Aihe: Päivän asu
Olin perjantaina katsomassa Disneyn uusinta ihan 2D:nä piirrettyä leffaa eli Prinsessaa ja Sammakkoa. Turussa ei originaaliversio mene ollenkaan, mistä olen hiukan katkera. Olisin edes halunnut mahdollisuuden valita, kumpaa versiota menen katsomaan! Suomidubbi oli toki ihan laadukas, mutta hieman hengetön. Toisaalta sama hengettömyys tuntui vaivaavan koko elokuvaa. Tarinassa oli osasia kohdallaan, mutta joku henki tai sydän jäi puuttumaan.
Eniten ehkä kuitenkin ärsytti se, ettei aikakaudesta, New Orleansista ja voodoosta oltu otettu sen enempää irti. Lauantaina televisiosta tuöi Pocahontas ja vaikka kyseinen pätkä ei tarinankerronnallisesti olekaan suosikkejani Disneyltä, se taide, se taide! Prinsessa ja sammakko oli lähinnä perusvarmaa perinteistä disneytyyliä sitä yhtä musikaalinumeroa (Voin saavuttaa) lukuun ottamatta. Hirveä sääli, kun elokuva olisi voinut olla vaikka kuinka hienon ja tyylitellyn näköinen noilla inspiraationlähteillä. Blääh.
Pölinä sikseen, teemapukeutuminen on aina pop ja satun omistamaan sammakkohameen…
Huomatkaa äärimmäisen hyvin tyyliin sopiva leffamainos taustalla. Saattaa tosin olla, että menen katsomaan tätä ”mestariteosta” myöhemmin poikaystävän kanssa… kermakakut päällä tietysti! Mikä olisi parempi tilanne pitää vaaleanpunaisia vauvamekkoja kuin B-luokan äksönleffa?
Hame ja rusetti itse tehty, paita ja vyö Asiajam, neuletakki Bodyline, loput taviskaupoista.
Hameessa ja rusetissa on siis tällainen printti. Se on sammakkoprinssi! (Pride-kulkueessa? Mitä nuo sateenkaaret ovat? :D)
Tämä rusetin ja hameen setti taitavat olla vanhimmat itse tekemäni lolivaatteet, jotka ovat yhä tallella eivätkä näytä mitenkään urpoilta kuusi vuotta myöhemmin. Kangas oli aikanaan hyvinkin epätyypillinen, mutta nykylolitassa ei enää niinkään. AP:n radioaktiiviset printit ovat pitäneet ainakin siitä huolen, että nykyään lolitaprintit voivat olla sweetissä muutakin kuin pastelleja!
9.3.2010
Johanna huivimummoili jo aiemmin, nyt on sitten minun vuoroni. Pidän siis ihan mielettömästi erilaisista kaulahuiveista, ja etenkin talvella kun ne kuuluvat pakostikin jokapäiväiseen pukeutumiseen, kiinnitän niihin erityistä huomiota. Tänä talvena etenkin massiiviset huivit ovat kiehtoneet minua suunnattomasti, ja löysinkin alennusmyynneistä viimein tarpeeksi monta kertaa kaulan ympäri kiedottavan neulehuivin.
Oma kolmimetrinen huivini tietenkään ei vedä vertoja hulluimmille muotinäytöksissä ja -lehdissä nähdyille luomuksille, joihin hautautuu puolet kantajansa päästä ja hartioista. Onnekseni suuret huivit eivät ole vielä lähiakoina katoamassa kaupoista tai katukuvasta, ainakaan jos on uskomista joidenkin vaatemerkkien julkistamiin talvi/syksy 2010 -mallistoihin.
Korealaisen General Idean syys/talvimallisto 2010/11 vetoaa minuun estetiikaltaan muutenkin ja tarjoili samalla kivaa huivi-inspiraatiota jo tälle talvelle. Lacosten ensi syksyn Ready To Wear -mallisto ei puolestaan ollut ihan täysosuma (liikaa päävärejä, yöh), mutta inspiroivaa kamaa sieltäkin löytyy, myös huivipuolella.
Pidän huiveista asusteena myös niiden muunneltavuuden takia. Yksi huivi on mahdollista saada näyttämään erilaiselta vain taittelua tai solmimistapaa muuttamalla, ja ne sopivat niin lämmikkeeksi kuin juhla-asujen piristäjäksi. Olin joitain viikkoja sitten taas kerran kroonisessa juhlavaatepulassa, kun en meinannut millään löytää Riitan glitter-teemaisille syntymäpäiväjuhlille päällepantavaa. Asuni kuitenkin pelasti mahtava, kimaltava huivilöytö, joka riittikin koko asun koukuksi eikä juuri muuta kimalletta (glittersprayta lukuunottamatta) enää tarvinnut. Sääli ettei kimallus oiken näy valokuvissa.
5.3.2010
Talvisin innostun aina natural keistä ja muutenkin kerrostetusta pukeutumisesta. Tämä talvi on kylmine ilmoineen ollut erityisen hyvä vaikka millaisiin hullumummovirityksiin – harmittavasti tosin olen ollut labrailun takia pakotettu pukeutumaan arkena käytännöllisesti. Onneksi on viikonloput!
Huivit löytävät tiensä vaatekaappiini aina talven tullessa uudestaan, mutta tänä vuonna olen löytänyt hullumummoiluun ja asusteiden päälle kasaamiseen uudenkin inspiraation: neulotut ja virkatut asusteet ja erityisesti virkatut kukat, tähän tyyliin:
Olen siis vääntänyt langanlopuista kukkia ja huiveja ja etsinyt kaupoista sopivia henkäyksenohuita pitsejä ja muita huivitarpeiksi. Monet (aasialaiset) nettivaatekaupat myyvät kyllä varsinkin ensimmäisen kuvan kaltaisia huiveja valmiina, mutta periaatteesta en osta sellaista, jonka voin myös tehdä itse.
Omia huivitarpeitani epämääräisessä mytyssä. Pitsit olen ostanut rullalta ja pätkinyt tai ommellut sopiviksi huiveiksi. Tässä kuvassa olevat kukat ovat muuten ostettuja eikä itse nyherrettyjä – ostin ne Tiimarista (!) muistaakseni kymmenellä sentillä jostain superalesta. Ne ovat paperinarua, mutta ihan hauskoja kiinniteltynä ympäri asua sinne tänne.
En ole ehtinyt ottamaan kunnolla kuvia vähään aikaan eikä minulla siis ole aivan tuoretta kuvaa huivitouhuistani, mutta lohdutukseksi samantyylinen asukuva viime talvelta – tällaista settiä on näkynyt päälläni tänäkin talvena, tosin usein vaaleanpunaisella höystettynä eikä pelkästään valkoisen sävyillä toteutettuna kuten tässä.
Kaikki on itse tehtyä paitsi kengät ja sukat (Anttilasta) ja rusetti (Innocent World).
20.2.2010
Vaikka silmääni miellyttää paljon ns. tyylipuhtaiden katutyylien toteuttaminen (sikäli kuin tämän sanominen on edes mahdollista, katutyylit kun ovat parhaimmillaan täydentämässä kantajansa jo olemassaolevaa persoonaa), huomaan usein inspiroituvani eniten ajatuksesta yhdistellä vaatekaappini ääripäitä tavalla, jonka lopputulos ei välttämättä sovi suoraan minkään alalajin alle, mutta näyttää ainakin omasta mielestäni kivalta.
Takki: BPN, paita: h.NAOTO, rintakoru: SEX POT ReVeNGe, päälihame: Na+H, alempi hame: itsetehty, vyö: Pariisista, sukat: Alice and the Pirates, kengät: lolita-lola
Kiinnostus esimerkiksi lolitavaatteiden ja ns. punxyvaatteiden yhdistelyyn (muutoinkin kuin ns. punk lolitan hengessä) taisi lähteä joskus vuonna Ozy ja Mandias, kun huomasin h.NAOTOn splätterihousujeni sopivan hauskasti yhteen Babyn Pour Lolita -hupparin ja söpöjen valkoisten lolitasaappaiden kanssa. Tällä kertaa inspiraatio lähti San Franciscosta tuliaisena saaduista AatP:n ylipolvensukista, joiden glitterpohja ja reunoja kiertelevä teksti huusivat päästä osaksi jotain ”hauskaa” asukokonaisuutta!
Tarkempi kuva rintakorusta, kuvassa myös huterasti näkyvä Meccan kultahopea lukkokaulakoru
Koska suurin osa esimerkiksi lolitahameistani ei printtivoittoisuutensa tai muun yleissöpöytensä vuoksi välttämättä vastaavaan käyttöön sovellu, olenkin viime aikoina tuntenut kovasti vetoa esimerkiksi Algonquinsin ja Candy Stripperin harrastamiin mekkohamevirityksiin. Kerrokset, kevyet materiaalivalinnat ja ilmavuus voisivat olla esimerkiksi ensi kevään/kesän sana – katsotaan mitä tapahtuu!
24.1.2010
Viikonlopun aikana päätin keväisen opiskelustressin lieventämiseksi harrastaa yhtä lempiajanvietteistäni: pukeutumista. Ei, tämä ei tarkoita että muina aikoina juoksentelen ulkona ilkosillani (…ainakaan useimmiten), vaan että yksinkertaisena ihmisenä pidän toisinaan vapaa-aikana tälläytymisestä, vaikken olisi edes menossa mihinkään, kaikista vähiten lumikasojen keskelle tarpomaan. Koska suurin osa ”mielenkiintoisesta” vaatekaapistani on myös vanhemmillani Helsingissä, ovat nämä hetket jotakuinkin Barbie-leikkejä vastaavia tilanteita joissa voin stailata itseäni ja kehittää erilaisia asukokonaisuuksia esimerkiksi niiden vaatekappaleiden ympärille, joita en tule muutoin usein käyttäneeksi.
Vaikka vaaleansinisessä minut on lolitapuolella nähty n^+1 kertaa, onnistuin kaivelemaan esiin hameen jonka olen aikoinani Johannalta nälistänyt. Harvoin osaan vastustaa vaaleansinisiä vaatekappaleita, minkä ansiosta niitä on kaappiin kerääntynytkin aikamoinen läjä aina asusteista, sukista, hameista, paidoista ja mekoista kenkiin. Koomista tästä tekee se, että muutamia asusteita ja yksiä sukkia lukuunottamatta käytännössä kaikki vaaleansiniseni ovat eri sävyä. Vaikka minkään matchy-matchy farkku-univormun perään en haikailekaan, näyttävät keskenään riitasoinnussa olevat saman värin eri sävyt monesti luovan sijasta harkitsemattomilta, joten yhdistelyssä saa välillä repiä hiuksia.
Paita: Emily Temple Cute, hame: Johannan ompelema, sukat: Alice and the Pirates, kengät: Secret Shop, bolero ja baskeri taviskaupoista, rannekoru ja sormus: Nemeira
Talvisen jään ja lumen keskelle siis talvista … jäätä ja lunta. Koska ylläolevat Secret Shopin kengät ovat ne(kin) enemmän turkoosiin vivahtavia kuin suurin osa vaatekaapista on käyttö jäänyt vähälle, mutta löysin korulaatikostani parikin Nemeiran tekemää sormusta joissa oli sama sävy. Paidassa ja hameessa on tarpeeksi erilaisia sinisen sävyjä jotta erisävyisyys ei riitele omien silmieni kanssa liiaksi – kun on tarpeesi montaa eri sinistä, ne alkavat mätsätä toinen toisiinsa. Itse ainakin pidän siitä moniulotteisuudesta, jonka yhden ja saman sävyn rikkomisella voi saada aikaiseksi.
It is a naama
Sormus ja paidan somisteet lähikuvassa! Kuten kuvasta käy ilmi, ETC:n paita ei oikeastaan ole vaaleansininen ollenkaan – siinä itsessäänkin vain menee vieri viereltä useampaa eri vaaleansinisen raidan sävyä, ja lopputulos näyttää silti kaukaa tasaiselta. Sääli etteivät sukkien kultakirjailut sivusta näy kuvissa, sillä kolmas väri joka tässä asussa toimii hyvin on kulta. Olen aina ostellut enemmän hopean- kuin kullansävyisiä koruja, joten kenties lienee aika kartuttaa asusteita tälläkin saralla…
18.1.2010
Ush, ärsyttää kun en tunnu ikinä saavan itsestäni asukuvia tänne blogiin, kun viikolla vietän kaiken valoisan ajan koululla ja viikonloput vietän lähinnä pelkkään yöpaitaan ja aamutakkiin verhoutuneena. Lisäksi vanha pokkarikamerani alkaa vedellä viimeisiään ja suostuu yhteistyöhön vain satunnaisesti.
Noh, nyt kuitenkin korjataan tilanne! Pääsin nimittäin viime perjantaina jo kahdeltatoista ja sain otettua muutaman kuvan sen päivän vaatetuksesta, joista tosin vain kaksi oli yhtään esittelykelpoisia. :P
Tyylini on viimeaikoina valunut takaisin samoille raiteille, joilla se oli yläasteella ja lukion alussa. Mutta minkäs sille mahtaa, pidän edelleen samoista väreistä ja materiaaleista kuin silloinkin, nyt tosin maustan asujani ripauksella tyttömäistä romantiikkaa, mikä kymmenen vuotta sitten ei olisi tullut kysymykseenkään.
Sain tuon pipon poikaystäväni mummolta joululahjaksi ja se on nopeasti ottanut paikkansa yhtenä lempipiponani. Rintakorun ja helmet olen saanut poikaystävältäni, huivin ja villatakin olen ostanut kirpputorilta, laukku on äitini vanha, mekko on Vero Modasta ja sukkahousut Hennesiltä. Kengät ovat ne uudet ihanuudet, jotka esittelin täälläkin pari postausta takaperin.
Sitten vielä se pakollinen naamakuva. Rrrrrrrrakastan tuota rintakorua! :3 Siinä on kaikkea mistä tykkään: helmiä, kiekuroita ja koukeroita. Lisäksi se sopii monenlaisen asun piristykseksi!
17.1.2010
Uusi vuosi ja uudet asut, harmillisesti tosin vietän taas aikaa labran puolella. Labrassa kokkaillessa ei viitsi mitään kovin kivoja vaatteita pitää, varsinkaan lolitaa (minulla on tapana roiskuttaa liuottimia minne sattuu, eikä labratakin alle mahdu alushameita… nyyh). Keskiviikot näyttävät vakiintuvan ainoaksi tyttöistelypäiväkseni keskellä viikkoa, sillä keskiviikkoisin en ehdi labrailemaan, vaan istun luennoilla. Onneksi sentään edes yksi päivä viikosta on varattu kauniille vaatteille!
Olen seurannut pienellä huvittuneisuudella ”normaaleissa” muotiblogeissa leviävää rusettivillitystä: klik klik klik. Kaikille lolitamuodin harrastajillehan päänsyöjärusetit ovat olleet arkipäivää jo vuosia, ja nyt ihan tavalliset ihmiset pähkälilevät kovasti, kehtaavatko mennä ulos iso rusetti päässä. Toisaalta tämä pienimuotoinen trendi on saanut miettimään, voisinkohan yhdistellä lolitarusettini jotenkin tavistyylisiin bilemekkoihini ja ihan muihin vaatteisiin kuin täydellisiin lolitakoordinaatioihin. Pienempiä hiusrusetteja olen pitänyt vaikka tuulipuvun kanssa, mutta isojen kanssa olen tähän asti ollut varautuneempi. Ehkä pitäisi kokeilla jotain epäkonventionaalista koordinaatiota, saisin pidettyä isoja brändirusettejani useammin.
Bolero itse tehty, paita kirppikseltä, helmet Seppälä, hame Emily Temple Cute, saappaat Click
Lähiaikoina tosin päässäni ei ole hirveästi rusetteja näkynyt, sillä ne eivät mahdu pipon alle! Pipo on pakollinen varuste pakkassäällä, en halua aivojeni jäätyvän, kiitos. Olen siis olosuhteiden pakosta jumittunut lähinnä erilaisiin ponnareihin ja lettivirityksiin, joita ei tarvitse yrittää mahduttaa pipon alle.
Ostin kuvassa näkyvän ETC:n hameen jo kesällä talvea silmällä pitäen. Sametti on ihanan ylellinen materiaali ja rakastan tämän hameen helppoa yhdisteltävyyttä. Lisäpisteitä hame saa upeasta, paksusta ja korkealaatuisesta helmapitsistä.
Ih ih
14.1.2010
Yksi lempparisivustoistani mitä t-paitoihin tulee on Threadless.com, sillä sen valikoimista tuntuu löytyvän jotain jokaiselle hipstereistä taidehippeihin ja pelinörtteihin. Paitadesignit ovat jatkuvasti (hyvällä tai huonolla tavalla) yllättäviä, sillä kävijät voivat itse äänestää mitä sivuille lopulta päätyy, ja koska valikoimat vaihtuvat tarpeeksi usein, on jo pelkkä tuotteiden selailu hauskaa. Koska Threadlessin paidoilla on helppoa tuoda esiin omia kiinnostuksenkohteita ja jopa luonteenpiirteitä, tilasin joulun alla kolme paitaa joista yksi päätyi lahjaksi poikaystävälleni, yksi Maijalle ja yksi itselleni.
Ultimate Combo
Olen kenties hieman surullinen ihminen, mutta tämä nauratti ääneen – ehkä siksi, että ottaisin mielelläni Hadoukenin ja Shoryukenin rinnalle Flyygelinsoitto…kenin. Värit ovat hillityt ja tyylikkäät, ja yksinkertainen design miellyttää omaa silmääni paljon. Tämän lisäksi paita tuo mieleen viime kesän loputtomat SFIV-väännöt Lontoon pelisaleissa, joten ei liene mikään yllätys että myös poikaystävä tykkäsi paidastaan.
Vampire!
Maijan valitsemassa paidassa on tavanomaista nokkelampi idea taustalla: vampyyriä ympäröivä tulikehä ilmaantuu esiin, kun UV-värillä painettu kuvio pääsee kosketuksiin auringonvalossa. FUNY AMIRITE. Paidan on käsittääkseni tarkoitus hohtaa myös pimeässä kuten kuvasta käy ilmi, joskin Maija voi raportoida tuloksista kun päättää lukkiutua paitoineen vaikkapa pimeään vessaan verenimijöitä odottelemaan.
A Simple Plan
Vaikka kokoelmani Space Invaders -aiheisista vaatteista ja asusteista alkaa hämmentää jo itseänikin, oli tämä design niin hellyyttävä ja tavanomaisesta poikkeava että se oli yksinkertaisesti pakko saada. Pieni karttakeppi on täydellinen. Ja koska asukuvia ei ole hetkeen tullut postattua, paita tositoimissa alla (feat. uusi tukka):
Paita: Threadless, Housut: MA
MA:n housut (joihin kuuluu myös irroitettavat irstislahkeet) olivat joululahja Maijalta ♥ Viime aikoina olen kaivannut enemmänkin vaatekaappini sisällön tonkimista, joten ensi viikonloppuna voi olla odotettavissa lisää kuvamateriaalia uusista ja hieman vanhemmistakin vaatteista. Uuden vuoden alun sana onkin uudelleenyhdistely!
9.1.2010
Muiden hiippaillessa kuka missäkin liesussa voinen pitää blogin kunniaa yllä (?) kunnes muut kolme arvoisaa blogistia saapuvat ryyppyreissuiltaan. Minulla ei ole tänä uutenavuotena tiedossa mitään erityistä ja olen lähinnä nauttinut kotona olemisesta joulun ja sitä edeltävien viikkojen intensiivisen sukuloinnin jälkeen. Joululahjaksi saamistamme viidestä konvehtirasiasta on jo mussutettu kaksi ja kolmas on menossa…
Varmaan kuudesta edellisestä joulusta poiketen tämä joulu oli valkoinen, joka kohotti mielialaani noin 200% ja lumen luoma lisääntynyt valoisuus on kannustanut myös pukeutumaan vähän mielenkiintoisemmin.
Päivän asu on tällaista pseudo- classic lolitaa tyyliin nykyiset Victorian Maidenin mallistot, mikä näyttää lähinnä juhlamekolta :D Classic on siitä kiva tyyli, että se on suhteellisen normaalin näköistä ja nykyisin sallii aika paljon kaikkea flamingokuvioisista mekoista viktoriaanisiin hilkkoihin. Olen tehnyt tämän mekon jo muutama vuosi sitten, ja se on yksi talven suosikkimekkojani. Pidän sitä niin sukuloidessa, kaupungilla kuin kotonakin. Paita on Asiajamilta, loput … jostain. Ja jalkaan päätyivät taas suosikkikenkäni, hups.
Tykkään mekon kankaasta tosi paljon. Siinä on vanhan kullan värisiä ornamenttikuvioita tummasinisellä taustalla. Kangas itsessään on pellavasekoitetta. Pellavaa näkee aika harvoin minun ikäisteni päällä varmaan sen rypistyvyyden ja hinnan takia, mutta minusta se on hieno materiaali. Rakastan pellavan himmeää kiiltoa eikä pellavamekko rypisty ollenkaan niin paljon kuin vaikka pellavahousut (joita omistan niitäkin, asukuvia niistä ehkä joskus kesällä).
Tällä kertaa muistin otatuttaa kuvan myös takaa. Yleensä hiukseni näyttävät mielenkiintoisemmilta takaa kuin edestä, sillä silloin, kun teen hiuksiini jotain kampauksentapaista, kaikki mielenkiintoinen tapahtuu tietenkin takaraivon puolella. Tänään siis lettejä.
Taustalla näkyy muuten tällaisten animehirmujen olohuonetta, tuo seinävaate sentään on kohtuullisen tyylikäs animekuva – muita poikaystävän omistamia wallscrolleja en kelpuuttanut seinille. Olkkarin tapetin ornamenttikuviot muistuttavat hiukan mekkoni vastaavia… no, kiehkurat nyt vaan on kivoja!
30.12.2009
Olen viettänyt viimeisen parin viikon aikana aikaa lähinnä opiskellen (!) ja tehden erilaisia käsitöitä. Niin ollen vaatteenikaan eivät ole olleet kovin mielenkiintoisia – huppareita ja kotihameita. Onhan minulla joskus paha tapa laittaa ykköset päälle vaikka tenttiin ja vielä huonompi tapa pitää hienoja vaatteita askarrellessani ja sitten töhriä ne liimaan, mutta nyt olen ollut tylsä ja turvallinen ja pukeutunut kuin luonnontiedenörtin kuuluu. Rikkoakseni tylsyyssyklin kiskoin tänään jotain jouluista niskaan. Päivänvalon vähäisyys nakertaa yhä varsinkin mitä asujen kuvaamiseen tulee, mutta onneksi ihan pian on talvipäivänseisaus ja sitten tulee taas valoisampaa, jes!
Ruskea ei ole lempivärirosterissani kovin korkealla, koska se on tylsä väri ja vähän mummomainenkin. Pienet kukkaprintit yhdistän aika pitkälti 1) mummoihin 2) Metamorphoseen ja Innocent Worldiin, enkä koe tallaisia printteja täysin omakseni, mutta tämä omenakangas oli liian hauska, jotta olisin jättänyt sen ostamatta. Tein hameen valmiiksi jo parhaaseen omena-aikaan syksyllä, mutta sopii se näin jouluunkin, eikä vain syksyyn. Koordinoin tietysti kirkkaanpunaiseen joulun kunniaksi! Tässä asussa voisi leipoa pipareita tai jotain, tosin pidän piparitaikinasta noin 500 kertaa enemmän kuin valmiista tuotteesta, mutta taikinan syömisestä tulee maha kipeäksi.
Zoomi jalkoihini, jotta kankaan printti näkyisi vähän selvemmin. Koordinaationatsi minussa halusi, että sekä hiuksissa että jaloissa on jotain vihreää mätsäämään hameen koristeraitaan, joten kiinnitin sitten sukkiin pienet rusetit… :D Hiuksissa taas on pätkä samaa nauhaa myös. En yleensä ole ihan NÄIN maaninen koordinaatioiden kanssa!
Ainoa asia brändiä asussani on tällä kertaa tämä Babyn solki, jolla kiinnitin kaulahuivini. Loppu on itse tehtyä, kustomoitua tai jostain taviskaupasta (sukat ja kengät). Viime päivät on ollut niin kylmää, että tosiaan kuljen välillä sisälläkin kaulahuivi tai neulekauluri kaulassa, brr.
20.12.2009
Edellinen sivu
