Maukkaat ja helpot kinkkujuustorullat (n. kolme pellillistä)

- 1 paketti lehtitaikinalevyjä
- ketsuppia
- juustoraastetta
- kinkkusuikaleita

Nosta lehtitaikinalevyt sulamaan pellille. Tarkista paketin kyljestä paisto-ohjeet, ja laita uuni lämpiämään. Levyjen sulettua voit kaulia niitä hieman ohuemmiksi, etteivät ne paisu uunissa liikaa. Levitä levyille ketsuppia sekä haluamiasi mausteita. Ripottele päälle sopivasti kinkkusuikaleita ja juustoraastetta, minkä jälkeen voit kääriä levyt rullaksi. Leikkaa veitsellä rullat kiekoiksi ja asettele ne pellille. Voitele rullat munalla ennen paistamista, ja paista taikinapaketin ohjeiden mukaan. Voit käyttää täytteenä myös esimerkiksi valmiiksi maustettua tonnikalaa tai mitä nyt mieleesi juolahtaakaan ja kaappisi perukoilta löytyykään.

Täydellinen kesäsalaatti (4-5 hengelle)

- pinaatinlehtiä
- kanaa
- sokeriherneitä
- tummia viinirypäleitä
- kurkkua
- kuskusia
- kastiketta

Keitä kaksi tai kolme kanan koipireisipalaa väljässä, maustetussa vedessä ja riivi lihat irti niiden ollessa vielä lämpimiä. Keitä kuskus valmiiksi seuraavasti: laita kattilaan 2 dl vettä, odota kunnes se kiehuu ja lisää sitten joukkoon 2 dl kuskusia. Käännä levy pois päältä ja sekoittele hetki. Anna kanapalojen ja kuskusin jäähtyä jääkaapissa, ja sekoita aineet sitten keskenään. Lisää lopuksi kastike. Voit sekoittaa sellaisen itse sokerista, suolasta, viinietikasta ja oliiviöljystä, tai käyttää jotain valmista kastiketta makusi mukaan.

Käytännössähän salaatin voi tehdä melkein mistä tahansa aineksista, mutta yritän itse aina noudattaa joitain perusperiaatteita, ettei lopputulos jäisi mauttomaksi. Hyvässä salaatissa on perusainesten lisäksi jotain rapeaa ja pureskeltavaa, jotain kirpeää ja ehkä jotain makeaakin. Salaattikastikkeen merkitystä ei myöskään kannata vähätellä, koska se antaa makua ja tekee etenkin pastasalaateista vähemmän kuivia. Suosikkiaineksiani, eli avokadoa, kirsikkatomaatteja ja pinjansiemeniä en tällä kertaa käyttänyt, sillä halusin kokeilla jotain uutta. Itse tykkään tehdä juhliin tai illanistujaisiin tulevista salaateista vähän ruokaisampia, eikä tämä ollut mikään poikkeus koska istuimme sen voimin rannalla aamupäivästä illansuuhun.

Oli meillä eväänä onneksi jotain makeaakin

Tähän hieman päivitettyyn versioon tavallisesta mansikkakakusta tuli täytteeksi mansikoiden lisäksi limellä maustettua rahka-kermavaahtoseosta, ja kakun annettiin hyytyä jääkaapissa ennen tarjoilua. Jos ei jaksa ruveta raastamaan ja puristelemaan limeä itse, löytyy ainakin Valion valikoimista erilaisia valmiiksi maustettuja rahkoja, jotka sopivat leivontaan oikein kivasti. Juotavaksi tarjoiltiin kahvin ja teen lisäksi myös kylmää mehua ja sitruunavettä, ja kun pakastimesta ei löytynyt jääpalan jääpalaa, ne korvattiin pakastetuilla karpaloilla.

Tuntuu vähän hassulta istua näin kauniina päivänä sisällä blogia päivittelemässä, mutta väitän olevani olosuhteiden uhri. Lämpömittari alkaa näyttää sen verran hulluja lukemia, että ulos ei meinaa uskaltaa lähteä juuri omaa pihaa kauemmaksi nestehukan, lämpöhalvauksen ja melanooman pelossa. Olenkin viime päivät lähinnä yrittänyt huolehtia puutarhan riittävästä kastelusta ja istuskellut terassin varjossa mehujäitä syöden ja kirjaa lukien. Vanhempien luona lomailussa on puolensa!

Eihän kuivashampoo mikään uusi keksintö ole, sillä äitinikin tietää että saman efektin saa aikaan vaikka perunajauholla, joka sitoo itseensä rasvaisuutta. Nykyään kaupoissa yhä yleisemmäksi käyneet suihkutettavat kuivashampoot ovat kuitenkin huomattavasti helpompia käyttää – ja vastaavasti tietty myös kalliimpia. Merkistä riippuen myös kuivashampoiden hinnat vaihtelevat aika lailla, mutta miten on laadun laita? Kannattaako itsensä maksaa kipeäksi saadakseen parasta, vai pärjääkö pienemmälläkin rahalla? Olen vähän alle vuoden sisällä kokeillut muutamaa eri kuivashampoolaatua, ja ajattelin nyt jakaa hieman kokemuksiani niistä.

Tigi Rockaholic Dirty Secret Dry Shampoo
Koko: 300 ml
Hinta: 18-22 €, vain kampaamoista
Ensimmäinen kokeilemani kuivashampoo. Tuoksu ihan raikas, mutta alkoi pidemmän päälle tympäistä. Pullo on vissiin suurin mitä markkinoilta saa, ja shampoo kestää aktiivisessa käytössä sellaiset kaksi kuukautta. Tuo hiuksiin ihan selkeää tekstuuria ja tekee niistä melkein natisevan kuivat. Syystä tai toisesta Tigin shampoo myös sotkee eniten: jauhomaista ainetta löytyy käytön jälkeen niin hiusharjasta, vaatteista kuin lattialtakin. Samaa en ole havainnut muiden vastaavien tuotteiden kanssa. Tigin tuotteita saa Tallinnasta lähes puolet halvemmalla kuin Suomesta, joten tätä kannattaa tuoda risteilytuliaisina.

KC Professional 4R Hair Powder
Koko: 250 ml
Hinta: 9-11 €, kampaamoista ja esim. Sokokselta
Vaikka hiuspuuterit ovat yleisesti ottaen vähän vähemmän hienojakoista tavaraa kuin kuivashampoot, toimii KC:n suihkutettava hiuspuuteri silti erinomaisesti nimenomaan kuivashampoona. Tuoksu tuo etäisesti mieleen mustaviinimarjateen, ja haihtuu nopeasti. Tuo tukkaan volyymia ja tekstuuria samoin kuin Tigi. Kestää myös käytössä suunnilleen yhtä kauan.

Toni & Guy Refreshing Dry Shampoo
Koko: 200 ml
Hinta: 12-15 € Stockmannilta ja vastaavista
Hiukset jäävät luonnollisemman tuntuisiksi kuin KC:n ja Tigin shampoon kanssa. Ei kuitenkaan lisää volyymia tai tekstuuria samassa mittakaavassa, ja sopii siis ehkä enemmän hiusten kohentamiseen kuin varsinaiseen muotoiluun. Haju on outo ja ehkä jopa vähän epämiellyttävä, mutta haihtuu onneksi nopeasti. Kestosta en vielä osaa sanoa kun ensimmäinen pulloni on vasta käytössä, mutta ihan riittoisan oloista tavaraa tuntuisi olevan.

Batiste Dry Shampoo Tropical
Koko: 50 ml
Loppuun vielä musta hevonen, eli Airinin Manchesterista tuliaisiksi tuoma Batisten minikuivashampoo, joka mahtuu kätevästi pesupussiin tai käsilaukkuun. Trooppinen tuoksu tarkoittaa käytännössä jotain kookoksen oloista, ja Toni & Guyn tapaan tämä jättää hiukset melko luonnollisen oloisiksi. Batisten normaalia kuivashampoota saa ainakin joistain suomalaisistakin nettikaupoista, mutta 15 euron hinta 150 ml kokoisesta pullosta ei kuulosta kovin lupaavalta.

Hinta-laatu-suhteeltaan suosikikseni nousee siis ehdottomasti KC:n hiuspuuteri, joka on alhaisesta hinnastaan huolimatta monikäyttöinen ja riittoisa.

Aurinkolippa: Lacoste, takki ja farkut: Cocolulu, T-paita: One Way, vyöt: Lacoste ja Cocolulu

Gyaru-brändien vaatteet eivät oikeastaan koskaan ole olleet erityisemmin minun juttuni, mutta tämänsuuntaista ~rennompaa~ pukeutumista harrastan kyllä välillä muutenkin.

Ilmapallot selittyvät sillä, että kuvat otettiin jo joskus vapun tienoilla. En ole ainakaan hidas tai mitään…

Ja koska söpöt eläimet tekevät kaikesta parempaa, ottakaa lopuksi vielä marsu:

Parsan valmistuksessa on aina otettava huomioon, että varsi on kovempi kuin nuput, ja vaatii siis myös enemmän aikaa kypsymiseen. Klassinen tapa keittää parsaahan on pystyasennossa (esimerkiksi langalla yhteen niputettuna tai eräänlaisessa häkissä) niin että varret keittyvät ja nuput höyryttyvät. Yleensä kannattaa myös suosiolla leikata parsanvarsien alapäästä parin sentin mittainen kova osuus pois, ettei ruokaa myöhemmin mutustellessa tunnu siltä kuin söisi puuta. Samasta syystä myös varsien kuoriminen voi olla ihan hyvä idea, etenkin valkoisen parsan kohdalla. Keitetty parsa on herkullista tietysti ihan sellaisenaankin esimerkiksi voin tai kastikkeen kanssa, mutta ajattelin tällä kertaa jakaa reseptin jolla valmistin vanhempieni kanssa parsasta ja savulohesta pastakastikkeen. Huushollissamme on yleensä tapana laittaa ruokaa vähän sen mukaan mitä kaapista löytyy, joten ruokaohjeen määrät eivät ole mitenkään millintarkkoja.

Parsa-savulohikastike

n. neljälle hengelle

1 sipuli
purjosipulia
2 valkospulin kynttä
1 nippu vihreää parsaa
2-3 dl ruokakermaa
3/4 kokonaisesta savulohesta
1 dl juustoraastetta
n. 50g vuohenjuustoa
pastaa neljälle hengelle

maustamiseen:
sinappia
kasvisfondia
sitruunamehua
juustokuminaa
kurkumaa
tilliä

Käännä hella noin puolelle teholle. Pilko sipulit, purjosipulit ja valkosipulinkynnet ja laita ne öljyyn kuullottumaan, muista käännellä välillä. Kuori ja pilko parsat parin sentin mittaisiksi pätkiksi. Lisää varret pannulle, mutta jätä nuput vielä odottamaan. Kun sipulit ja parsat ovat kypsyneet noin 10 minuuttia, kaada sekaan pari desiä ruokakermaa. Anna hautua hetki, ja lisää joukkoon pilkottu savulohi. Lisää tujaus sinappia ja kasvisfondia, murustettu vuohenjuusto ja juustoraaste sekä sopivasti kurkumaa ja juustokuminaa. Hauduttele kannen alla noin viisi minuuttia, lisää parsan nuput ja tarvittaessa lisää ruokakermaa. Lisää kastikkeeseen tilliä ja sitruunamehua, ja anna hautua kannen alla vielä sen aikaa kun alkaa tuntua valmiilta. Muista myös jossain välissä keittää haluamaasi pastaa haluamaasi määrä, ja maistella kastiketta sopivin väliajoin.

Ja herkullinen pastakastike on valmis

Lisää houkuttelevia parsaohjeita löytyy esimerkiksi täältä ja täältä. Hauskoja kokkaushetkiä!

Tämä harmaa neuletakki on jo pidemmän aikaa ollut yksi suosikkivaatekappaleistani. Se on hyvän mallinen, kivan värinen ja sopii lähestulkoon minkä tahansa kanssa, oli sen kaverina sitten trikootoppi, kauluspaita, suorat housut tai farkut. Muutenkin olen viime aikoina ihastunut harmaaseen, vaikka kevään tulon luulisi olevan omiaan lisäämään pukeutumiseen väriä. Harmaa kuulostaa varmasti monen korvaan tylsältä vaihtoehdolta, johon pukeutuva haluaa lähinnä maastoutua tapettiin tai muuten vaan kadota näkyvistä. Omasta mielestäni harmaa on kuitenkin kaikkea muuta kuin tylsä väri (jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsuakaan), joka tarjoaa vaikka kuinka paljon mahdollisuuksia pukeutumiseen.

Harmaa näyttää hyvältä catwalkilla…

Les Hommes syksy/talvi 2010 ja Gucci syksy/talvi 2007

…ja suosikkinäyttelijöideni päällä.

Cillian Murphy Toronton kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla ja Matthew Goode GQ-lehden kuvauksissa

Se sopii niin hassuun kuin skarppiinkin pukeutumiseen…

Porohuppari Yesstyle ja neulepaita Kitsunen Ivy League -kokoelma

… ja toimii mainiosti myös asusteissa.

Gossip Girl-näyttelijät Ed Westwick ja Leighton Meester edustavat.

Kylläpä onnistuinkin painottamaan tämän miesten muotiin, ”hups”. Puolustaudun sillä, että löysin nämä kuvat inspiraatiokansiostani valmiiksi tallennettuna enkä halunnut etsiä uusia kun sieltäkin löytyi niin runsaasti kaikkea kivaa.

Lasi- ja maustepurkit ovat sukulaisten peruja, herätys- ja munakello kirpparilöytöjä.

Onneksi ei tarvitse kuitenkaan metsästää ihan kaikkea kirpputoreilta, sillä samaa estetiikkaa löytyy niin suurten ketjujen sisustusosastoilta kuin pienistä, tyylille erikseen omistautuneista liikkeistä (hyvänä esimerkkinä Moon River, johon törmäsin ihan sattumalta ollessani kävelyllä). Viime aikoina olen tehnyt hyviä löytöjä ehkä vähän odottamattomistakin paikoista.

Puinen laatikko… kori… asia sopii hyvin pikkusälän säilytykseen, avainnaulakko puolestaan koruille, ja molemmat löytyivät Sokokselta puoleen hintaan. Tiimarista eurolla mukaan tarttunut servettiteline käy kirjeillekin mainiosti.

Vaikka budjetti tai asunnon koko (tai se fakta että joudun kesällä muuttamaan) eivät mahdollista kaikkien visioiden toteuttamista, on silti mukava selata erilaisia sisustuslehtiä ja niiden nettisivuja ja haaveilla vielä vähän kivemmasta kodista.

Kirjeet ja kirjat ojennukseen.

Kelloja sisustuselementtinä ja kutsuvan näköinen keittiö.

Inspiraatiota kevääseen ja sisustamiseen löytyy tietysti myös blogeista, ja esimerkiksi Reese & Marie ja Keltainen talo rannalla ovat selaamisen arvoisia.

Kuvat Better Homes and Gardens ja Country Living.

Guccin mekko 90-luvulta, Tom Fordin syys/talvimallistoa vuodelta 2008 ja suunnittelija itse

48-vuotias Ford tunnetaan tietysti parhaiten palkittuna muotisuunnittelijana, joka 90-luvulla nosti Guccin vararikon partaalta arvokkaaksi luksusmerkiksi ja toimi myös Guccin ostaman YSL:n luovana johtajana ennen oman Tom Ford -merkkinsä perustamista vuonna 2005. Miesten- ja naistenvaatteiden lisäksi Ford on suunnitelut silmälaseja, asusteita, meikkejä ja tuoksuja, joiden provokatiiviset mainoskampanjat (huom, kuvat eivät ole työturvallisia) ovat varmasti jääneet monen mieleen.

Elokuvan tähtikaarti

Menestyvä suunnittelija tarvitsee tietysti muutakin kuin raflaavia mainoskampanjoita, ja Fordin tyylikkäät luomukset ansaitsisivat paikkansa valokeilassa ilman niitäkin. Nimenomaan tyylikäs on myös Fordin esikoiselokuva, joka on kuvattu kauniisti ja huolellisesti yksityiskohtia korostaen. Elokuvassa on alkumetreiltä saakka hyvin vahva tunnelma, jonka luomisessa auttaa myös Abel Korzeniowskin ja Shigeru Umebayashin säveltämä musiikki ja hienosti toteutetut värimaailman muutokset. Vaikka Single Manissa ei loppujenlopuksi tapahdu kovinkaan paljon, pitää kuvaus rakkaansa onnettomuudessa menettäneen professorin päivästä otteessaan aina katkeransuloiseen loppuun saakka.

Tunnelman lisäksi kohdallaan on myös hahmojen välinen vuorovaikutus ja siitä kumpuava hiljainen huumori, jolle hymyilee mieluummin sisäänpäin kuin nauraa ääneen (vaikka sitäkin teatterissa jotkut tekivät varsin kovaäänisesti). Vuoteen 1962 sijoittuva elokuva tarjoilee katsojille myös aivan uskomatonta pukupornoa, ja Tom Ford Menswear onkin puvustanut elokuvan päähenkilöä näyttelevän Colin Firthin. Vaikka elokuvaa todella onnistuneena ja kauniina pidänkin, lienee aiheellista kysyä, oliko tämä kaikki sittenkin vain yhtä kaksituntista mainosta Fordin omille mallistoille. Vaikka vastaus olisikin kyllä, on filmi ainakin toteutettu paljon paremmalla maulla kuin jotkin Fordin aikaisemmista mainoksista. (Huom, kuvat eivät todellakaan ole työturvallisia.)

Oma kolmimetrinen huivini tietenkään ei vedä vertoja hulluimmille muotinäytöksissä ja -lehdissä nähdyille luomuksille, joihin hautautuu puolet kantajansa päästä ja hartioista. Onnekseni suuret huivit eivät ole vielä lähiakoina katoamassa kaupoista tai katukuvasta, ainakaan jos on uskomista joidenkin vaatemerkkien julkistamiin talvi/syksy 2010 -mallistoihin.

Korealaisen General Idean syys/talvimallisto 2010/11 vetoaa minuun estetiikaltaan muutenkin ja tarjoili samalla kivaa huivi-inspiraatiota jo tälle talvelle. Lacosten ensi syksyn Ready To Wear -mallisto ei puolestaan ollut ihan täysosuma (liikaa päävärejä, yöh), mutta inspiroivaa kamaa sieltäkin löytyy, myös huivipuolella.

Pidän huiveista asusteena myös niiden muunneltavuuden takia. Yksi huivi on mahdollista saada näyttämään erilaiselta vain taittelua tai solmimistapaa muuttamalla, ja ne sopivat niin lämmikkeeksi kuin juhla-asujen piristäjäksi. Olin joitain viikkoja sitten taas kerran kroonisessa juhlavaatepulassa, kun en meinannut millään löytää Riitan glitter-teemaisille syntymäpäiväjuhlille päällepantavaa. Asuni kuitenkin pelasti mahtava, kimaltava huivilöytö, joka riittikin koko asun koukuksi eikä juuri muuta kimalletta (glittersprayta lukuunottamatta) enää tarvinnut. Sääli ettei kimallus oiken näy valokuvissa.

Juhlin noin viikko takaperin 21-vuotissyntymäpäiviäni ja myöhäisiä tupareitani. Kuten jo aiemmasta Halloween-kirjoituksestani voinee päätellä, olen suuri teemajuhlien ystävä – siitäkin huolimatta, että yleensä panikoin vielä edellisenä iltanakin, kun en keksi mitään päällepantavaa. Tällä kertaa sain onneksi itse päättää juhlien teeman itselleni sopivan helpoksi, ja panostimme muutenkin juhlassa enemmän tarjoiluihin kuin vaatteisiin.

Alkushotteina juotiin haamukakat, jotka näkyvät kuvassa taustalla tarjottimella. Tuossa hienossa juomassa on yhdistetty salmiakkiviina ja maustamaton jogurtti todella… esteettisellä tavalla, ja lopputuloksena on jotain, mitä shotin nimi kuvaa varsin hyvin. Kuvassa näkyy etualalla juhlien keksitarjoilu, joka koostui valkosuklaapäällysteisistä Filipinos -kekseistä ja vanhoista tutuista salmiakki-chili-dominoista. Tarjolla oli myös pippurituorejuustoa suolakeksien kera, mutta ne olivat niin maukkaita että katosivat parempiin suihin ennen kuin kukaan ehti niitä ikuistaa.

Seuraavana päivänä jatkettiin teeman mukaista ruokailua, ja tehtiin itse sushia. Sain joululahjaksi vanhemmiltani Tokyokanista ostetun Sushi Kitin, jossa on tuoreaineita lukuunottamatta mukana kaikki tarvittava sushin valmistamiseen aina riisistä gariin ja syömäpuikkoihin. Täytteeksi rullasimme kurkkua, avokadoa, porkkanaa ja tonnikalaa. Lopputulos ei tietenkään ollut aivan yhtä esteettinen ja oikeaoppinen kuin sushiravintoloissa, ja valmistuksessa piti muutenkin hieman improvisoida (sushiriisi kuuluisi jäähdyttää viuhkan avulla, me huidoimme pahvisen lievekansion kanssa). Ruuanlaitto yhdessä kaverien kanssa on kuitenkin aina yhtä hauskaa ajanvietettä, ja mikä parasta, kättensä työt pääsee lopuksi syömään. Sushin valmistamisesta kiinnostuneen kannattaa tarkastaa esimerkiksi Pastanjauhajien sushin perusteet ja Nicehouse.fi:n sushiohjeet. Ja ei kun rullaamaan! Itse juhlista vielä sen verran, ettei kyse todellakaan ollut kovin suurista tai hienoista pippaloista, mutta varsin vähällä vaivalla on mahdollista tehdä tavallisista illanistujaisistakin esteettisesti miellyttävämmät ja houkuttelevammat. Suosittelen kokeilemaan!