta lukuunottamatta) enää tarvinnut. Sääli ettei kimallus oiken näy valokuvissa.
5.3.2010
Juhlin noin viikko takaperin 21-vuotissyntymäpäiviäni ja myöhäisiä tupareitani. Kuten jo aiemmasta Halloween-kirjoituksestani voinee päätellä, olen suuri teemajuhlien ystävä – siitäkin huolimatta, että yleensä panikoin vielä edellisenä iltanakin, kun en keksi mitään päällepantavaa. Tällä kertaa sain onneksi itse päättää juhlien teeman itselleni sopivan helpoksi, ja panostimme muutenkin juhlassa enemmän tarjoiluihin kuin vaatteisiin.
Alkushotteina juotiin haamukakat, jotka näkyvät kuvassa taustalla tarjottimella. Tuossa hienossa juomassa on yhdistetty salmiakkiviina ja maustamaton jogurtti todella… esteettisellä tavalla, ja lopputuloksena on jotain, mitä shotin nimi kuvaa varsin hyvin. Kuvassa näkyy etualalla juhlien keksitarjoilu, joka koostui valkosuklaapäällysteisistä Filipinos -kekseistä ja vanhoista tutuista salmiakki-chili-dominoista. Tarjolla oli myös pippurituorejuustoa suolakeksien kera, mutta ne olivat niin maukkaita että katosivat parempiin suihin ennen kuin kukaan ehti niitä ikuistaa.
Seuraavana päivänä jatkettiin teeman mukaista ruokailua, ja tehtiin itse sushia. Sain joululahjaksi vanhemmiltani Tokyokanista ostetun Sushi Kitin, jossa on tuoreaineita lukuunottamatta mukana kaikki tarvittava sushin valmistamiseen aina riisistä gariin ja syömäpuikkoihin. Täytteeksi rullasimme kurkkua, avokadoa, porkkanaa ja tonnikalaa. Lopputulos ei tietenkään ollut aivan yhtä esteettinen ja oikeaoppinen kuin sushiravintoloissa, ja valmistuksessa piti muutenkin hieman improvisoida (sushiriisi kuuluisi jäähdyttää viuhkan avulla, me huidoimme pahvisen lievekansion kanssa). Ruuanlaitto yhdessä kaverien kanssa on kuitenkin aina yhtä hauskaa ajanvietettä, ja mikä parasta, kättensä työt pääsee lopuksi syömään. Sushin valmistamisesta kiinnostuneen kannattaa tarkastaa esimerkiksi Pastanjauhajien sushin perusteet ja Nicehouse.fi:n sushiohjeet. Ja ei kun rullaamaan! Itse juhlista vielä sen verran, ettei kyse todellakaan ollut kovin suurista tai hienoista pippaloista, mutta varsin vähällä vaivalla on mahdollista tehdä tavallisista illanistujaisistakin esteettisesti miellyttävämmät ja houkuttelevammat. Suosittelen kokeilemaan!
15.2.2010
Heidi hehkutti täällä jo jokin aika sitten löytäneensä täydelliset talvisaappaat. Minäkin päätin jo syksyllä hankkia itselleni uudet saappaat täksi talveksi (ehkä olin meedio ja jotenkin aavistin että lunta on tiedossa tuutin täydeltä), mutta urakka osoittautui luultua vaikeammaksi. UGGeja en omiin jalkoihini laittaisi vaikka maksettaisiin, enkä ole järin viehtynyt myöskään niihin kymmensenttisiin korkoihin, joita on tungettu lähestulkoon kaikkiin muuten miellyttävän näköisiin saappaisiin. Kiitos vain, mutta itse en ainakaan halua vielä ryhtyä jäällä luisuvaksi naiseksi. Myöskään terävät kärjet, rypytykset tai ylipolvensaappaaat eivät tosiaan ole ihan se ”mun juttu”, joten voitte arvata millaista oli kahlata kenkäkauppoja läpi edes yhden fiksun näköisen kenkäparin toivossa.
Ilmeisesti talvikengät eivät saa olla kivannäköisiä tai mukavia, eivätkä varsinkaan molempia…
Lienee siis ymmärrettävää, että kun viimein bongasin DinSkosta kivannäköiset ja kohtuullisen edulliset ruskeat saappaat, korjasin ne parempaan talteen. Materiaalina oli keinonahka eikä DinSkon laadussa muutenkaan ole koskaan ollut kehumista, mutta ajattelin kenkien kestävän vähintään yhden talven yli. Tämä tietysti osoittautui pian suuremman luokan virhearvioksi, sillä kuten kaikki tietävät jo, halpaa ja hyvää ei ole keksitykään.
Paskan möivät :/
Ehdin käyttää saappaita noin kuukauden päivät, ennen kuin ne alkoivat hajota jalkoihini. Onneksi edes asiakaspalvelu oli liikkeissä erinomaista, sillä vaihdoin saappat uusiin yhteensä neljä kertaa välillä lokakuu-tammikuu. Ensimmäisestä parista murtui korko, toisessa ja kolmannessa oli vuori ommeltu niin ryttyyn että jalkoihin tuli hiertymiä, ja kun neljännestä parista alkoi lähteä väri ja korko antoi lopulta taas kerran periksi, päätin että pelleily saa riittää. Palautin hajonneet kengät kauppaan ja totesin että pitäkää tunkkinne, minä etsin kengät jostain muualta. Käytännössä olin siis jälleen kerran lähtöpisteessä, repimässä hiuksiani rumien ja epäkäytännöllisten kenkien keskellä. Onneksi osuin sentään parhaaseen talvialesesonkiin, ja koluttuani useamman päivän niin Helsingin kuin Turunkin kenkäliikkeitä, minua lopulta lykästi.
Nyt voi taas rämpiä kinoksissa!
Halosen alesta löytynyt pari on aitoa nahkaa, ja kun vielä teetätin kenkiin kunnolliset pohjakuviot suutarilla, voin olla melko varma siitä että kävelen näillä vielä vuoden jos toisenkin päästä. Vaikka minulla ei periaatteessa mitään ruotsalaisia halpaketjuja vastaan olekaan, niin opin kyllä kirjaimellisesti kantapään kautta kiertämään DinSkon liikkeet jatkossa kaukaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
10.2.2010
Taitoluistelu, tuo talviurheilulajeista ylväin ja näyttävin, on nyt erityisen ajankohtainen: Tallinnassa pidetyt EM-kisat loppuivat viikko sitten, ja Vancouverin talviolympialaisiin on aikaa enää alle kuukausi. Fisumandiaksesta ei kuitenkaan ole tulossa mitään urheilublogia, vaan kirjoitan aiheesta aivan toisesta syystä. Taitoluistelijoiden vaatteet nimittäin ovat, kuten sanottu, todella näyttäviä, ja ainakin omasta mielestäni ne kaikkein kiinnostavimmat asut löytyvät miesluistelun puolelta. Lajia paremmin tunteva Johanna voisi mainita, että miesluistelijat ovat teknisessäkin mielessä kaikkein kiinnostavinta seurattavaa, ja onhan tämä vuosi muutenkin mielenkiintoinen kun kaksi huippuluistelijaa, Venäjän Evgeni Plushenko ja sveitsiläinen Stephane Lambiel ovat palanneet kukin tauoltaan suoraan huipulle. Täällä Fisumandiaksessa meitä kuitenkin kiinnostavat mitalisijojen sijaan esiintymisasut, joten lienee parasta mennä suoraan itse asiaan.
Kukaan vähänkään taitoluistelua katsellut tietää kyllä, että luistelijoiden vaatteet koostuvat hyvin pitkälti enimmäkseen paljeteilla kuorrutetusta trikoosta. Tämä yhdistelmä ei varsinaisesti herätä mielleyhtymiä tyylikkyydestä tai arvokkuudesta, ja monesti luistelijat keikkuvatkin vaatteissaan hyvän maun rajoilla, tai rankasti sen tuolla puolen. Edes trikoiden jättäminen kaappiin ei välttämättä tee asusta sen onnistuneempaa, sen tietää jopa moninkertainen maailmanmestari Evgeni Plushenko.
Plushenkon oranssit reivaajahousut ja Kevin Van Der Perren supersankarihybridi jättävät epätoivoon
Onneksi kaikki trikoosankarit eivät näytä omissa tiukoissa haalareissaan aivan yhtä tökeröiltä. Ranskan Brian Joubert (oikealla) on mieltynyt asuissaan tavallisesti vähän liikaakin arveluttavan näköiseen verkkokankaaseen, mutta allaoleva asu kulta/musta-väriyhdistelmineen näyttää jo huomattavasti onnistuneemmalta. Onnistunut väriyhdistelmä on myös amerikkalaisdiiva Johnny Weirillä, valkoisella ja hopealla on vaikea osua harhaan. Weir on muutenkin tullut tunnetuksi luistelumenestyksensä lisäksi nimenomaan esiintymisvaatteistaan, ja sai hiljattain jopa tappouhkauksia käytettyään aitoa turkista eräässä asussaan. Karva vaihtui tekoturkikseen, mutta tyylistä ei edelleenkään tingitä.
Metallisävyt ovat juuri sopivan ~fabulous~ ja huomattavasti tyylikkäämpiä kuin taitoluisteluasuissa ylikäytetyt neon- ja pastellivärit
Aivan omalle tasolle omassa estetiikassaan on Weirin tavoin päässyt japanilainen Daisuke Takahashi, jonka puvut tuovat hyvällä tavalla mieleen visual kei -bändien esiintymisasut.
Kaikkien luisteluasujen ei tietenkään tarvitse näyttää baletin ja euroviisujen risteytykseltä, vaan vähän normaalimmankin näköisillä vaatteilla on mahdollista tehdä kivaa ja näyttävää. Seuraavat tsekkiläisluistelijoiden asut lämmittävät ainakin omaa sydäntäni sympaattisuudellaan, vaikka farkut luisteluasuna ovatkin minusta aina vähän tylsä ratkaisu.
Tomas Vernerin asu on merihenkinen, kun taas Michael Brezina luottaa neuleliiviestetiikkaan.
Lopuksi vielä kaksi aivan tuoretta asusuosikkiani: Stephane Lambielin tämänvuotisissa EM-kisoissa käyttämä asu, joka on paitsi väritykseltään kuin myös materiaaleiltaankin hyvällä tavalla poikkeuksellinen, sekä Johnny Weirin peilinpalasilla kuorrutettu asu, jota tämä käytti Pokerface-koreografiansa kanssa Skate for the Heart -tapahtumassa. Glittertrikoita ja muuta kitsch-estetiikkaa on luistelussa melko mahdoton paeta, mutta ainakin Weir osaa kääntää sen omaksi edukseen.
Kuvat daylife.com, skatetoday.com ja figureskatersonline.com
30.1.2010
Ei ole mikään salaisuus, että vaatteisiinsa panostavat miehet kiehtovat minua TV- ja elokuvaviihteessä melkein luvattoman paljon. Perinteisesti tällaiset hahmot ovat joko homoiksi koodattuja (High School Musicalin Ryan) tai ihan avoimesti homoja (True Bloodin Lafayette), vaikka joitain poikkeuksiakin tietysti löytyy (Gossip Girlin enimmäkseen hetero Chuck Bass).
Ryan ja Chuck eivät ainakaan pelkää käyttää värejä
Samaa kaavaa seksuaalivähemmistöjen trenditietoudesta toistaa viime syksynä alkanut sarja Glee. Ohiolaisen High Schoolin kuorokerhon edesottamuksia seuraava tv-ohjelma tarkastelee vähemmistö- ja muita stereotypioita laulun ja tanssin siivittämänä, joten ei liene ihmekään, että kaikki sarjan hahmot paljastavat luonteestaan ja muista ominaisuuksistaan aika paljon jo pelkällä ulkonäöllään. Chris Colferin esittämä muotitietoinen homopoika Kurt Hummel ei ole mikään poikkeus, ja hahmon vaatekaappi kuuluukin ehdottomasti sarjan mielenkiintoisimpiin.
Kurtin päältä on ollut mahdollista bongata designer-vaatteita toinen toisensa perään, sillä tämän yllä nähtiin sarjan ensimmäisen kauden aikana niin Marc Jacobsin takkia (yllä) kuin Alexander McQueenin hämähäkkivillapaitaakin, joka kelpaisi varmasti myös Airinille. Hahmon suuressa suosiossa ovat myös erilaiset printit ja kuosit, samoin kuin jopa polvipituiset(!) värikkäät neuleet.
Alexander McQueenin villapaita ja Dolce&Gabbanan läpinäkyvä sadetakki
Vaikka Kurtin vaatevalinnoista voi olla montaa mieltä, sopii asukokonaisuuksiinsa aina panostava hahmo silti loistavasti pukeutumisinspiraatioksi. Jos koulunsa hylkiöihin kuuluva Kurt jaksaa pukeutua parhaimpiinsa jokapäiväisen roskalavalle heittämisen tai jääsohjokylvyn uhallakin, minusta tuntuisi melkein huijaukselta olla panostamatta omiin vaatteisiini edes hiukan, ihan tavallisinakin päivinä. “Every moment of your life is an opportunity for fashion!”
13.1.2010
Ihan aluksi haluan pahoitella niin lukijoilta kuin kanssablogaajiltanikin omaa saamattomuuttani kirjoittamisen suhteen, mutta parempi pari viikkoa liian myöhään kuin ei ollenkaan. Tässä siis viimein kommentaari Muodin huipulle -sarjan finaalijaksosta!
Maija: Finaalia edeltävässä jaksossa sukellettiin kilpailijoiden sielunelämään ja työskentelytapoihin. Siinä missä Katri oli sulkenut itsensä ullakkohuoneistoonsa koko kesäksi, oli Mert käyttänyt suurimman osan malliston työstämiseen tarkoitetusta ajasta aivan muuhun. Viimeiset asut valmistuivat finaalia edeltävänä yönä, mutta ainakaan mallit eivät joutuneet alasti lavalle.
Johanna: Ikävä kyllä se viime tinkaan jättäminen näkyi. Jos Mert olisi laittanut yhtä paljon aikaa ja vaivaa kaikkiin asuihinsa, olisi lopputulos voinut olla ihan toinen.
Maija: Niinpä, nyyh. Katsotaan kuitenkin lähemmin, mitä kaikkea mallistot pitivät sisällään. Kokonaisuudessaan kaikkien kolmen suunnittelijan asut löytyvät täältä.
Mert – 3. sija
Johanna: Mertin malliston alkupään asut oli ommeltu aika kökösti, ja osa sen vaatteista tuntui lähinnä uudelleen tehdyiltä versioilta sen aiemmista asuista. Kuten vaikka toi vinyylihame tossa. Mulla ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa esimerkiksi luonnonvalkoisen ja valkoisen yhdistämisen kanssa, tuomarit oli mun mielestä aika vanhanaikaisia sitä kritisoidessaan.
Maija: Mertin mallistossa oli vähän liikaa noita täyteasuja. Itsekin poden jonkinasteista viimeisen illan syndroomaa, mutta salaisuus on siinä ettei loppukiireen pitäisi näkyä ulkopuolisille asti mitenkään. Mert ei valitettavasti onnistunut. Siinä tuomarit oli kuitenkin oikeassa, että Mertiltä löytyi sekä finaalin heikoimmat että vahvimmat asut.
Johanna: Toi vasemmanpuolimmainen mekko oli mun lemppari koko kisasta! Mertin estetiikka on muutenkin noista kilpailijoista kaikkein lähimpänä mun omaa, mutta sen mallistossa oli myös ihan liikaa huteja. Tykkäsin sen mallistosta silti kaikkein eniten, johtuu varmaan tosta kullan käytöstä…
Maija: Tavallaan jokainen noista kolmesta asusta oli showstopper. Mert onnistuikin jäämään noilla näyttävimmillä asuillaan ihmisten mieliin, ja myös finaalia seuraamaan tullut L’órealin malli Doutzen Kroes (joka oli Johannan mielestä tosi kuuma täti) piti sen mallistosta eniten. Mert, joka ei ennen kilpailun alkamista ollut tehnyt kuin yhden naistenvaatteen, taisi häviöstään huolimatta olla kisan moraalinen voittaja. Työtarjouksia on ilmeisesti sadellut ovista ja ikkunoista, joten Mertistä kuullaan varmasti vielä paljon. Antti Tuiskukin tuli aikanaan Idolsissa kolmanneksi!
Maria – 2. sija
Maija: Ihan kivat etuheitot kaikilla, vaatteita en oikein osaa kommentoida. Mä en yksinkertaisesti ihan tajua tota estetiikkaa, ja Marian käyttämät värit, materiaalit ja leikkaukset onnistuu usein vaan hämmentämään mua.
Johanna: Mä tykkäsin Marian asuista itse asiassa enemmän kuin Katrin voittajamallistosta. Sekaan mahtui kuitenkin myös niin järkyttäviä tapauksia, että oksat pois. Tosta keskimmäisestä en oikeastaan osaa päättää onko se hieno vai ruma, mutta noiden kahden muun kohdalla ei voi kuin ihmetellä mitä Marian päässä on liikkunut.
Maija: Kyllä Marian mallistosta onneksi kivojakin juttuja löytyi. Useammassa vaatteessa toistunut rusettiprintti oli väreiltään ja muutenkin tosi kaunis, ja olisin mielelläni nähnyt Art Nouveau -estetiikkaa laajemminkin, kun se kerran oli kuitenkin yksi Marian suurimmista inspiraationlähteistä. Toi kimaltava shamaanitakki oli niin Mariaa, hyvässä kuin pahassakin.
Johanna: Toi musta mekko on vähän hassun näköinen kuvissa, mutta se oli tosi upea catwalkilla. Tykkäsin itsekin niistä printeistä. Jos Marialla ei olisi ollut joitakin niin selviä huteja, olisin halunnut nähdä sen voittavan.
Katri – 1. sija
Johanna: Pidin Katrin mallistosta kaikkein vähiten. Se tekee aina niitä samoja roikkuvia satiinirättejä, joista on muoti kaukana. Tossa keskimmäisessä on vain pikkumusta ja satiinirätti olkapäillä, ja toi oikeanpuolimmainen on yksinkertaisesti ruma.
Maija: Jep, pyöräilyshortsit ei ihan sytytä muakaan. Onkohan Katri muuten ollut siinä uskossa, että jos catwalkilla on yksikin asu jossa näkyy tissit, siitä tulee automaattisesti haute couturea?
Maija: Tossa showstopperissa (keskellä) oli ihan kiva idea, mutta ei se mitenkään superihmeellinen ollut. Jos Marialla oli sekä kamalia että kivoja vaatteita, niin Katrin kaikki vaatteet oli musta vähän huonolla tavalla outoja. Ainoa joka jäi edes jollain tapaa mieleen oli juuri se showstopper.
Johanna: Mä en juurikaan perustanut edes siitä showstopperista. Tosta vasemmanpuoleisesta mekosta tykkäsin jo enemmän, siinä oli sentään jotain asennetta. Toi satiinilieru lattialla kyllä syö sitäkin aika tehokkaasti, Katri on niin yhden tempun poni että ei ole edes hauskaa. Osaiskohan se tehdä mitään esimerkiksi trikoosta? Ymmärrän kuitenkin miksi Katri voitti; sillä ei ollut ainakaan tuomariston näkökulmasta selkeitä floppeja, ja ne oli muutenkin kuolanneet sitä koko kisan ajan.
Maija: Siinä se sitten taisikin olla. Toivottavasti nautitte sarjan seuraamisesta ja kommentoimisesta yhtä paljon kuin me! Tämän jälkeen onkin aika palata vähän normaalimpien kirjoitusten pariin, aiheita kyllä riittää.
Johanna: Yksi juttu vielä! Kuka ihme oli Muodin huipulle ekstrassa nähty Jenna, joka ompeli Jannekatajan malliston? Ompeliko se oikeasti myös kisaajien vaatteita niiden puolesta?
Maija: Sitä emme ehkä koskaan saa tietää. O:
Ohi on!
5.1.2010
Maija: Tämänkertaisen kommentaarin otsikko on suunnittelijoiden koskettavaa jääkaappirunoutta, joka kuvastaa varmasti näiden tuntoja ilmapiirin kiristyessä ja kisan kovetessa. Kymmenennessä jaksossa kisattiin siis finaalipaikoista, ja viidestä suunnittelijasta kahden oli lähdettävä kotiin.
Johanna: Tällä kertaa sponsorit tekivät taas näyttävän paluun, ja tehtävänä oli suunnitella avantgardistinen asu joka myös sopisi L’Oréalin meikki- ja hiustaiteilijoiden kynäilemiin lookkeihin (tai Cheungin sanoin ”lukkeihin”).
Maija: Kilpailijoiden kangasostosten seassa päästiin seuraamaan jotain Mertin ja Katrin välistä draamaa, vaikka yhtään missään vaiheessa ei käynyt mitenkään ilmi että mitä tämä ”selkäänpuukottaminen” käytännössä oli ja miksi tästä nyt pitäisi olla ahdistunut. Joko tekijöillä ei ollut tarpeeksi ~käyttistä~, tai sitten yritettiin luoda draamaa tyhjästä katsojien mielenkiinnon herättämiseksi.
Johanna: Draamaa ja ahdistusta syntyi myös siitä, että kisaajille annettiin runsaasti aikaa asujen suunnitteluun ja rahaa niiden toteuttamiseen, mutta aikaa vaivaiset kahdeksan tuntia. Onneksi myöhemmin, kisaajien ollessa jo hajoamisen partaalla, Selin saapui paikalle ilouutisten kanssa: asun tekemiseen saisi käyttää halutessaan vaikka koko yön.
Maija: Niinhän suunnittelijat sitten tekivätkin, ja muotiluomukset syntyivät yöpizzan mussuttamisen lomassa. Jarnon hihittelyt ja laastariseikkailut olivat myös oikeastaan aika sympaattisia. Noista vierailevista tuomareista muuten sen verran, että miten ironista on että L’Oréalin markkinointipäällikön nimi on Takkunen? Tämän jakson asut ovat taas nähtävillä Maikkarin sivuilla.
Maria
Maija: Lookin nimi oli ”English Rose”, ja kovasti selitettiin Humisevasta harjusta ja kontrasteista. Mutta vinyyliset kulmakarvat??? Ja pöllittiinkö tähän Antti P:n säkkikankaat ekasta jaksosta, vai miksi toi mekko näyttää tolta? Noi materiaalit ei todellakaan sovi yhteen ja helma on todella epämääräinen, vaikka tosta kauluksesta ja yläosasta ei paljon pahaa sanottavaa olekaan. Ei tää mun mielestä kyllä ihan finaalipaikkaansa ansainnut.
Johanna: Ei noi nude-leggarit ihan istu munkaan estetiikantajuun, mutta tajuan kyllä miksi tuomarit on aina Marian jutuista niin kikseissä.
Mert
Johanna: Tässä oli lookkina ”Metallic”, ja Mert loi alushaalariin ja kenkiin mielettömiä tekstuureita kuumaliimalla. Taas kerran Mert nousi mun suosikiksi!
Maija: Noi helmat hulmusi catwalkilla hienosti, ja tää oli muutenkin tosi vaikuttavan näköinen. Tuomarien mielestä tässä tosin näkyi Mertin kokemattomuus, ja joku piti tätä vähän teatteripukumaisena.
Jarno (putosi kisasta)
Maija: Teemana oli ”Punk Glamour”, mutta Jarno halusi välttää kaikki punkkliseet ja kallistui enemmän cyberpunkin puoleen. Ihan onnistunut veto, samoin kuin se että tällä kertaa hihat jätettiin kokonaan rannalle ettei tullut mitenkään yliahdettu niin kuin Jarnon työt yleensä on. Ihan jännät muodot tässä on, mutta en silti oo ihan varma ton toimivuudesta…
Johanna: Jarno käytti taas samaa kaistalejuttua joka kävi vanhaksi jo tokassa jaksossa, ja tällä kertaa vielä niin ettei edes näytä sopivan naisvartalolle. Ihme säkki.
Mirkka (putosi kisasta)
Maija: Tässä oli teemana ”Chicago”, ja mun mielestä toi korsettiyläosa on ihan kivan näköinen ja väriyhdistelmä ihan jees. Kaikki muu tossa onkin sitten aika… hämmentävää. Toi selkärusetti ei toimi alkuunkaan, eikä noi hihat/olkaimet myöskään, ja toi helmakin on outo.
Johanna: Tätä en tajunnut ollenkaan, tossa on aistittavissa vähän liikaa yrittämistä.
Katri (haasteen voittaja)
Maija: Katrilla oli aiheena ”Hollywood Glamour”, ja tässä oli kantavana ideana seksikkäät alusvaatteet ja nykypäivään tuotu Marilyn. Kyllä toi on edestä ihan hieno, mutta takaapäin tulee lähinnä vaikutelma että mallilla olis kasa kangasta kainalossaan.
Johanna: Mun mielestä Katri meni jatkoon vähän liian helposti, kaikki sen vaatteet on sellasia nuken päälle muotoituja laskoskasa-möykkyjä vetskarien kera. Tässä meni tosiaan ihan yli, vähän lätkitty kangasmöykkyjä ja alusvaatteita ja sukkanauhaa. Onhan se nätin näköinen, mutta ei tässä mitään uutta ollut.
Maija: Nyt on finalistit siis valittu, ja mallistojen tekeminen voi alkaa. Mert oli ainakin ohjelman sivujen mukaan sitä mieltä että finaalipaikka on yhtä kuin bileet, eikä siltä seuraavasta jaksosta tarjotun sneakpeekin perusteella ole kauhean harkittua työskentelyä luvassa. Jännäksi menee!
Onnittelut finalisteille!
4.12.2009
Maija: Pienen kömmähdyksen takia onnistuin missaamaan jakson alusta puoli tuntia, mutta en ehkä menettänyt mitään liian merkittävää.
Johanna: No et, suuri osa jakson alkupäästä omistettiin kikattelevalle Jarnolle ja kilpailijoiden Antti Asplund -ylistykselle. Mert totesi kaihoisasti, että ”Multa meni petikaveri”. Asplund lähti mutta huhut jäivät.
Maija: Tässä jaksossa oli siis tarkoitus tehdä ulkoiluasu urbaanille cityliikkujalle, ja inspiraatiota työhön haettiin Helsingin katukuvasta. Kankaat valittiin Haltilta, ja tuomaroinnissa kiinnitettiin huomiota asun kaupalliseen potentiaaliin ja siihen, vastaako se tehtävänantoa.
Johanna: Olin kyllä jo vähän ihmeissäni, kun tätä ennen ei ollut tullut yhtään Luhtaa tai Haltia, Suomessa kun kuitenkin ollaan.
Maija: Achilles ei ainakaan olisi arvostanut tätä tehtävää! Asut yksityiskohtineen voi katsoa isompina täältä, omat arviomme löytyvät alta.
Mirkka
Maija: Miks kaikki lähti tekemään tähän tehtävään viittoja ja telttoja? Ihan hauskasti luotu pintaa tolla verkkovuorilla, mutta toi yleiskuva on lähinnä sekava. Mirkka sanoi yrittävänsä vyölaukun uutta tuloa kovasti, mutta toi näyttää ainakin mun silmään vähän siltä että olisi vedetty valkoiset alushousut kaiken päälle.
Johanna: Toi näyttää siltä että armeijan ylijäämävarasto olis oksentanut ton mallin ylle. Itse olisin pudottanut tämän.
Maria
Maija: Toi niskavetoketju on omituinen, ja mulle tulee vaan fiilis että noista hihoista tulis suoraan sisälle sade ja tuuli. Eikä toi alaosa ole oikein mistään kotoisin.
Johanna: Tää oli näistä mielenkiintoisin ja tykkään väristä, mutta epäilyttää toi kauluksen puute, koska tulee vissiin aika helposti kylmä.
Katri
Johanna: Pyhä vetoketjufetissi, Batman.
Maija: Tuomaritkin sanoi, että Katri on vissiin hyppinyt riemusta kun saa laittaa asuunsa 20 vetskaria. En ollut ihan vakuuttunut tästä, toi mekko oli hauska mutta toi takki+mekko kokonaisuutena vähän liikaa.
Jarno (toiseksi paras asu)
Johanna: Mulla oli yläasteella tollanen valtava huppariviitttatakkijuttu, tosin ilman nirunaruja. Olin vissiin tosi edelläkävijä. Tääkin olis voinut olla hieno, mutta siinä oli Jarnolle tyypillisesti taas vähän liikaa kaikkea.
Maija: Jarno itse pelkäsi että toi on liian tavanomainen tai kaupallinen, kun se sanoi että vois helposti nähdä ton Stokkalla. Musta tommoset ylimääräset remmit ja valtavan leveät helmat ja muut ei ole kauhesti eduksi vaan tulee lähinnä tielle, jos liikkuvuutta ajatellaan.
Mert (haasteen voittaja)
Maija: Tää on kyllä makeen näköinen, ja harmittaa ettei päästy näkemään tota käännettynä jos siinä sellainenkin vaihtoehto oli noiden muunneltavien kaulusten lisäksi. Mun mielestä noi yksinkertaiset housut sopii tähän, vaikka niitä kritisoitiinkin. En kuitenkaan oo vakuuttunut siitä kuinka hyvin tossa pääsee oikeasti liikkumaan.
Johanna: Niinpä, toi on niin selkeästi jakku että vähän epäilen sitä liikkumavaraa, mutta se oli ongelmana muissakin näistä asuista. Onhan se tyylikäs ja voisin itsekin pitää, mutta tosta näkyy päälle kuinka Mert on yrittänyt keksiä jonkun keinon peittää ettei oikeastaan osaa tehdä ulkoiluvaatteita.
Maija: Sellaisilla eväillä kuitenkin mentiin voittoon tällä kertaa. Tuomarit tekivät melko erikoisen ratkaisun ja päättivät olla pudottamatta ketään pois, joten ensi viikolla kahden suunnittelijan on lähdettävä kotiin. Luvassa on siis takuuvarmasti suuria tunteita ja hampaiden kiristelyä kun kisaajat taistelevat finaalipaikoista!
Jarno ja Mert fiksuina ja filmaattisina
27.11.2009
Maija: Satuin lukemaan jostain lehdestä pari päivää sitten, että tällä viikolla ei tehtävissä olisi tuotesijoittelua ollenkaan! Ja ihan hyvin piti paikkansa kyllä, melko virkistävää kun suunnittelu lähti välillä liikkeelle muustakin kuin sponsoreista. Sponsoreiden tapaamisen sijaan suunnittelijat passitettiin siis mystiselle matkalle ~luovuuden lähteille~. Yläasteen kuvistuntia muistuttavassa sessiossa kilpailijat maalailivat ensin miniatyyrejä puunpalasille ja sen jälkeen siirtyivät ulos jättilakanoiden pariin.
Johanna: Jarnon mielestä touhu meni vähän tekotaiteelliseksi, mutta ainakin päästiin näkemään se ilman paitaa. Muut kilpailijat tyytyivät kenkien riisumiseen maalailun tuoksinnassa…
Maija: …Paitsi tietysti Asplund, joka mökötti maiharit jalassa ja kirjoitti lopulla punaisin tikkukirjaimin jotain you are my baby -settiä. Jättimaalauksia piti sitten käyttää värikarttana ja/tai muuten inspiraationa haasteessa, jossa tarkoituksena oli luoda asu jossa yhdistyvät suuruus ja pienuus sekä maskuliinisuus ja feminiinisyys.
Johanna: Apua miksi tonne ompelimoon rahdattiin jotain rantaleluja? Selinin ruskea kukallinen kauluspaita oli muuten myös aika kammottava, mun isällä on samanlaisia päällä jossain 70-luvun valokuvissa. Ja hyi miksi Katri valitsi materiaalikseen jotain loimusamettia? Mun mielestä koskemattomuus ei tarkoita sitä että on pakko vääntää jotain silmittömän rumaa vain siksi että voi…
Maija: Mua ärsyttää myös, ettei koskemattomuuden saaneiden töitä koskaan arvioida. Kyllä ne tuomarit vois musta silti sanoa mielipiteensä jotta saisi edes vähän käsitystä, onko nyt menty ihan metsään vai ei. Tällä viikolla viisauttaan aiheesta olivat jakamassa vierailevina tuomareina näyttelijä Merja Larivaara ja kenkäsuunnittelija Aki Choklat, ja jakson asut pääsee katsomaan suurempina täällä.
Jarno
Johanna: Toi on ehkä huolestuttavinta Jarnoa tähän asti.
Maija: Missä se maskuliinisuus on tässä? Ton alaosan olis pitänyt olla jotain ihan muuta, vaikka se ihan hyvin onkin tehty eikä tosta uskois että se on tehty tosi sirkusmaisesta, keltaisilla jättipilkuilla koristellusta kankaasta.
Mirkka
Maija: Tässä on ihan hauskasti tehty yläosa kyllä. Muusta en sitten oikein tiedä.
Johanna: Mä en tätäkään oikein arvosta vaikka tuomaritkin tykkäs, ehkä olen nähnyt liikaa Chii-cosplayta että tässä olisi mitään kovin mielenkiintoista tai uutta.
Mert
Maija: Toi malli tuntuu vähän hukkuvan tonne takkiin, mutta tosi siististi toi on kyllä toteutettu. PVC on kyllä varmasti Mertin useimmiten käyttämä materiaali, eikä se ole jäänyt Viihdeuutisiltakaan huomaamatta.
Johanna: Naureskelin tolle uutiselle jo aiemmin viikolla. Näistä Mertin luomuksista tulee muuten mieleen Project Runwayn fabulous-mies Christian Siriano, josta Airin tykkää aika lailla.
Katri
Maija: Kivat noi rantapallosta tehdyt vihreät lasit. Kaikki muu tossa onkin sitten niin hirvittävää etten tiedä mistä alottaisin. Mikä toi niskalenkki on olevinaan? Yök yök yök.
Johanna: Joo, suunnitellessa voi olla leikkisä, mutta tarvitseeko silti olla ruma?
Maria (haasteen voittaja)
Johanna: Eiks toi ole vähän liian Marimekkoa? No jaa, ainakin toi on paremman näköinen kuin Marimekon uusin mallisto.
Maija: Tää oli muuten todella paljon paremman näköinen ilman tota takkia, toi mustavalkoraidallinen mekko lärpättimineen ja puuttuvine hihoineen on oikeastaan aika hieno. En kyllä tiedä oliko tää silti näistä se paras, tuomarit tuntuu muutenkin rakastavan Mariaa vähän liikaa siihen nähden millaisia sen asut on.
Antti Asplund (putosi kisasta)
Maija: Joopa joo, taisi Asplund itsekin olla jo vähän sitä mieltä että olis aika lähteä kotiin. Eihän tällä asulla ole oikeastaan mitään tekemistä minkään kanssa, mutta ehkä siihen oli hyvä lopettaa. Larivaara kehui että teatteriasuna oikein hieno, mikä on tietysti ihan totta.
Johanna: Nyt on vaan kyse muodin, ei teatteripuvustamisen, huipusta. Ehkä mun ei tarvitse sanoa tästä yhtään mitään, ei Anttikaan enää jaksanut tarinoida. Hienosti tosin laitettu toi mallin tukka tohon viuluun sopivaksi!
Maija: Asplundin lähtö oli varmaan tervetullut sikälikin, että se jakson alussa valitteli kuinka sillä ei ole enää puhtaita alushousuja jäljellä. Halusimmeko oikeasti tietää tämän?
Johanna: Nyt kun se on poissa pelistä ja suunnittelijoita jäljellä enää viisi, alkaa kisa ihan tosissaan kuumentua. Kohtahan nää alkaa jo valmistaa finaalimallistoja.
Maija: Niin, elleivät kaikki sekoa sitä ennen lopullisesti.
Mert luovuuden lähteillä
20.11.2009
Maija: Väki vähenee ja pidot paranee, ja nyt seitsemännessä jaksossa on jäljellä enää seitsemän kovatasoista(?) suunnittelijaa. Olga oli sitä mieltä että kenenkään ei enää pitäisi lähteä kotiin, vaan kaikkien pitäisi saada suunnitella mallisto.
Johanna: Hienoa draamaa oli taas heti alussa mallinvaihdossa, Katri vei Asplundin mallin ja molempien ilmeet oli todella näkemisen arvoiset. Katrin kommentaari (”Musta Inka on paras malli… ja mä sain sen. Heh heh!”) oli hulvatonta, mutta Asplund ei ainakaan julkisesti pahemmin kommentoinut.
Maija: Vissiin sen mieli parani heti, kun näytettiin kenelle seuraava asu suunnitellaan. Se ihan kirjaimellisesti tuuletti siellä, kun Jenni Vartiaisen video laitettiin pyörimään. Tämän viikon tehtävänähän siis oli suunnitella laulaja Jenni Vartiaiselle naisellinen ja luonnollinen esiintymisasu, joka toimii sekä televisiossa että lavalla. Myös Mert oli tehtävänannosta silmännähden innoissaan, sillä ”onhan Vartiainen homoikoni, ja se on ihailtavaa”. On tainnut Ihmisten edessä olla aika kovassa soitossa DTM:ssä. ;D
Johanna: Noi kilpailijat alkaa muuten pikkasen seota tuolla, etenkin jos jotain voi päätellä siitä kuin ne puhuu koko ajan olevansa ”psykoosissa”.
Maija: No ei niillä tunnu tuolla paljon muuta tekemistä olevan kuin pelata Monopolia ja väsätä noita vaatteita, eli en ihmettele.
Johanna: Tekijätkin on vähän sekasin. Mikä ihme tää ‘tehkää hiuskoriste leluista’ -juttu oikein oli? Jos Jenni Vartiainen oikeesti haluais jotain tyylikästä ylleen, niin leluauto ja stegosaurus päässä ei ehkä ole se paras keino.
Maija: Noita hiusihmeitä ja tietysti itse asuja pääsee tarkastelemaan lähemmin täällä.
Jarno
Maija: Hei nyt Jarno apua, ryhdistäytyisit vähän. Tää on joku ihme sieni. Ihan liikaa kamaa sekä ylä- että alaosassa.
Johanna: Toi näyttää pilalle menneeltä Esmeralda-barbilta tai jotain.
Antti Asplund
Johanna: Toi mekko on aikamoinen kasarihirvitys. Cheung sanoi hyvin, että aikooko Jenni osallistua euroviisuihin.
Maija: Viimeks oli pääskysiä, nyt on kyyhkysiä. Tossa on kyllä myös ihan liikaa sekä ylhäällä että alhaalla, hihat ja hameen pituus tekee tosta tosi omituisen näkösen. Antti oli pudotusuhan alla mutta Vartiainen tykkäsi sen tarinoinnista, josta Cheung ja Tuupainen on molemmat saaneet jo tarpeekseen. Jos nää vierailevat tähdet ei lakkaa antamasta armopaloja, niin voi olla että se saa lähteä aika pian.
Mirkka
Johanna: Toi mekko näyttää sellaselta että sen vois löytää UFFista. Eurokankaan printit palvelee taas.
Maija: Liian levoton kangas ja liian levottomat yksityiskohdat jotka sit kuitenkin hukkuu siihen kankaaseen. Yh.
Mert
Maija: Mertti ei petä taaskaan. Toi ruusuke ja hame on kyllä molemmat sen verran massiiviset, että aletaan jo keikkua siinä rajalla onks se hienoa vai ei. Tuupaisen mielestä aika ylikorostettu kontrasti toi valkoinen tylli ja musta vinyyli. Vartiainen itse oli sitä mieltä että mekko on upea, muttei kovin muunneltava eikä siis siksi se paras vaihtoehto keikka- tai kiertuekäyttöön.
Olga (putosi kisasta)
Maija: Hyvä kun Vartiaisen ainut ennakkokommentti tästä oli ”Mä en voi yleensä käyttää tota väriä ollenkaan”, ei kovin rohkaisevaa siis. Tykkään tosta kaarevasta olkainjututsta, mutta muuten ei ole kovin ihmeellinen. Ilmeisesti tässä oli kuitenkin aika paljon muunneltavuutta, ainakin vyön ja alushameiden verran. Mun mielestä tää ei myöskään ollut näistä se heikoin veto, oisin lähettäny Mirkan tai Jarnon kotiin.
Johanna: On Olga rumempaakin tehnyt, mutta musta se tais kyllä olla tän kerran huonoin.
Katri (haasteen voittaja)
Maija: Sateenkaaripaljettikankaasta tehty Catsuit asun alla ja pallokalahirvitys päässä, en tiedä miten tota konseptia sais enää muutettua levottomammaksi. Siitä huolimatta toi on oikeastaan aika toimivan näköinen asu, ja tosta varsinkin löytyi sitä muunneltavuutta vaikka muille jakaa.
Johanna: Jep, eli ei ihme miksi Vartiainen valitsi tämän voittajaksi. Mun mielestä tässä ei taaskaan näy se muoti ollenkaan, ja noi materiaalivalinnat on todella ihmeelliset.
Maija: Pudonnyt Olga ei onneksi ollut katkera, vaan toivoi ainoastaan reilua finaalia johon pääsisivät oikeasti parhaat suunnittelijat. ”Tää on suunnittelukilpailu, ei persoonallisuuskilpailu” oli varsin osuva huomio, toivottavasti tuomaritkin pitävät sen mielessä. Nyt vois muuten myös alkaa veikkailemaan ketkä kolme pääsee finaaliin. Itse oon aika varma et sinne menee Mert ja Katri, mut hmm kukas se kolmas olis… Olisko Jarno?
Johanna: Tai ehkä Maria?
Maija: Toivottavasti edes joku veikkauksista toteutuu. Onko blogin lukijoilla esittää omia näkemyksiään asiasta vielä tässä vaiheessa? Nähdään ensi viikolla samassa muotiblogissa samaan muotiaikaan!
Jennin tekemä moodboard. Jotkut kisaajista tosin voisivat kysyä itseltään aina välillä myös että miksi…
13.11.2009
Edellinen sivu
