Fisumandias

Kesän täydellisin piknik

Maija — Tue, 03 Aug 2010 17:21:51 +0000

Piknikit ovat yhtä oleellinen osa kesää kuin hyttysten ininä ja hukkumistilastot. Kesän paras piknik on yleensä syntynyt kuin itsestään erilaisista valmistujaisjuhlien ylijääneistä herkuista, mutta tänä kesänä sellaisia ei omalle kohdalle enää sattunut ja syömisistä piti vastata ihan itse. Piknikruuat onnistuivat loistavasti (Airin leipoi kinkkurullat ja minä valmistin salaatin), joten tässä ohjeet kesän parhaisiin pikkusuolaisiin.

Maukkaat ja helpot kinkkujuustorullat (n. kolme pellillistä)

- 1 paketti lehtitaikinalevyjä
- ketsuppia
- juustoraastetta
- kinkkusuikaleita

Nosta lehtitaikinalevyt sulamaan pellille. Tarkista paketin kyljestä paisto-ohjeet, ja laita uuni lämpiämään. Levyjen sulettua voit kaulia niitä hieman ohuemmiksi, etteivät ne paisu uunissa liikaa. Levitä levyille ketsuppia sekä haluamiasi mausteita. Ripottele päälle sopivasti kinkkusuikaleita ja juustoraastetta, minkä jälkeen voit kääriä levyt rullaksi. Leikkaa veitsellä rullat kiekoiksi ja asettele ne pellille. Voitele rullat munalla ennen paistamista, ja paista taikinapaketin ohjeiden mukaan. Voit käyttää täytteenä myös esimerkiksi valmiiksi maustettua tonnikalaa tai mitä nyt mieleesi juolahtaakaan ja kaappisi perukoilta löytyykään.

Täydellinen kesäsalaatti (4-5 hengelle)

- pinaatinlehtiä
- kanaa
- sokeriherneitä
- tummia viinirypäleitä
- kurkkua
- kuskusia
- kastiketta

Keitä kaksi tai kolme kanan koipireisipalaa väljässä, maustetussa vedessä ja riivi lihat irti niiden ollessa vielä lämpimiä. Keitä kuskus valmiiksi seuraavasti: laita kattilaan 2 dl vettä, odota kunnes se kiehuu ja lisää sitten joukkoon 2 dl kuskusia. Käännä levy pois päältä ja sekoittele hetki. Anna kanapalojen ja kuskusin jäähtyä jääkaapissa, ja sekoita aineet sitten keskenään. Lisää lopuksi kastike. Voit sekoittaa sellaisen itse sokerista, suolasta, viinietikasta ja oliiviöljystä, tai käyttää jotain valmista kastiketta makusi mukaan.

Käytännössähän salaatin voi tehdä melkein mistä tahansa aineksista, mutta yritän itse aina noudattaa joitain perusperiaatteita, ettei lopputulos jäisi mauttomaksi. Hyvässä salaatissa on perusainesten lisäksi jotain rapeaa ja pureskeltavaa, jotain kirpeää ja ehkä jotain makeaakin. Salaattikastikkeen merkitystä ei myöskään kannata vähätellä, koska se antaa makua ja tekee etenkin pastasalaateista vähemmän kuivia. Suosikkiaineksiani, eli avokadoa, kirsikkatomaatteja ja pinjansiemeniä en tällä kertaa käyttänyt, sillä halusin kokeilla jotain uutta. Itse tykkään tehdä juhliin tai illanistujaisiin tulevista salaateista vähän ruokaisampia, eikä tämä ollut mikään poikkeus koska istuimme sen voimin rannalla aamupäivästä illansuuhun.

Oli meillä eväänä onneksi jotain makeaakin

On the Road with Austin and Santino

Airin — Fri, 30 Jul 2010 08:59:37 +0000

Project Runwayn kahdeksas kausi pyörähti siis käyntiin eilen, mutta se ei ole tämän postauksen pointti. Jotain paljon mielenkiintoisempaa on nimittäin ilmassa: sarjan tuottajat ovat fiksuina ihmisinä hankkiutuneet eroon tylsääkin tylsemmästä Models of the Runway -sisarsarjasta (mitä jännitystä on mallikilpailussa, jossa osanottajat eivät voi mitenkään vaikuttaa siihen voittavatko he lopussa vai ei?), sekä korvanneet sen sarjalla nimeltä On the Road with Austin and Santino. AIVAN OIKEIN, kyseessä on SE Austin ja SE Santino, eli aiempien kausien suosituimpiin nimiin kuuluvat suunnittelijat, jotka ovat nyt lyöttäytyneet yhteen tuodakseen muotia naisille ympäri Amerikan.

y helo thar

Ensireaktioni oli jotakuinkin AsdsDGdshg, joten toiveet ovat korkealla. Sarja kiinnostanee epäilemättä myös Johannaa, jonka sydämen valittu Austin on ensiesiintymisestään lähtien ollut. Jään siis jännityksellä seuraamaan, koska sarjan jaksoja pääsee tapittamaan muutenkin kuin still-kuvista, sillä mielenkiintoista settiä on varmasti luvassa, hyvässä tai pahassa.

Lisäinformaatiota, kuvia ja muuta sälää löytyy sarjan virallisilta sivuilta täältä. Saitin traileri ei itselläni lähtenyt käyntiin, joten kohtalontoverit voivat ihastella previkkaa myös YouTuben puolelta. Lisää tällaista, kiitos! (Ja ok, siitä kasikauden aloituksesta jotain lätinää luvassa sitten kun ehdin tapittaa koko jakson läpi.)

Kesä kuvina

Johanna — Thu, 22 Jul 2010 18:02:55 +0000

Kirjoitusinpikseni on vähän kateissa, seuraavaksi saatte toivoakseni kuvia mm. ostoksistani ja ompeluksistani, mutta nyt minulla on tarjota kuvakavalkadi kesän aikana räpsimiäni juttuja mm. kotidatanurkkaukselta Turusta, Hangosta, Mustiosta, Mäntsälästä ja Tampereelta. Vaikka olenkin viikot töissä, olen kuitenkin ehtinyt reisata vaikka missä viikonloppuisin! Harmikseni olen vähän turhan laiska kaivamaan kameraa esiin, onneksi muistin ikuistaa edes jotain.

Purikura plox

Airin — Wed, 21 Jul 2010 16:37:36 +0000

Viikon päivitystauko selittyy helteillä, rannalla lillumisella sekä ennen kaikkea männäviikonlopun Finnconilla, jonka ansiosta koko Fisumandiaksen tiimi hengasi Jyväskylässä mielenkiintoisia luentoja kuunnellen sekä, no, sitä rannalla lillumista harrastaen. Sain myös Maijalta oman ennustajamustekalan (jollaisen perään olen itkenyt aina jalkapallon MM-kisoista lähtien), mikä olikin hyvä asuste scifi- ja fantasia-aiheiseen tapahtumaan: sain ainakin yhden kehun ”söpöstä Cthulhu-korustani”, ja kieltämättä yhdennäköisyys on huomattava. Olenkin kiintynyt ennustajamustekalaani siinä määrin, että on vaikea lähteä ulos kiinnittämättä sitä johonkin kohtaan asua.

Seura tekee kaltaisekseen

Postauksen pääpointti ei kuitenkaan ole Paulissa, vaan tämänpäiväisen uimarantapikniköinnin jälkeisessä purikurassa. Kuten monet tietävät, on Helsingin Kaisaniemeen avattu Purikura Shop -niminen liike, jossa nimensä mukaisesti voi ottaa purikuraa, itsekoristeltavia yhteiskuvia. Hinta on aika tyyris kertalaakina (8€!), mutta esimerkiksi kolmen tai neljän hengen kesken jaettuna se ei kirpaise aivan niin paljon. Olen kerran aiemmin kokeillut purikuraa San Franciscon reissullani, mutta se oli aikamoista sähläystä japaninkielisine ohjeineen; Kaisaniemen laitteet ovat enkkukäännöksineen huomattavasti selkeämmän oloisia, ja sekä kuvien ottaminen että muokkaaminen oli hauskaa ja yksinkertaista. Valitsemamme laitteen nimeä en muista, mutta se taisi olla pahamainen ”pitää käynnistää uudelleen kuvien välissä” -koppi. :D

Kuvien kökkö laatu johtuu skannauksesta, tosin ne olisi voinut ilmeisesti ladata myös puhelimeen.

Mukana oli siis lisäkseni Maija, sekä poikaystäväni Mika ja Maijan Omenapuu-ken (pieni afropäinen koira, jonka voi bongata joka kuvasta). Vaikka touhu on hieman tyyriimmänpuoleista, ymmärrän hyvin miksi monet ovat Japaninreissuillaan jääneet purikuraan koukkuun – tuskin jää tämäkään kerta viimeisekseni, jos liike pysyy pystyssä kauemmin kuin vuoden.

Hellepäivän piristystä

Maija — Wed, 14 Jul 2010 14:40:14 +0000

Oma nimipäiväni sijoittuu heinäkuun alkuun, ja yleensä sitä onkin juhlistettu mökkimaisemissa sukulaisten ja mansikkakakun kanssa. Tällä kertaa juhlallisuudet hoidettiin kuitenkin hieman myöhässä ja ihan kaupungissa, mutta onneksi sillä ei ollut juurikaan vaikutusta tarjoilujen laatuun.

Tähän hieman päivitettyyn versioon tavallisesta mansikkakakusta tuli täytteeksi mansikoiden lisäksi limellä maustettua rahka-kermavaahtoseosta, ja kakun annettiin hyytyä jääkaapissa ennen tarjoilua. Jos ei jaksa ruveta raastamaan ja puristelemaan limeä itse, löytyy ainakin Valion valikoimista erilaisia valmiiksi maustettuja rahkoja, jotka sopivat leivontaan oikein kivasti. Juotavaksi tarjoiltiin kahvin ja teen lisäksi myös kylmää mehua ja sitruunavettä, ja kun pakastimesta ei löytynyt jääpalan jääpalaa, ne korvattiin pakastetuilla karpaloilla.

Tuntuu vähän hassulta istua näin kauniina päivänä sisällä blogia päivittelemässä, mutta väitän olevani olosuhteiden uhri. Lämpömittari alkaa näyttää sen verran hulluja lukemia, että ulos ei meinaa uskaltaa lähteä juuri omaa pihaa kauemmaksi nestehukan, lämpöhalvauksen ja melanooman pelossa. Olenkin viime päivät lähinnä yrittänyt huolehtia puutarhan riittävästä kastelusta ja istuskellut terassin varjossa mehujäitä syöden ja kirjaa lukien. Vanhempien luona lomailussa on puolensa!

Värikoodausta

Airin — Sat, 10 Jul 2010 21:57:15 +0000

Koska syvällä sisimmässään tiedän poikaystäväni olevan vaatteista kiinnostunut fagotti, tuppaan merkkipäivien ja vastaavien varjolla täyttämään hänen vaatekaappiaan räteillä, joista tämä kyllä on kiinnostunut muttei välttämättä oma-aloitteisesti koskaan ostaisi. Kyse on siis hänen yleiseen tyyliinsä sopivista osasista, joissa on jotain pientä ”ekstraa” – erikoisempikin vaatekappale voi mennä mukisematta päälle, jos sen kaveriksi voi pukea jotain tuttua ja turvallista. Vaatemaku laajenee siis täysin poikaystävän omilla ehdoilla, mutta saa pientä avitusta oman tyylisilmäni kautta. ;D

Tällä kertaa sain hänen päivän asustaan kimmokkeen pukea päälleni jotain samanhenkistä, eli toisin sanoen värikoodasin päivän pariskunta-asun, mikä on tietenkin suurinta hottia heti mätsäävien tuulipukujen jälkeen. Halusin ehkä myös leikitellä ajatuksella ”mun uudet lasit päässä kukaan ei erota meitä toisistaan”, joten lopputuloksesta jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä…

Kaulushuppari YesStyle, housut Dressman, liivi ImageWear, hattu Seppälä

Hihaton huppari Primark, hame Primark, toppi ??, kaulakoru H&M, sukkikset ulkomailta

Yhteiskuvaaminen on myös selkeästi hieno tapa viettää yhteistä laatuaikaa: toinen ei osaa vielä kuvata täydellisesti tonnin painavalla, sata lisäosaa sisältävällä digijärkkärillä; toinen taas saa kritiikkiä poseeraamisesta ja tyhjistä silmistä (”valot on päällä mutta ketään ei ole kotona!”). Selkeästi tätä voi käyttää tekosyynä lisäyhteisharjotteluun!

Tukkataikaa

Maija — Thu, 08 Jul 2010 12:12:01 +0000

Kun minulle viime syksynä suositeltiin kampaamoreissun päätteeksi kuivashampoota hiusten muotoiluun, päätin saman tien ostaa pullon koska olen aina innokas kokeilemaan uusia hiustuotteita ja otan mielelläni vastaan ammattilaisten vinkkejä. Enpä osannut arvatakaan, miten koukuttavasta tuotteesta olisi kyse! Mikään muu mömmö ei ratkaise yhtä tehokkaasti kiireisten aamujen tukkapulmia kun hiuksia ei ehdi pestä mutta skarpilta pitäisi silti näyttää. Kun kuivashampoota suihkii tukkaan, pöyhii käsin ja kampaa lopuksi pois, lopputulos on kivan tuuhea, mattainen ja freesi.

Eihän kuivashampoo mikään uusi keksintö ole, sillä äitinikin tietää että saman efektin saa aikaan vaikka perunajauholla, joka sitoo itseensä rasvaisuutta. Nykyään kaupoissa yhä yleisemmäksi käyneet suihkutettavat kuivashampoot ovat kuitenkin huomattavasti helpompia käyttää – ja vastaavasti tietty myös kalliimpia. Merkistä riippuen myös kuivashampoiden hinnat vaihtelevat aika lailla, mutta miten on laadun laita? Kannattaako itsensä maksaa kipeäksi saadakseen parasta, vai pärjääkö pienemmälläkin rahalla? Olen vähän alle vuoden sisällä kokeillut muutamaa eri kuivashampoolaatua, ja ajattelin nyt jakaa hieman kokemuksiani niistä.

Tigi Rockaholic Dirty Secret Dry Shampoo
Koko: 300 ml
Hinta: 18-22 €, vain kampaamoista
Ensimmäinen kokeilemani kuivashampoo. Tuoksu ihan raikas, mutta alkoi pidemmän päälle tympäistä. Pullo on vissiin suurin mitä markkinoilta saa, ja shampoo kestää aktiivisessa käytössä sellaiset kaksi kuukautta. Tuo hiuksiin ihan selkeää tekstuuria ja tekee niistä melkein natisevan kuivat. Syystä tai toisesta Tigin shampoo myös sotkee eniten: jauhomaista ainetta löytyy käytön jälkeen niin hiusharjasta, vaatteista kuin lattialtakin. Samaa en ole havainnut muiden vastaavien tuotteiden kanssa. Tigin tuotteita saa Tallinnasta lähes puolet halvemmalla kuin Suomesta, joten tätä kannattaa tuoda risteilytuliaisina.

KC Professional 4R Hair Powder
Koko: 250 ml
Hinta: 9-11 €, kampaamoista ja esim. Sokokselta
Vaikka hiuspuuterit ovat yleisesti ottaen vähän vähemmän hienojakoista tavaraa kuin kuivashampoot, toimii KC:n suihkutettava hiuspuuteri silti erinomaisesti nimenomaan kuivashampoona. Tuoksu tuo etäisesti mieleen mustaviinimarjateen, ja haihtuu nopeasti. Tuo tukkaan volyymia ja tekstuuria samoin kuin Tigi. Kestää myös käytössä suunnilleen yhtä kauan.

Toni & Guy Refreshing Dry Shampoo
Koko: 200 ml
Hinta: 12-15 € Stockmannilta ja vastaavista
Hiukset jäävät luonnollisemman tuntuisiksi kuin KC:n ja Tigin shampoon kanssa. Ei kuitenkaan lisää volyymia tai tekstuuria samassa mittakaavassa, ja sopii siis ehkä enemmän hiusten kohentamiseen kuin varsinaiseen muotoiluun. Haju on outo ja ehkä jopa vähän epämiellyttävä, mutta haihtuu onneksi nopeasti. Kestosta en vielä osaa sanoa kun ensimmäinen pulloni on vasta käytössä, mutta ihan riittoisan oloista tavaraa tuntuisi olevan.

Batiste Dry Shampoo Tropical
Koko: 50 ml
Loppuun vielä musta hevonen, eli Airinin Manchesterista tuliaisiksi tuoma Batisten minikuivashampoo, joka mahtuu kätevästi pesupussiin tai käsilaukkuun. Trooppinen tuoksu tarkoittaa käytännössä jotain kookoksen oloista, ja Toni & Guyn tapaan tämä jättää hiukset melko luonnollisen oloisiksi. Batisten normaalia kuivashampoota saa ainakin joistain suomalaisistakin nettikaupoista, mutta 15 euron hinta 150 ml kokoisesta pullosta ei kuulosta kovin lupaavalta.

Hinta-laatu-suhteeltaan suosikikseni nousee siis ehdottomasti KC:n hiuspuuteri, joka on alhaisesta hinnastaan huolimatta monikäyttöinen ja riittoisa.

Manchesterista Manseen

Airin — Tue, 06 Jul 2010 14:23:30 +0000

Vietin oman juhannukseni ulkomailla, tarkemmin sanottuna Manchesterissa, Englannissa. Vaikken lähtenyt reissuun tarkoituksenani noukkia mukaan mitään erityistä, löytyi laukusta silti kotona parin musiikkikirjan lisäksi uutta päällepantavaa. Kuten ilmeisesti joka maailman kolkassa, velloivat alennusmyynnit myös Englannissa ja tätä olikin hyvä hyödyntää esimerkiksi hieman kalliimpien ketjujen -50% -tarjouksien puolesta! Uskaltauduin myös ensimmäistä kertaa monien parjaamaan (mutta laadultaan silti aika tavalla Henkkistä, Gina Tricotia ja vastaavia muistuttavaan) Primarkiin, josta löytyikin pari ihan näppärää perusvaatetta keskimääräistä huokeammalla hinnalla. Valtaosa puljun tarjonnasta oli toki itselleni täysin sopimatonta niin materiaaliensa, kuosiensa kuin malliensakin puolesta, mutta toisinaan voi pienellä vaivannäöllä löytää hauskoja lisiä omaan vaatekaappiinsa tällaisistakin ketjuista.

Hihattomasta mustasta hupparista seuraa kuvaa myöhemmin, mutta £4.50 hinnalla kääräisin sen mukaan kesähelteiden kaveriksi. Yksinkertaista henkselihametta (£9) koekäytin sunnuntaina Traconissa, Tampereella, joka soveltuikin hyvin päivän lämpötiloihin. Asusteeksi pääsi Debenhamsista hintaan £3.50 ostamani kaulakoru, jonka lenkkarien sivuissa on strassiblinksuja. House of Fraserista meinasi lähteä mukaan myös yksinkertainen tuolikaulakoru, mutta valintoja on elämässä tehtävä! (Samassa liikkeessä vilkuilin muutenkin Therapy-merkin koruja, jotka ainakin omaan silmääni suorastaan huusivat Heidiä pastelliväreineen ja romanttisine yksityiskohtineen.)

Otsatukan asettuminen kuvissa, yllättävän hankalaa

Syvässä etelässä

Johanna — Thu, 01 Jul 2010 18:55:26 +0000

Asun tämän kesän viikot Hangossa kesätyöni takia. Hanko on poikaystäväni kotikaupunki, ja ehkä eräs Suomen kivoimpia paikkoja viettää kesänsä. Marraskuussa Hanko on aika ankea haamukaupunki, mutta kesäisin Suomen eteläkärki on ihmisiä täynnä ja nätti kuin mikä. Kauppoja ja shoppailumahdollisuuksia Hangosta tietysti puuttuu, mutta muuten täällä asustelu kesän verran ei haittaa ollenkaan. Juhannusta tai regattaviikonloppua ei tosin täällä kannata viettää. :B Hankolaiset itse lähtevät yleensä silloin mahdollisimman kauas pois, ihan syystä.

Toissapäivänä kävin poikaystäväni kanssa tsekkaamassa Hanko Sushin sushit Kasinolla. Ihan jees sushit oli, ei nyt mitään tajunnanräjäyttävää, mutta hyvää ja raikasta kuitenkin. Hangossa juuri nyt majaileva vaatekaappini osa ei ole kovin suuri käsittäen ehkä viisi paitaa ja kolme alaosaa, mutta onnistuin haalimaan pienestä valikoimasta päälleni sekä jotain kivaa helteeseen (+26, mitä tämä on?) että teemaan sopivaa. Ja hei, kerrankin ei kuvia keittiön seinää vasten!

Muotibloggariposet by allekirjoittanut, shortsit Yesstyle, geishaprinttipaidan alkuperää en muista, sukkikset ja tossut muistaakseni Citymarketista (lol).

Ih ih maisemat!

America’s Best Dressed Crew

Airin — Wed, 30 Jun 2010 20:20:13 +0000

Reality tv:n puolella muoti- ja kokkiohjelmien (Hell’s Kitchen, Top Chef etc) lisäksi seuraan intohimoisesti America’s Best Dance Crew -nimistä sarjaa, jossa etsitään joka kaudella jenkkilän timanttisinta katutanssiryhmää. Vaikka touhun katseleminen on mielekästä jo itsessään, olen huomannut odottavani jakso toisensa jälkeen näkeväni mielikuvituksellisten tanssiliikkeitten lisäksi ryhmien tämänkertaiset asut. Mitä enemmän vaatetukseen on panostettu, sitä mielenkiintoisempi esitys on yleensä luvassa – teemailu ei ole välttämätöntä mutta ilahduttavaa loputtomassa lökäpöksyjen ja lippisten meressä.

Kakkoskauden kirkkain valopilkku tällä saralla olikin ryhmä nimeltä Fanny Pak. Vyölaukkujen mukaan itsensä nimennyt ryhmä rakastaa kasariestetiikkaa, mutta luvassa ei ollut vain pastellivärejä ja painajaismaisia leotardeja: kuvastoon mahtui kaikkea päättäjäistanssimekoista villeihin viidakkoihmisiin. Fanny Pakin kohdalla oli ajateltu kaikkea alusta loppuun, eli asut täydensivät viihdyttäviä ja monipuolisia koreografioita

Myös kolmoskauden Quest Crew:n visuaalinen ilme onnistui miellyttämään kerta kerralta silmää, joskin eri syistä. Quest Crew:n pojat luottavat huomattavasti perinteisempään hip hop -estetiikkaan, mutta tuo siihen oman silauksensa mm. värimaailman puolesta: violettia, keltaista, mustaa… Kun yksi jäsen vielä leikkaa toisten tukat uskottavan metroseksuaalin trendikkäästi, on paketti aika lailla kasassa. (Ei toki haittaa yhtään, että ryhmä on myös koko kisan historian kovimpia!)

ABDC:stä on tietysti mahdotonta puhua mainitsematta Jabbawockeezia, jonka ulkoinen habitus jää kerrasta mieleen: herrat kun esiintyvät tavaramerkkinsä eli (yleensä valkoiset) naamarit kasvoillaan. Kontrasti on hauska vaatteeseen kuin vaatteeseen yhdistettynä, ja identtisten vaateparsien avulla luo illuusiota tanssijoista toistensa klooneina. Oma suosikkini on 80-lukulainen hip hop -staili yhdistettynä valkoisiin maskeihin, siinä on jotain tuoretta ja perinteistä samanaikaisesti!

Kisassa on nähty siis jos jonkinlaisia asuja esitysten ohessa aina nörttipojista (propellilippis!) katu-uskottaviin b-girleihin. Artistikohtaisten haasteiden (mm. Michael Jackson, Janet Jackson, Britney Spears, Missy Elliot) avulla myös parkiintuneimmista roikkuhousuista leivotaan tarvittaessa näyttäviä teatterikerholaisia: alimmat kaksi kuvaa ovat neloskauden Lady Gaga -haasteesta, jonka puvustus ymmärrettävästi heijasteli myös esikuvavideoiden tyyliä. Suosittelen tsekkaamaan!