Kauniita japanilaisia naisia
Heidin esimerkin innoittamana teki mieli itsekin listata musiikkia, joka inspiroi minua tavalla tai toisella. Pidän melodisesta musiikista enkä kovin paljoa välitä mistään liian teknisen tai konemaisen kuuloisesta – jopa kappaleet joissa esiintyy nykyään niin yleinen sähkökitara, menevät lähes automaattisesti yäk-kategoriaan, ellei niissä ole jotain muuta mielenkiintoista.
Olen aika huono löytämään uusia musiikillisia tuttavuuttaksia ja luukutan samoja kappaleita vuodesta toiseen; suuren osan ”uudesta” musiikista löydän animen tai kavereiden kautta, mikä kenties selittää, miksi musiikkimakuni on nykyisin niin japanipainotteinen. En kuitenkaan kuuntele sitä samaa j-musaa ”mitä kaikki muutkin”; Gazettea tai An Cafea ei soittolistoiltani löydä.
Yuki Kaijiura on suosikkisäveltäjäni ja olen katsonut parikin keskivertoa huonompaa animesarjaa ihan vain siitä syystä, että tämä täti on säveltänyt niihin musiikin. Ei-soundtrackkappaleita Yukitäti säveltää aika useinkin eri naisvokalisteille; Yuuka Nanrille hän on säveltänyt useammankin albumillisen musiikkia. Oma ehdoton suosikkini kaikista näistä biiseistä on Nostalgia. Yuki Kajiuran musiikissa on aina tietty vanhoista ajoista kertova kaiku, eikä varmaan yhtään vähempää siksi, että käytännössä kaikissa tämän kappaleissa esiintyvät (omiin suosikkisoittimiinikin kuuluvat) viulu, huilu ja englannintorvi. Nostalgiassa viimeistä ei tosin ole, mutta huilua ja viulua sitten senkin edestä varsinkin hienossa välisoitossa.
Yuuka ja taustalla itse säveltäjätäti Yuki.
Nostalgiassa on kuitenkin jotain muuta, mitä monissakaan j-kappaleissa ei ole: kunnolliset sanat. Sanoitus ei ole minulle musiikissa ihan niin tärkeää kuin itse musiikki ja tapa, jolla vokalisti laulaa, mutta on tietysti bonusta, jos laulussa lauletaan jotain järkevää ja koskettavaa. Olen aina ollut ihminen, joka elää enemmän menneessä ja haikailee vanhojen perään kuin sellainen, joka odottaisi huomista tulevaksi tai syleilisi juuri nyt menossa olevaa hetkeä. Tämä varmaan selittää myös innostukseni menneiden aikakausien muotiin ja lolitaan. Nostalgiassa on lyriikanpätkä どうか信じないでいて / 私の涙も溜息も / きっと人よりも少し / 儚い気持ちが好きなだけだから, joka suomeksi kääntyy jotenkin ”älä usko kyyneleisiini ja huokauksiini, sillä minä taidan pitää näistä katoavista tunteista hiukan muita ihmisiä enemmän”. Tarkoittaen siis jotain sellaista, että ikävätkin tunteet ovat jossain määrin kivoja muisteltavia, ja nostalgia ulottuu kaikkeen, ei vain niihin kaikkein parhaisiin koettuihin hetkiin ;)
Kokia, joka usein levynkansissa pukeutuu vähän Mori Girls -tyylisesti.
Nostalgian musiikkivideo on yksinkertaistakin yksinkertaisempi, mutta siinä käytetty värikontrasti on tyylikäs. Toinen hiukan samankaltaista musiikkia tekevä artisti on Kokia, jonka kappaleet saavat vielä harvemmin musiikkivideon kuin Yuki Kajiuran. Se ei kuitenkaan muuta sitä faktaa, että Kokia on ehkä yksi lahjakkaimmista musiikkinsa itse säveltävistä naispuolisista muusikoista Japanissa juuri nyt. Karma on pyörinyt soittimessani varmaan kymmeniä kertoja päivässä viimeisten parin kuukauden aikana, enkä ole kyllästynyt kappaleeseen vieläkään. Ai no melody on ”tavallisempi” poppibiisi, mutta kaunis sekin, ja sillä on jopa ihan musiikkivideo!
Jätä kommentti 7.1.2010
