19.2.2010 klo 08:13pm Airin
Jo pidemmän ajan olen havainnut erinäisissä japanihenkisten ihmisten piireissä lämpimiä tunteita Rilakkuma-nimistä San-X:n maskottihahmoa sekä tämän kanssa hengaavaa vaaleampaa nallekarhua, Korilakkumaa kohtaan. Vaikka nämä kaksi kieltämättä söpöjä ovatkin, eivät ne koskaan iskeneet minuun samalla tavalla kuin vaikkapa niinikään San-X:n Afro Ken -koira tai vaikkapa Shinkansen-juna. Tarpeeksi Rilakkuman kuvia tuijoteltuani huomasin kuitenkin yllätyksekseni, että nallekarhujen kanssa tuntui usein hengaavan varsin sympaattinen pieni lintu, jonka on kai oikeasti tarkoitus olla tipu/untuvikko – omaan silmääni se kuitenkin näyttää petollisesti pieneltä ankalta, ja koska ankat ovat kissojen lisäksi ehdottomia lempieläimiäni, oli vain ajan kysymys kunnes hurahtaisin täysin Kiiroitori-maniaan.
kuvat Artbox.co.uk
Artboxin sivuilla tutkiskelin aikani Rilakkuma-aiheisia tavaroita kuten bento-laatikoita ja teemukeja, ja kelpuuttaisin kyllä ylläolevat hetkessä omaan keittiökaappiini edelleen. Kolmikkoa näkee usein erilaisissa ruokateemaisissa ympäristöissä, ja koska toinen heikkouteni ankkojen lisäksi on erilaiset herkut ja makeat (varsinkin minikoossa), ei kestänyt kauaa ennen kuin törmäsin siihen ultimaattiseen yhdistelmään…
kuvat Strapya
…nimittäin Strapyan ihanaakin turhemmat kännykkäkorut (…ja avaimenpäällinen)! Yhtenä heikkona hetkenä sitten pistin tilauksen vetämään, ja ylläolevat tavarat saapuivat muutama päivä sitten jo innosta odotteleviin hyppysiini. Erilaisia versioita on Strapyalla varastossa vielä vaikka kuinka, joten asialliseen hintaan uskon kokoelmani kertyvän vielä jatkossa. Ennalta olin sortunut ostamaan hieman kookkaamman korun, joka laukaisi kyseisen vimman lopullisesti, mutta mitään en kadu! Kuvaan siitä onkin hyvä päättää – jos toiset rakastavat Hello Kittyä, olkoon Kiiroitori minun ällösöpöpaheeni. :D
Aihe: Airin, Materiaa, Mielipide
17.2.2010 klo 05:52pm Heidi
Tykkään asioiden listaamisesta. Kauppalistat, wtb-listat, haaveilulistat, matkustelulistat, listalistat ja kaikkijännäkivalistat kuuluvat olennaisena osana jokapäiväiseen elämääni. Yhdenlaisten listojen tekemistä kuitenkin inhoan; nimittäin niiden, joissa listataan pakollisia tehtäviä juttuja. Siksipä tässä vastapainona Kivan Tekemisen Lista eilen laatimalleni Epäkivan Tekemisen Listalle (joka sisälsi ihan liikaa opiskelujuttuja, pankkijuttuja ja muita aikuisjuttuja).
♥ Käy kirjastossa ja tee löytöjä! Kirjastot on muutenkin kivoja paikkoja.
♥ Ompele sohvatyynynpäällinen! Huh, tätä olen koittanut saada aikaiseksi jo kohta vuoden päivät. Valitsemani kangas on todella kiva ja tyynynpäällisten ompelu nyt on helppoa kuin heinänteko, en tajua mikä tässäkin kestää.
♥ Leivo ananaspiirakkaa! Ananaspiirakka = rakkaus
♥ Paketoi pikkuveljen synttärilahja! Olen huono sisko, veljellä oli synttärit jo melkein kuukausi sitten, enkä ole vieläkään saanut edes lahjaa paketoitua.
♥ Lue Douglas Nilesin Ruusun Herra. Hihii, olen Dragonlance-fani enkä edes älyä häpeillä sitä ollenkaan. Sain viime viikonloppuna luettua Kadonneet kroniikat loppuun, ja seuraavaksi ajattelin aloitella Solamnian nousua.
♥ Yllätä poikaystävä viiden yhteisen vuoden kunniaksi!
♥ Käy kotiseuturetkellä! Kunhan talviloma alkaa, ajattelin ottaa bussin jonnekin paikkaan jossa en ole koskaan käynyt.
♥ Askartele rintarossi!
Kuvat: thedailygreen.com, easyweb.easynet.co.uk/~camelshere/dragons ja muistaakseni ohyeahmorigirl.tumblr.com
Aihe: Heidi, Satunnainen
15.2.2010 klo 04:38pm Maija
Juhlin noin viikko takaperin 21-vuotissyntymäpäiviäni ja myöhäisiä tupareitani. Kuten jo aiemmasta Halloween-kirjoituksestani voinee päätellä, olen suuri teemajuhlien ystävä – siitäkin huolimatta, että yleensä panikoin vielä edellisenä iltanakin, kun en keksi mitään päällepantavaa. Tällä kertaa sain onneksi itse päättää juhlien teeman itselleni sopivan helpoksi, ja panostimme muutenkin juhlassa enemmän tarjoiluihin kuin vaatteisiin.
Alkushotteina juotiin haamukakat, jotka näkyvät kuvassa taustalla tarjottimella. Tuossa hienossa juomassa on yhdistetty salmiakkiviina ja maustamaton jogurtti todella… esteettisellä tavalla, ja lopputuloksena on jotain, mitä shotin nimi kuvaa varsin hyvin. Kuvassa näkyy etualalla juhlien keksitarjoilu, joka koostui valkosuklaapäällysteisistä Filipinos -kekseistä ja vanhoista tutuista salmiakki-chili-dominoista. Tarjolla oli myös pippurituorejuustoa suolakeksien kera, mutta ne olivat niin maukkaita että katosivat parempiin suihin ennen kuin kukaan ehti niitä ikuistaa.
Seuraavana päivänä jatkettiin teeman mukaista ruokailua, ja tehtiin itse sushia. Sain joululahjaksi vanhemmiltani Tokyokanista ostetun Sushi Kitin, jossa on tuoreaineita lukuunottamatta mukana kaikki tarvittava sushin valmistamiseen aina riisistä gariin ja syömäpuikkoihin. Täytteeksi rullasimme kurkkua, avokadoa, porkkanaa ja tonnikalaa. Lopputulos ei tietenkään ollut aivan yhtä esteettinen ja oikeaoppinen kuin sushiravintoloissa, ja valmistuksessa piti muutenkin hieman improvisoida (sushiriisi kuuluisi jäähdyttää viuhkan avulla, me huidoimme pahvisen lievekansion kanssa). Ruuanlaitto yhdessä kaverien kanssa on kuitenkin aina yhtä hauskaa ajanvietettä, ja mikä parasta, kättensä työt pääsee lopuksi syömään. Sushin valmistamisesta kiinnostuneen kannattaa tarkastaa esimerkiksi Pastanjauhajien sushin perusteet ja Nicehouse.fi:n sushiohjeet. Ja ei kun rullaamaan! Itse juhlista vielä sen verran, ettei kyse todellakaan ollut kovin suurista tai hienoista pippaloista, mutta varsin vähällä vaivalla on mahdollista tehdä tavallisista illanistujaisistakin esteettisesti miellyttävämmät ja houkuttelevammat. Suosittelen kokeilemaan!
Aihe: Maija, Ruoka
12.2.2010 klo 02:31pm Airin
Kuten monista uutisista ja blogeista on voinut jo lukea, torstaina 11.2.2010 Alexander McQueen päätti elämänsä kotonaan Lontoossa. Muotisuunnittelijasuuruuden kuolema on otettu vastaan ennen kaikkea järkyttyneen yllätyksen tunnelmissa, sillä 40-vuotias McQueen oli uransa huipulla sekä suuri inspiraatio ja esikuva monelle.
McQueen kuului (ja kuuluu edelleen) omien suosikkisuunnittelijoitteni joukkoon, joten luin uutisesta lähinnä hämmentyneen epäuskoisena. Monen muun tavoin koin itse ‘valaistumisen’ hänen mallistoihinsa vasta vuoden 2006 tienoilla, mutta olen silti vilpittömän pahoillani näin lahjakkaan sekä omaperäisen ihmisen menetyksestä. Tehdäkseni tästä kirjoituksesta kuitenkin edes himpun erilaisen kuin loputtomista tusinamuistokirjoituksista (tiedän miten teennäiseltä tällaiset pahimmillaan kuulostavat), mieleeni tuli lainata pätkää viime aikoina lukemastani Kurt Vonnegutin kirjasta Slaughterhouse-five:
The most important thing I learned on Tralfamadore was that when a person dies he only appears to die. He is still very much alive in the past, so it is very silly for people to cry at his funeral. All moments, past, present and future, always have existed, always will exist. [...] It is just an illusion we have here on Earth that one moment follows another one, like beads on a string, and that once a moment is gone it is gone forever.
Ylläolevaa voi arkisemmin (sekä kornisti ja kliseisesti, mutta menkööt) soveltaa tarkoittamaan, että se mitä McQueen elämänsä aikana ehti saavuttaa on loputtomasti läsnä nyt, menneisyydessä ja tulevassa. Tämän vuoksi olen kasannut alle muutamia linkkejä joista kukin voi halutessaan hypätä aikakoneessa historiaan ja muistaa McQueenin siitä, mitä tämä parhaiten osasi: luoda persoonallisia, haastavia ja nyrjähtäneen kauniita vaatteita.
- Fashionologien runwaykokoelma
- Style.comin arkisto McQueenin mallistoista
- Runwaym:n muistokirjoitus laajalla kuvakokoelmalla (vaatii yhteisöön liittymisen)
- Ohnotheydidntin kuvakokoelma, jossa vain murto-osa julkisuuden henkilöiden suosimista McQueenin vaatteista
Aihe: Airin, Mielipide
10.2.2010 klo 12:37pm Maija
Heidi hehkutti täällä jo jokin aika sitten löytäneensä täydelliset talvisaappaat. Minäkin päätin jo syksyllä hankkia itselleni uudet saappaat täksi talveksi (ehkä olin meedio ja jotenkin aavistin että lunta on tiedossa tuutin täydeltä), mutta urakka osoittautui luultua vaikeammaksi. UGGeja en omiin jalkoihini laittaisi vaikka maksettaisiin, enkä ole järin viehtynyt myöskään niihin kymmensenttisiin korkoihin, joita on tungettu lähestulkoon kaikkiin muuten miellyttävän näköisiin saappaisiin. Kiitos vain, mutta itse en ainakaan halua vielä ryhtyä jäällä luisuvaksi naiseksi. Myöskään terävät kärjet, rypytykset tai ylipolvensaappaaat eivät tosiaan ole ihan se ”mun juttu”, joten voitte arvata millaista oli kahlata kenkäkauppoja läpi edes yhden fiksun näköisen kenkäparin toivossa.
Ilmeisesti talvikengät eivät saa olla kivannäköisiä tai mukavia, eivätkä varsinkaan molempia…
Lienee siis ymmärrettävää, että kun viimein bongasin DinSkosta kivannäköiset ja kohtuullisen edulliset ruskeat saappaat, korjasin ne parempaan talteen. Materiaalina oli keinonahka eikä DinSkon laadussa muutenkaan ole koskaan ollut kehumista, mutta ajattelin kenkien kestävän vähintään yhden talven yli. Tämä tietysti osoittautui pian suuremman luokan virhearvioksi, sillä kuten kaikki tietävät jo, halpaa ja hyvää ei ole keksitykään.
Paskan möivät :/
Ehdin käyttää saappaita noin kuukauden päivät, ennen kuin ne alkoivat hajota jalkoihini. Onneksi edes asiakaspalvelu oli liikkeissä erinomaista, sillä vaihdoin saappat uusiin yhteensä neljä kertaa välillä lokakuu-tammikuu. Ensimmäisestä parista murtui korko, toisessa ja kolmannessa oli vuori ommeltu niin ryttyyn että jalkoihin tuli hiertymiä, ja kun neljännestä parista alkoi lähteä väri ja korko antoi lopulta taas kerran periksi, päätin että pelleily saa riittää. Palautin hajonneet kengät kauppaan ja totesin että pitäkää tunkkinne, minä etsin kengät jostain muualta. Käytännössä olin siis jälleen kerran lähtöpisteessä, repimässä hiuksiani rumien ja epäkäytännöllisten kenkien keskellä. Onneksi osuin sentään parhaaseen talvialesesonkiin, ja koluttuani useamman päivän niin Helsingin kuin Turunkin kenkäliikkeitä, minua lopulta lykästi.
Nyt voi taas rämpiä kinoksissa!
Halosen alesta löytynyt pari on aitoa nahkaa, ja kun vielä teetätin kenkiin kunnolliset pohjakuviot suutarilla, voin olla melko varma siitä että kävelen näillä vielä vuoden jos toisenkin päästä. Vaikka minulla ei periaatteessa mitään ruotsalaisia halpaketjuja vastaan olekaan, niin opin kyllä kirjaimellisesti kantapään kautta kiertämään DinSkon liikkeet jatkossa kaukaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Aihe: Maija, Materiaa
5.2.2010 klo 10:18pm Airin
Toisinaan sitä havahtuu talvialennusmyynteihin liian myöhään, tai kun on jo tuhlannut rahojaan toisaalle. Omalla kohdallani näin kävi taannoisen Candy Stripperin alen kanssa, mutta tallensin silti omaksi ilokseni silloisia lemppareitani vaatteiden joukosta siltä varalta että jonain päivänä törmäisin vielä vastaaviin. Joten luvassa jälleen häpeilemätöntä materialismispämmiä ja hauskoja vaatteita, olkaa hyvä!
Roskaruokahuppari ja ulkoilutakki, uuh uuh
Hampurilais/hodari/ranskisteema toimii minuun lähes aina, ja printit ovat hauskan pelkistettyjä eivätkä dominoi liikaa hupparin ulkoasua muuten. Ulkoilutakissa taas on itseäni usein miellyttävä korkea kaulus, ja taskujen sijoittelu on jännä. En tiedä missä tilanteissa tällaista käyttäisin, mutta ilmeisesti täytyisi vain keksiä jostain sille sopivaa tekemistä!
Lepakkoneulehuppari ja tähtisukkikset
Huppareita ei koskaan voi olla liikaa, ja tämä kyseinen yksilö miellytti sekä violettina että valkoisena eniten. Kuviot ovat juuri oikean kokoisia ja sarjakuvamaisen hauskoja. Sukkahousuissa puolestaan on sekä tavanomaisesta poikkeava väriteema että sopivan vaihteleva printti, joten näiden ympärille olisi helppo rakentaa yksinkertainen asukokonaisuus jonka päätähti (heh_heh) sääret olisivat!
!!!
Vampyyrisormus on kiehtovimpia ideoita aikoihin, ja toteutus on tarpeeksi muovimaisen sarjakuvamainen näyttämättä silti rikollisen halvalta. Tällainen minulle heti!
Kultaa ja hopeaa, hopeaa ja kultaa
…Ja loppuun ykkössuosikkini, jonka hienoutta en yksinkertaisesti voi lakata ihastelemasta. Kyse on siis kaulakorusta, ja mallin koukuttavuudesta kertoo omiaan se, että olisin melkein valmis kelpuuttamaan arkikäyttöön saman teeman hiusdonitsin – siis hiusdonitsin! Korussa yhdistyy todella hauskasti ketjun ja materiaalin keveys sekä ‘raskauttava’ kolmiulotteisuus, mutta loppupeleissä ei pääse yli eikä ympäri siitä seikasta, että kulta hopeisella pohjalla on yksi lempikombojani ikinä.
Pahoittelut lyhyestä kirjoituksesta tältä erää, viikonloppu saattaa tuoda mukanaan paljon lisäkimallusta!
Aihe: Airin, Materiaa
2.2.2010 klo 11:50pm Johanna
Ystävänpäivä lähestyy ja mielenkiintoisin asia siinä omasta näkökulmastani ovat Postin ystävänpäiväpostimerkit; niissä on nimittäin keijuteema! Kävin siis äkkiä shoppailureissulla hamstaamassa nämä merkit pöytälaatikkooni enkä varmaan henno niitä kenenkään kirjeeseen käyttää, keijut kun ovat lempitaruolentojani :D
Postin kuva keijuista on aika perinteinen, nättejä tyttöjä tanssimassa kukkien ja perhosten keskellä luonnossa. Taide merkeissä on toki nättiä ja värit kirkkaat ja yleisvaikutelma sopivan leikkisä. Eipä tämä Postin(kaan) versio keijukaisista kuitenkaan ole mielestäni täydellinen, olen tullut aika tarkaksi siitä, millainen on ”oikea” keiju. Niin varmaan käy kaikille, jotka tietävät yhdestä kapea-alaisesta aiheesta kohtuullisen paljon, sitä muuttuu pikkutarkaksi ja vähän elitistiseksi!
Keijumaniassani olen tietysti lukenut ja katsellut jos jonkinlaista keijuteemaista tavaraa. Oma käsitykseni keijuista on hieman erilainen kuin nykyään kuvitustaiteessa esiintyvä luonnonhenki-tyyppinen kukkaiskeiju. Pidän enemmän kansantarujen ja viktoriaanisen ajan keijukuvauksesta, niissä keijut kuvataan usein hyvän ja pahan välimaastossa olevina olentoina, joiden moraali ei koskaan täysin aukene ihmisille ja jotka ihmismaailman kanssa törmäyksiin joutuessaan tuottavat lähinnä ongelmia ja tragedioita, vaikkei yksikään konfliktin osapuoli olisi pahaa varsinaisesti tarkoittanutkaan. Toistuva kaava kansantarinoissa on mies, joka rakastuu keijunaiseen ja matkaa keijumaailmaan, ja sieltä kotiin käymään palatessaan huomaa ajan kulkevan maailmoissa eri lailla – kaikki miehen ystävät ovat jo kuolleet ja kukaan ei muista häntä enää.
Kaupunkireissullani mukaan tarttui postimerkkien lisäksi tuo vasemmanpuoleinen kirja Vedenneitojen lähteillä, jota en ole kuitenkaan vielä ehtinyt avaamaan – sen kirjoittaja Suvi Niinisalo on kirjoittanut aiemmin myös erittäin hyvän teoksen keijuista kuvitustaiteessa, nimeltään Keijukaisten lähteillä. Suosittelen ehdottomasti, jos on vähänkään kiinnostunut taruolennoista eikä tieteellinen teksti pelota, Niinisalo nimittäin on tutkija ja se valitettavasti näkyy hänen kirjoissaan pienenä kuivakkuutena.
Oikeanpuoleinen taas on vanha, melkein rikkiluettu Marjut Hjeltin ja Jaana Aallon Keijukaiset -kirja, jota pidän ehkä onnistuneimpana suomalaisena kirjana keijuista. Toisin kuin Niinisalon kirja(t), Keijukaiset ei ole tieteellisesti kirjoitettu, mutta tietoa ja tarinoita siinä on silti riittämiin. Paras asia Keijukaiset-kirjassa on kuitenkin sen kuvitus, sillä se on hyvin lähellä omaa päänsisäistä ajatustani keijukaisista.
Kirjan kuvitus on surumielistä, hiukan jäykkää ja melko tummasävyistä. Tämä ei ole nykyisin todellakaan se suosituin tapa kuvata keijuja! Omassa mielessäni keijujen pitää kuitenkin jotenkin erota luonnonhengistä, nymfeistä ja muista kedoilla tanssivista kukkatytöistä, pitää olla jotain, mikä tekee keijusta juuri keijun.
Eräs keijujen syntyä kuvaava kansantaru kertoo, että keijut olivat alun perin Taivaasta karkoitettuja enkeleitä, jotka eivät kuitenkaan halunneet liittyä Luciferin joukkoihin Helvetissä. Tällaista taustaa vasten en enää oikein millään pysty näkemään keijuja vain söpöinä tanssivina tyttöinä, vaan keijuihin liittyy mielikuvissani aina ainakin vähän synkkyyttä. Pieni osa siitä, että en voi nähdä keijuja vain ilakoivina luonnonlapsina, pitää varmaan laittaa myös japaniharrastuksen piikkiin. Japanissahan perhosensiivet ja perhoset ovat kuoleman, uudelleensyntymän ja sielujen symboleja, ja perhoset ovatkin yleensä animessa tarinan pahiksen symboli. Ja keijut ja perhoset nyt kuuluvat aika erottamattomasti yhteen…
Koska voin pitää keijuista valtavan pitkiä maratonmonologeja, pilkon keijuhölinäni useampaan kirjoitukseen: listaan tänne jossakin vaiheessa vielä enemmän lempikeijupiirtäjiäni ja kerron tarkemmin, miten keiju_hommat näkyvät pukeutumisessanikin!
Aihe: Inspiraatio, Johanna
1.2.2010 klo 08:48pm Airin
Kevään couturemallistoista toipuminen alkaa olla vähitellen pulkassa, joten tähän väliin lienee syytä tehdä lyhyehkö katsaus siihen mitä Pariisissa vyörytettiin niskaan tällä kertaa. Päädyin valikoimaan muutamia yleisotoksia muutamalta isommalta nimeltä liiallisen ylenpalttisuuden välttääkseni, sillä esimerkiksi Valentinon tai Chanelin perinpohjainen puiminen veisi kokonaan oman kirjoituksensa. Tyydytään siis tältä erää läpileikkaamaan tämänkertaista ”tarjontaa” maaliskuun syys/talvi ready-to-wear mallistoja odotellessa.
Dior ja drag-queen meikit, ennenkuulumatonta! …tai sitten ei
Aloitetaan Diorilla, joskin valehtelisin jos sanoisin että kyseessä oli mitään kovin ennenkuulumatonta tai erilaista. Osa värivalinnoista oli silti kalpeine pastelleineen kovasti mieleeni, joten plussaa siitä sekä materiaalivalinnoista. Suurin ”meh” malliston suhteen tulee kenties siitä tunteesta että suuri osa asuista on suunniteltu lähinnä varman päälle pelaavalle Oscargaalavieraalle, jota punaisella matolla patsastellessaan kuvaillaan sanoilla ”elegantti” ja ”ajaton”, muttei kovinkaan mielikuvituksellinen.
Sademetsistä maya-temppeleihin ja takaisin
Gaultierin malliston takana kummitteli Jean Paulin itsensä mukaan kuulemma Avatar-elokuvan tekemä suuri vaikutus, ja sademetsämaisuuksia vaatteista saikin bongata vähän liiankin kanssa. Itselleni tosin erilaisista denimiä muistuttavista väkerryksistä ja geometrisuuksista yhdistettynä ylläoleviin viidakkokirjoihin ja auringonpalvojiin tuli mieleen jotakuinkin ”maailman ympäri 80 päivässä”. Toimiihan se niinkin.
electric eel orchestra represent
Givenchy on yksi omia kestosuosikkejani, tosin tällä kertaa tyydyin ihailemaan lähinnä värivalintoja ja materiaaleja kuin itse leikkauksia. Lampunvarjostimella varustetut mallit jäivät kenties hieman kauemmas siitä ”omg mulle” -osastosta, ja bermudashortsit jättivät nekin etäiseksi. Mutta kuten ylläolevista kuvista näkyy, ei Givenchy petä koskaan täysin: metalliset siniset, vihreät ja violetit pitävät kutinsa tilanteessa kuin tilanteessa. Tänne vaan!
In the name of the moon, I shall punish you!
Ja loppuun Armani Privé: katsojasta riippuen klassista tai tylsää, mutta itse sain jostain syystä tästä mallistosta vahvoja Sailor Moon -tuntemuksia. :D Tästä inspiroituneena väsäsin jopa kuu/kuuntomu -henkisen meikin hopean ja kultaisen ympärille, mutta lopputulos ei tallentunut kameralle aivan niin hyvin kuin olin toivonut, joten jätän sen esittelemisen toiseen kertaan. Mielestäni mallisto on kuitenkin onnistunut jossain jos se kykenee herättämään katsojassaan erilaisia mielikuvia ja assosiaatioita, joista tämä sitten voi ammentaa inspiraatiota omaan arki- tai juhlapukeutumiseensa.
kuvat pääasiassa fashionologie.com
Aihe: Airin, Inspiraatio, Mallistot
30.1.2010 klo 01:00pm Maija
Taitoluistelu, tuo talviurheilulajeista ylväin ja näyttävin, on nyt erityisen ajankohtainen: Tallinnassa pidetyt EM-kisat loppuivat viikko sitten, ja Vancouverin talviolympialaisiin on aikaa enää alle kuukausi. Fisumandiaksesta ei kuitenkaan ole tulossa mitään urheilublogia, vaan kirjoitan aiheesta aivan toisesta syystä. Taitoluistelijoiden vaatteet nimittäin ovat, kuten sanottu, todella näyttäviä, ja ainakin omasta mielestäni ne kaikkein kiinnostavimmat asut löytyvät miesluistelun puolelta. Lajia paremmin tunteva Johanna voisi mainita, että miesluistelijat ovat teknisessäkin mielessä kaikkein kiinnostavinta seurattavaa, ja onhan tämä vuosi muutenkin mielenkiintoinen kun kaksi huippuluistelijaa, Venäjän Evgeni Plushenko ja sveitsiläinen Stephane Lambiel ovat palanneet kukin tauoltaan suoraan huipulle. Täällä Fisumandiaksessa meitä kuitenkin kiinnostavat mitalisijojen sijaan esiintymisasut, joten lienee parasta mennä suoraan itse asiaan.
Kukaan vähänkään taitoluistelua katsellut tietää kyllä, että luistelijoiden vaatteet koostuvat hyvin pitkälti enimmäkseen paljeteilla kuorrutetusta trikoosta. Tämä yhdistelmä ei varsinaisesti herätä mielleyhtymiä tyylikkyydestä tai arvokkuudesta, ja monesti luistelijat keikkuvatkin vaatteissaan hyvän maun rajoilla, tai rankasti sen tuolla puolen. Edes trikoiden jättäminen kaappiin ei välttämättä tee asusta sen onnistuneempaa, sen tietää jopa moninkertainen maailmanmestari Evgeni Plushenko.
Plushenkon oranssit reivaajahousut ja Kevin Van Der Perren supersankarihybridi jättävät epätoivoon
Onneksi kaikki trikoosankarit eivät näytä omissa tiukoissa haalareissaan aivan yhtä tökeröiltä. Ranskan Brian Joubert (oikealla) on mieltynyt asuissaan tavallisesti vähän liikaakin arveluttavan näköiseen verkkokankaaseen, mutta allaoleva asu kulta/musta-väriyhdistelmineen näyttää jo huomattavasti onnistuneemmalta. Onnistunut väriyhdistelmä on myös amerikkalaisdiiva Johnny Weirillä, valkoisella ja hopealla on vaikea osua harhaan. Weir on muutenkin tullut tunnetuksi luistelumenestyksensä lisäksi nimenomaan esiintymisvaatteistaan, ja sai hiljattain jopa tappouhkauksia käytettyään aitoa turkista eräässä asussaan. Karva vaihtui tekoturkikseen, mutta tyylistä ei edelleenkään tingitä.
Metallisävyt ovat juuri sopivan ~fabulous~ ja huomattavasti tyylikkäämpiä kuin taitoluisteluasuissa ylikäytetyt neon- ja pastellivärit
Aivan omalle tasolle omassa estetiikassaan on Weirin tavoin päässyt japanilainen Daisuke Takahashi, jonka puvut tuovat hyvällä tavalla mieleen visual kei -bändien esiintymisasut.
Kaikkien luisteluasujen ei tietenkään tarvitse näyttää baletin ja euroviisujen risteytykseltä, vaan vähän normaalimmankin näköisillä vaatteilla on mahdollista tehdä kivaa ja näyttävää. Seuraavat tsekkiläisluistelijoiden asut lämmittävät ainakin omaa sydäntäni sympaattisuudellaan, vaikka farkut luisteluasuna ovatkin minusta aina vähän tylsä ratkaisu.
Tomas Vernerin asu on merihenkinen, kun taas Michael Brezina luottaa neuleliiviestetiikkaan.
Lopuksi vielä kaksi aivan tuoretta asusuosikkiani: Stephane Lambielin tämänvuotisissa EM-kisoissa käyttämä asu, joka on paitsi väritykseltään kuin myös materiaaleiltaankin hyvällä tavalla poikkeuksellinen, sekä Johnny Weirin peilinpalasilla kuorrutettu asu, jota tämä käytti Pokerface-koreografiansa kanssa Skate for the Heart -tapahtumassa. Glittertrikoita ja muuta kitsch-estetiikkaa on luistelussa melko mahdoton paeta, mutta ainakin Weir osaa kääntää sen omaksi edukseen.
Kuvat daylife.com, skatetoday.com ja figureskatersonline.com
Aihe: Inspiraatio, Maija, Viihde
27.1.2010 klo 06:33pm Heidi
Hihi, ostin taas pitkästä aikaa itselleni lolitajuttuja! :3 Closet Childilla oli Babyn kiva valkea rusettimekko n. 8000 jenillä ja superihana Emily Temple Cuten piparilaukku n. 4000 jenillä myynnissä, joten pitihän ne sitten napata sieltä pois kuleksimasta. Paketti laitettiin jo tänään aamulla postiin, joten saan sen toivon mukaan hyppysiini viimeistään ensi viikolla! (Siis jos posti ei taas kerran hukkaa pakettiani. :F Kerran odottelin yhtä Closet Childin pakettia saapuvaksi todella kauan, kun posti oli lähettänyt sen jostain mystisestä syystä Ranskaan.)
Kasailin äsken aikani kuluksi vielä jonkinlaisen asun noiden uusien ihanuuksien ympärille.
Idea ja värit tähän asuun tulivat melko ennalta-arvattavasti tuosta laukusta. Koru ja vyöpussukka ovat ModClothista löydettyjä, sukat Angelic Prettyltä, hattu Innocent Worldilta, kengät Maruionesta ja muistelisin, että tuo bolero olisi Forever21:n tuotoksia. Tykkään tästä värimaailmasta ihan hurjasti! Huoh, olisivatpa nuo kaikki kuvan tavarat minun! Omistan kyllä monia vähän sinnepäin olevia kamppeita, joten voi olla, että teen tästä asusta vielä jonkun IRL-version niillä vaatteilla, joita kaapistani oikeastikin löytyy!
Aihe: Heidi, Inspiraatio, Materiaa
Seuraava sivu
Edellinen sivu
