Aihe: Materiaa
”Watson, I think we have a serious case of ‘do want’ at hand!” eli toisinsanoen haaveshoppailua osa 46,6 ja puoli.
Bongasin Italian Glamourin (heh heh, ostelen vieraskielisiä hömppälehtiä muka kielitaidon petraamisen takia) viime kuun numerosta ehkä maailman hauskimmat kengät ikinä! Italialainen kenkäbrändi Judari on yhdistänyt huivit kenkiin ja tuloksena on muunneltavat ja erittän hauskannäköiset klopot, Russy Valenkit. Kenkiä löytyy villahuivisina ja silkkihuivisina versioina. Hauskinta noissa on minusta se, että noiden varren pituutta voi itse säädellä sitomalla huivin joko nilkkaan, puolisääreen, reiteen tai mihin nyt sitten ikinä sen haluaakaan sitoa.
HA-LU-AN! (Tosin haluaisin nuo mieluiten punaisina. Punaiset mätsäisi kivasti uusiin aurinkolaseihini.)
Kuva täältä
18.6.2010
Uhuhuhuhuhu ahahahaaha. Blogi on jäänyt vähän paitsioon osaltani, kiitos jokakeväiselle flunssalle, kotiseutumatkailulle, koulujutuille ja töille. Nyt olen onneksi suoriutunut kaikista kouluhommista ja nukkunut vuoden univelat pois, joten josko sitä tälläkin saralla tulisi sitten aktivoiduttua!
Törmäsin joku aika sitten Miss Selfridge nimiseen nettiputiikkiin ja ah, mitä ihanuuksia sieltä löytyikään! Täytän viikonloppuna vuosia ja ajattelin tilata tuolta pari juttua itselleni synttärilahjaksi. :3
Eniten minua houkuttelee nämä shortsihaalarit. Näen jo sieluni silmin nämä koordinoituna rentoon T-paitaan ja pinkkeihin bling-bling sandaaleihini. Tykkään näiden väristä (minttu ♥) ja saan näistä ihan älyttömät nostalgia-vibat, koska omistin ala-asteella melkein identtisestä kankaasta tehdyt pitkälahkeiset lappuhaalarit. Lisäksi kukkakuosi on aina AA+!
Tämä vihreä mekko himottaa minua melkein yhtä paljon kuin nuo edellä esitellyt shortsit. Väri on taas kerran ihana, etuosan nappirivi on söpö ja mekon pitsinen selkämys on ihanan romanttinen. Ainoa mikä tämän mekon osalta vähän kaihertaa on hinta (47 puntaa). En ole ihan varma haluanko maksaa viskoosimekosta ihan noin paljoa, vaikka mekko olisikin kuinka nätti tahansa.
Tämä ruusukuosinen mekko on myös ihanan hempeä ja romanttinen ja nostalginen ja kaikki ihanat ylisanat yhdellä kertaa. Ainoa mikä tässä vähän epäilyttää on tuo rintamus ja se, miltä tissini mahdollisesti näyttäisivät tuohon tungettuna.
Nämä balleriinat olen päättänyt tilata, valitsinpa sitten minkä tahansa noista edellisistä vaatteista. Alunperin olisin halunnut sellaiset ihanat kukkakuosiset nyörisandaalit, mutta ne ehdittiin varmaan jo myydä loppuun, kun niitä ei enää tuolta nettikaupasta löytynyt. Näitä oli useammassa värissä tarjolla, enkä ole ihan vielä keksinyt, että minkä väriset haluaisin kaikista eniten. Sininen on toisaalta ehkä se omin väri, mutta toisaalta olisi ihan hauska ostaa jotkut vähän epätavallisemman väriset kengät vaihteen vuoksi (värivaihtoehtoja tuolla oli sellainen hailakka vaalea ja koralli).
Uaaah, miksi olen näin nainen enkä osaa valita mitä kaikista eniten tuolta haluaisin? Tuo kauppa myy todella paljon niin Heidimäisiä vaatteita ja asusteita, että olen ihan hukassa! Noiden edellä mainittujen juttujen lisäksi haluaisin tuolta vielä sen sata ja yksi korua, pari takkia, suunnilleen kaikki tuolla myytävät paidat ja mekot ja vaikka mitä muuta. :D
15.6.2010
No niin, nyt ovat kevään kiireet vähän helpottaneet (opiskelu ohi tältä keväältä, jee!). Onnitellakseni itseäni kesätyöpaikan saamisesta tilasin jokin aika sitten uusia kännykoruja kulahtaneiden tilalle Strapyalta. Yleisesti ottaen haluan kännykorujeni olevan söpöjä, muttei liian – pehmoelukat esimerkiksi ovat poissa laskuista (liian isoja ja nuhraantuvat helposti.) Ennenhän kännykässäni roikkui mm. minikoeputkia kemistin merkiksi, mutta ne alkoivat parin vuoden jälkeen näyttää aikansa eläneiltä. Uutta settiä kehiin siis!
Mukaan tilaukseen tarttui mm. hymyilevä ja kilisevä omena, japanityylinen kaleidoskooppipallo ja vaaleanpunainen kakka.
Huumorintajustani voi olla useaa mieltä, enkä itseäkään pidä sitä aina kovin korkeatasoisena. Silti, vaaleanpunainen onnea rakkausasioissa tuova kilisevä hymyilevä kakka on ehkä parhaita asioita, jotka voi kännykkäänsä kiinnittää!
Kuten sanottua.
Lisäksi tilasin vielä jotain niiden kemistipullojen korvikkeeksi. Arvoin morttelin ja biohazard-purkin välillä, mutta lopulta voittajaksi kiilasi takavasemmalta pelottava atooomi enerkkia puteli, joka loistaa pimeässä. En ole mikään atomifyysikko eli sikäli yhteys opintoihin on aika olematon, mutta hei, on toi aika siistin näköinen.
18.5.2010
Kevät on kiirettä ja flunssaa täynnä, mutta tunnelin päässä pilkottaa jo valoa: enää yksi tentti, pari luentopäiväkirjaa sekä läjäpäin käännöshommia, ja sitten kesä! Parin viime päivän superlämpötilat ovat myös motivoineet kovasti kääntämään nupit lomailuvaihteelle, mutta eiköhän viimeisistäkin rutistuksista selviydytä ihan kunnialla. Työt ja erilaiset projektit ovat siis pitäneet Fisun tyttöjä kiireisinä, mutta lämpötilojen noustessa iskee myös halu käyttää kesäisiä kenkiä ja pukeutua entistä hauskemmin, joten erinäistä kuvasaldoa on luvassa lähitulevaisuudessa!
Sillä välin postaus, joka on pyörinyt päässäni jo jonkin aikaa: rakkauteni Space Invaders -aiheisiin vaatteisiin ja asusteisiin. Pelin avaruusolennot ovat täydellisiä printtejä tavarassa kuin tavarassa, sillä ne ovat a) hauskoja, b) söpöjä, c) skaalattavia ja d) toimivat missä värissä tahansa. Vaikka Space Invaders -buumi on riehunut esimerkiksi Ranskassa ja Englannissa mm. katutaiteen muodossa jo jonkin aikaa ja yksittäisen avaruusolion kuviota voisi sanoa jopa kliseiseksi, löydän itseni keräilemästä kerta toisensa jälkeen matkan varrelle sattuvia vaatteita. Tällä hetkellä kokoelmani on seitsenpäinen:
Valkoinen huppari on suurin aarteeni, sillä sen invaderit säihkyvät metallinhohtoisina sateenkaaren kaikissa väreissä! Mukaan se lähti Lontoon Trocaderon jostain turistirysäkaupasta viidellätoista punnalla. Myös vihersävyinen t-paita on Lontoosta, tällä kertaa HMV:ltä, ja silitettävä kangasmerkki (joka vielä oikeaa kohdetta odottaa) Forbidden Planetista. Jo kertaalleen blogissa nähty A Simple Plan -paita on Threadlessista tilattu, ja sukkaparit kotoisasti Suomesta, mustat Carlingsilta ja värikkäät Accessorizesta. Joukon toinen helmi on kuitenkin vaaleansininen kaulakoru, jonka Maija tehtaili minulle vuosi sitten syntymäpäivälahjaksi Shrink It! -levyistä.
Ehkä Space Invader -avaruusoliot ovat minulle sitä mitä esimerkiksi leopardiprintti tai floraalit toisille, eli ne käyvät aina ja kaiken kanssa. Kevytmuotoinen keräily voi siis hyvinkin jatkua, kun vastaan jatkossa tulee jotain jännittävää! Sitä odotellessa voikin hyvin orientoitua pelaamalla itse peliä vaikkapa täällä.
13.5.2010
Kukaan muotiblogeja selaava ei ole voinut välttyä H&M:n Garden Collection -hehkutukselta. Täytyy sanoa, että hyvä veto siltä, kuka ikinä näistä bloggareille lähetettävistä maileista sun muista firmassa vastaakaan! Välttelen nimittäin H&M:n kaltaisia massarättiliikkeitä enkä käy kovinkaan usein fyysisesti vaateostoksilla, etten turhaan sortuisi mihinkään heräteostoksiin :D
Nyt tiputin kuitenkin rahaa henkkamaukan kassaan, sillä blogeissa pyörivistä Garden Collection -mainoskuvista bongasin yhden mekon, joka oli vain pakko saada. Loistavaa markkinointia H&M:ltä siis, kuinkahan moni muu sortui ostamaan jotain blogihehkutuksen tuloksena?
Kassi ja mekko kulkeutuivat mukanani kotiin.
Itsehillintäni on kuitenkin sen verran hyvä, etten olisi langennut tähän houkutukseen ollenkaan, ellei Garden Collection olisi tehty luomupuuvillasta. Tuntemani ällötys massaketjuja kohtaan johtuu juuri niiden tarjoamasta ”laadusta” (kiva kun vaatteet ratkeavat saumoista) ja siitä, että vaatteiden ympäristöystävällisyys ja tuotanto-olosuhteet ovat iso kysymysmerkki. Ohuen ohutta puuvillaa tämäkin mekko on ja saumat on vain saumuroitu, ei vahvistettu ompelukoneompeleella – itse tekemäni vaatteetkin on tehty paremmin ja paremmista materiaaleista. Kaipa tämä kukkamekko kesällä sitten helle/kotimekkona menee.
Tuen nyt kuitenkin sitä, että massaketjut edes yrittävät jotain vastuullista ja kestävää, oli se sitten markkinointikikka minun kaltaisteni viherhippikuluttajien suuntaan tai ei.
Muuten olen viettänyt aikaa kotona itsenäisesti päntäten saatuani labrat tältä erää tehdyksi, tämänpäiväinen kotiasu näytti tältä. Pöksyt ovat jonkun ison marketin urheiluvaatepuolelta, sukat Seppälästä, paita Asiajam, hiuskoristeet ja pinnit mikä mistäkin.
19.3.2010
Voi Sex Pot ReVeNGe minkä menit jälleen tekemään!
Jostain itsetuhoisesta (no, lähinnä lompakolle) syystä olen roikkunut jo iät ja ajat CDJapanin Apparel- eli vaatemaililistalla, johon saan kivasti päivityksiä uusimmista puljun jälleenmyymistä vaatteista sekä erikoistarjouksista. Muiden ostosten lisäksi olen kertaalleen sortunut jo mm. fukubukuroon/lucky packiin/millä nimellä tätä yllätyspakettia haluaakaan kutsua, ja joulun jälkeen sain sähköpostia jossa 10,000 jenillä itselleen tavaroita haalineet saisivat itselleen lisälahjana Sex Pot -kalenterin. Siis mitä, kuka toope nyt siltä istumalta pistäisi 10,000 jenin edestä rahaa pelkän ilmaissälän toivossa? Jonkun kämäsen kalenterin? Pffft, kuka sitä nyt kalenteria kaipaa ja SANOINKO JO ETTÄ NIIN KAUAN KUIN TAVARAA RIITTÄÄ? Ok, olen surullinen sekä ennalta-arvattava, joten päätin käyttää tilaisuutta hyväksi hommatakseni muutaman jo pidemmän aikaa kutkuttaneen tuotteen kääräisten samalla tuon mystisen pellekalenterin kassiin.
Matkan varrella kävi kuitenkin ilmi, että yksi kaipailemistani tuotteista oli loppuunmyyty. Pettyneenä arvelin mahikseni ilmaiskalenteriin menneen sen mukana, sillä nyt loppusumma ei ylittäisi 10,000 jeniä, snif. Riemu oli siis rajaton, kun saapuessaan paketista ilmestyi kuin ilmestyikin tuo luvattu maaginen Sex Pot -kalenteri!
Vasemmalla paita, kalenteri ja sormus, oikealla yksityiskohta sormuksesta
Ylläoleva paita tositoimissa Riitan juhlissa, kuvasta kiitos Lotalle!
Vaikka loppujen lopuksi voi pohtia kuinka tarpeellinen tämäkin tilaus maailman kosmisessa mittakaavassa oli, olen erittäin tyytyväinen sekä ostamaani paitaan, pääkallosormukseen (jossa on sininen silmä! Sininen!) että tietenkin siihen pöljään kalenteriin, joka paljastuikin monikäyttöiseksi: muoviset Sex Pot -kannet lähtevät irti, joten läpyskää voi rauhassa kierrättää jatkossa! Sietääkin, sillä itse kalenterin sisältö muistutti lähinnä ala-asteen kouluvihkoa ja Comic Sansilla stailattuja päiviä oli ahdettu yhdelle aukeamalle kokonaisen kuukauden verran…
Mutta mistä yht’äkkinen Sex Potin uusi kiroaminen? No tämän takia tietysti:
!!!
Nghoooooooogh ilmaislasi pakko saada!!! …tai sitten ei, mutta voin silti nurkassani puida nyrkkiä ja pohtia mitä teoriassa ostaisin tällä kertaa lasille kaveriksi. Hmm-mm, täysin teoriassa…
15.3.2010
Eräällä Heidillä alkoi loma maanantaina ja nyt samaisen Heidin on äärimmäisen vaikea uskoa, että odotettu loma loppuu kohta. Loman alun kunniaksi kävin tuossa viikon alussa hieman shoppailemassa ja saaliiksi tarttui kaikennäköistä tarpeellista ja vähemmän tarpeellista tavaraa uusista unityynyistä lehtikorin kautta kukkaruukkuihin. Vaatteita en hommannut mitenkään erityisen paljon, mutta ne mitkä hommasin ovat sitäkin ihanampia!
Ostin tällaiset söpöt kevätkengät Seppälästä. En yleensä IKINÄ osta kenkiä mistään vastaavista halpisliikkeistä, koska mitä kavereiden ja siskon kenkäostoksia olen seuraillut vierestä, sellaisista kaupoista ostetut kenkulit eivät tunnu olevan kamalan kestävää tekoa. Nyt en kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, etenkin kun kenkien hintakaan ei ollut mikään järkyttävän iso. Nämä olivat vaan nii-in suloiset! Olen hiplaillut näitä nyt vähintään kerran tunnissa joka päivä, enkä mitenkään malttaisi odottaa lumien sulamista, että pääsisin nämä jalassa ulos. Vaaleanvihreä on yksi lemppariväreistäni ja se yhdistettynä tuohon hauskaan kukkakuosiin on A++!
Tätä paitulia en ostanut itse, mutta laitetaan sekin nyt tähän samaan postaukseen. Avopuolisoni vanhemmat keksivät viedä meidät syömään Jyväskyläläiseen Figaroon (jossa on btw ihan taivaallisen hyvää ruokaa) ja sen jälkeen poikaystäväni äiti vielä osti minulle tämän paidan. Paita on irl vielä nätimpi kuin tuossa kuvassa! Siinä on todella ihanat helmiäisnapit ja kivat pintucksit! Lisäksi paituli käy kivasti yhteen noiden uusien kenkien kanssa!
Näiden vaateostosten lisäksi ostin vielä Terriblen sisäisistä kaupoista mustan Bodylinen lyhythihaisen paidan. Musta lolipaitaa tässä onkin ollut ostoslistalla jo useamman vuoden, joten ajattelin, että nyt en kulje onneni ohi, vaan tartun tilaisuuteen ennenkuin joku muu ehtii napata paidan nenäni edestä. :D Seuraavaksi sitten odotellaankin postimiestä saapuvaksi…
6.3.2010
Olen yrittänyt pysyä pois vaatekaupoista (niin oikeista kuin vain netissäkin sijaitsevista), sillä minulla on iso pino kankaita ja lankoja, joista pitäisi tehdä vaatteita ja ennen kuin saan pinon purettua vaatteiksi, en kyllä tasan tarkkaan aio ostaa valmiita vaatteita! Shoppailuhimo on kuitenkin vaikeasti taltutettavissa, joten ihan täysin ilman ostoksia en ole alkuvuotta elellyt.
Vanha teräksenvärinen rannekelloni katosi jokunen vuosi sitten enkä saanut aikaiseksi ostaa uutta, ensin toivossa, että vanha löytyisi, ja sitten, kun kelloa ei mistään putkahtanut, pettyneenä itseeni. En osta itelleni kelloa koska olin niin tyhmä että hukkasin vanhan!!! Rankaisen itseäni!!!
Nyt ostin kuitenkin vihdoin ja viimein uuden kellon, tällä kertaa kullanvärisen, jotta se sopii myös kullanväriseen kihlasormukseeni.
Kellonostoreissuni oli melkoisen huvittava. Minua palveli hyvin nätti ja trendikäs suunnilleen ikäiseni myyjä, joka ensin esitteli minulle ihan nättejä ja tyylikkäitä neliskanttisia kelloja, jotka eivät kuitenkaan millään tavalla sovi tyyliini. Kun vihjaisin, että haluaisin ehkä ei-niin-modernin ja tekotimantittoman kellon, myyjä ystävällisesti esitteli sitten muita vaihtoehtoja kuitenkin todeten, että niitä ei juuri kysytä eivätkä pyöreät taulut ole enää muodissa. Olen siis auttamattoman vanhanaikainen näemmä kellomaussanikin. Onneksi olin reissussa vanhahtavan tyylisessä otomeasussa ja pystyin toteamaan asuuni viitaten, että vintage/retro/muumikä-tyyliini ei ultramodernin päheä neliskanttinen teräksenvärinen kello miljoonalla blingblingillä oikein sovi :D
Toinen uusi ostokseni on tässä, lolitasateenvarjo! Minulla ei ole koskaan ollut eikä varmaan tule olemaankaan monien lolitojen käsipuolessa kesäisin keikkuvaa brändipäivänvarjoa; pidän itsepintaisesti kesällä hattua niinä kahtena päivänä vuodessa, kun Suomessa paistaa aurinko. En vain osaa käyttää päivänvarjoja, ne ovat tyyliini ”liikaa”, naamiaisasumaisia.
Sateenvarjot ovat kuitenkin eri juttu, sadetta kun ripsuu Lounais-Suomen ilmastossa niskaan melkoisen usein ja varjo on välttämättömyys. Ennen olen käyttänyt joko isoa mustaa sateenvarjoa tai sitten kirkkaanpunaista Sailor Moon -sateenvarjoa sateen sattuessa, mutta minulla ei ollut sweettariasukokonaisuuksiin sopivaa hienostunutta varjoa. Niinpä en ole voinut sateessa pitää sweettiä tai classicia vaan on pitänyt pysyä tummasävyisissä tai ehdottoman hulluissa (no, mihin muuhun yhdistäisitte Sailor Moon -varjon?) asuissa. Nyt voin kulkea pastelleissa kevätsateissakin!
3.3.2010
Jo pidemmän ajan olen havainnut erinäisissä japanihenkisten ihmisten piireissä lämpimiä tunteita Rilakkuma-nimistä San-X:n maskottihahmoa sekä tämän kanssa hengaavaa vaaleampaa nallekarhua, Korilakkumaa kohtaan. Vaikka nämä kaksi kieltämättä söpöjä ovatkin, eivät ne koskaan iskeneet minuun samalla tavalla kuin vaikkapa niinikään San-X:n Afro Ken -koira tai vaikkapa Shinkansen-juna. Tarpeeksi Rilakkuman kuvia tuijoteltuani huomasin kuitenkin yllätyksekseni, että nallekarhujen kanssa tuntui usein hengaavan varsin sympaattinen pieni lintu, jonka on kai oikeasti tarkoitus olla tipu/untuvikko – omaan silmääni se kuitenkin näyttää petollisesti pieneltä ankalta, ja koska ankat ovat kissojen lisäksi ehdottomia lempieläimiäni, oli vain ajan kysymys kunnes hurahtaisin täysin Kiiroitori-maniaan.
kuvat Artbox.co.uk
Artboxin sivuilla tutkiskelin aikani Rilakkuma-aiheisia tavaroita kuten bento-laatikoita ja teemukeja, ja kelpuuttaisin kyllä ylläolevat hetkessä omaan keittiökaappiini edelleen. Kolmikkoa näkee usein erilaisissa ruokateemaisissa ympäristöissä, ja koska toinen heikkouteni ankkojen lisäksi on erilaiset herkut ja makeat (varsinkin minikoossa), ei kestänyt kauaa ennen kuin törmäsin siihen ultimaattiseen yhdistelmään…
kuvat Strapya
…nimittäin Strapyan ihanaakin turhemmat kännykkäkorut (…ja avaimenpäällinen)! Yhtenä heikkona hetkenä sitten pistin tilauksen vetämään, ja ylläolevat tavarat saapuivat muutama päivä sitten jo innosta odotteleviin hyppysiini. Erilaisia versioita on Strapyalla varastossa vielä vaikka kuinka, joten asialliseen hintaan uskon kokoelmani kertyvän vielä jatkossa. Ennalta olin sortunut ostamaan hieman kookkaamman korun, joka laukaisi kyseisen vimman lopullisesti, mutta mitään en kadu! Kuvaan siitä onkin hyvä päättää – jos toiset rakastavat Hello Kittyä, olkoon Kiiroitori minun ällösöpöpaheeni. :D
19.2.2010
Heidi hehkutti täällä jo jokin aika sitten löytäneensä täydelliset talvisaappaat. Minäkin päätin jo syksyllä hankkia itselleni uudet saappaat täksi talveksi (ehkä olin meedio ja jotenkin aavistin että lunta on tiedossa tuutin täydeltä), mutta urakka osoittautui luultua vaikeammaksi. UGGeja en omiin jalkoihini laittaisi vaikka maksettaisiin, enkä ole järin viehtynyt myöskään niihin kymmensenttisiin korkoihin, joita on tungettu lähestulkoon kaikkiin muuten miellyttävän näköisiin saappaisiin. Kiitos vain, mutta itse en ainakaan halua vielä ryhtyä jäällä luisuvaksi naiseksi. Myöskään terävät kärjet, rypytykset tai ylipolvensaappaaat eivät tosiaan ole ihan se ”mun juttu”, joten voitte arvata millaista oli kahlata kenkäkauppoja läpi edes yhden fiksun näköisen kenkäparin toivossa.
Ilmeisesti talvikengät eivät saa olla kivannäköisiä tai mukavia, eivätkä varsinkaan molempia…
Lienee siis ymmärrettävää, että kun viimein bongasin DinSkosta kivannäköiset ja kohtuullisen edulliset ruskeat saappaat, korjasin ne parempaan talteen. Materiaalina oli keinonahka eikä DinSkon laadussa muutenkaan ole koskaan ollut kehumista, mutta ajattelin kenkien kestävän vähintään yhden talven yli. Tämä tietysti osoittautui pian suuremman luokan virhearvioksi, sillä kuten kaikki tietävät jo, halpaa ja hyvää ei ole keksitykään.
Paskan möivät :/
Ehdin käyttää saappaita noin kuukauden päivät, ennen kuin ne alkoivat hajota jalkoihini. Onneksi edes asiakaspalvelu oli liikkeissä erinomaista, sillä vaihdoin saappat uusiin yhteensä neljä kertaa välillä lokakuu-tammikuu. Ensimmäisestä parista murtui korko, toisessa ja kolmannessa oli vuori ommeltu niin ryttyyn että jalkoihin tuli hiertymiä, ja kun neljännestä parista alkoi lähteä väri ja korko antoi lopulta taas kerran periksi, päätin että pelleily saa riittää. Palautin hajonneet kengät kauppaan ja totesin että pitäkää tunkkinne, minä etsin kengät jostain muualta. Käytännössä olin siis jälleen kerran lähtöpisteessä, repimässä hiuksiani rumien ja epäkäytännöllisten kenkien keskellä. Onneksi osuin sentään parhaaseen talvialesesonkiin, ja koluttuani useamman päivän niin Helsingin kuin Turunkin kenkäliikkeitä, minua lopulta lykästi.
Nyt voi taas rämpiä kinoksissa!
Halosen alesta löytynyt pari on aitoa nahkaa, ja kun vielä teetätin kenkiin kunnolliset pohjakuviot suutarilla, voin olla melko varma siitä että kävelen näillä vielä vuoden jos toisenkin päästä. Vaikka minulla ei periaatteessa mitään ruotsalaisia halpaketjuja vastaan olekaan, niin opin kyllä kirjaimellisesti kantapään kautta kiertämään DinSkon liikkeet jatkossa kaukaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
10.2.2010
Edellinen sivu
